Title: Jutelkaa hautakivelleni
Author: LND
Rating: S
Genre: humour, deathfic, angst
Disclaimer: J.K.Rowling omistaa henkilöt. En myöskään saa rahaa tästä.
Summary: Draco on kyllästynyt maan alla loikoiluun ja haluaa tiedottaa omaisilleen olemasta olostaan.
A/N: Jostain syystä häpeän tätä. Siitä ei pitänyt tulla tällainen, mutta tuli ja jokainenhan on täydellinen sellaisena kun on. Eiks juu?
Draco lienee OOC
Olen pahoillani jos väärä alue, siitä voi sanoa vapaasti sanasen.
Osallistuu puheenvuoro kuolleille –haasteeseen .Jutelkaa hautakivelleniHei! Irti hautakivestäni, sinä senkin ammattitaidoton surkki!Pitikö kertoa jotain? Ai, mitä haluaisin sanoa vielä maanpinnalla tallustaville? No tuota … Eläkää täysillä, sillä täällä on ihan sairaanloisen tylsää. Ei kannata tuhlata päivääkään tyhjyydelle. Täällä sille on aikaa riittämiin.
Hiljennä jo se henkilökohtainen suruvirtesi. Ei sitä joka vuosi tarvitse haudallani soittaa.Oletatte kai, että haluan kertoa kuolemastani. En haluaisi vatvoa sitä sen enempää, muutama vuosikymmen haudassa riittää. Avada kedavra rintaan; en nähnyt kuin vihreän valon. En edes muista kuka sen loitsi. Uskoi taas tekevänsä oikein. Hulluksi tullut, sanonpahan vain. Muistan aina ne kaameat kakkulat.
Se siitä, ei se kenenkään päivää piristä.
Lopeta jo se nyyhkyttäminen. En enää nouse henkiin. Tahraat vain leninkisi.Toivon, että kaikki neljä poikaani voivat hyvin. Ja heidän mahdolliset lapsensa, joita ei todennäköisesti ole. Mahdottomia olivat, homoja kaikki. Myönnän itsekin olleeni kiinnostunut pojista…miehistä siis, mutta pitihän suvun kunniaa pitää yllä ja naida puhdasverinen noita-akka. Se oli elämäni suurin virhe. Ei millään pahalla rakas.
Täällä on vain mustaa. Voin laskea päässäni laskuja, voin kirjoittaa elämänkertaa, voin selata muistojen kansiota alusta loppuun ja lopusta alkuun, näkemättä kuitenkaan mitään mikä saisi oloni paremmaksi. Selkä on kipeä ja tunnen hajottajien syövän ruumistani tai oikeastaan sitä mitä siitä on jäljellä. Saisinpa raotettua silmiäni ja nähdä auringonvalon.
Naapurini on kuraverinen. Hän on ollut täällä kauemmin. Juteltiin, kunnes ymmärsi ettei siitä tule mitään. En ymmärrä kuinka muut tätä kestävät. Miten kauan tätä edes pitää jaksaa? Aivoistani ei ole juuri mitään jäljellä ja silti ajattelen. Miksi?
Terve poika. Sinulla on ryppyjä kasvoissasi. Kuka tuo pikku veijari on?Silloin aikaa sitten, kun olin hetken hillerinä, tunsin oloni kotoisaksi. Se ihana pörröinen turkki ja kaikki. Olisin voinut jäädä siihen olomuotoon ikuisiksi ajoiksi.
On ikävä, isää, äitiä, Severusta, Potteriakin, mutta ei nyt sentään Weasleytä. Mädäntyköön haudassaan. On ikävä vauvoja, omia poikiani. Tuoksuivat ihanalle. On ikävä ihmisiä, joille voin puhua ja joita voin koskettaa, joita voin pilkata ja mollata, jotka vastaavat minulle. On ikävä kukkien tuoksua, joku voisi tuoda niitä tänne. Antaa niiden nojata vasten kovaa ja kylmää kiveä. On ikävä elämää. Sitä kun sai juosta pitkin pihoja ja tuntea tuulen kasvoilla.
Kerro, kuinka kauan olen maannut täällä?Olen vanha höperö vainaja. Olin vanha ja höperö jo kuollessani. Minulla ei ole mitään tekemistä. En usko, että on liikaa vaadittu, jos pyydän teitä käymään haudallani viettämässä aikaa kanssani. Voitte jutella hautakivelleni. Se kyllä kuuntelee.