Nimi: Siirtymäriitti
Kirjoittaja: Svitanie Tonttu
Beta: ei ole
Fandom: Potter
Genre: Draama (en löytänyt muutakaan kuvaavaa, saa olla eri mieltä)
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Lucius Malfoy, Severus Kalkaros, Bellatrix Lestrange ja Matohäntä
Vastuuvapaus: En omista mitään minkä tunnistatte kuuluvan rakkaalle Rowlingille
Varoitukset:
Mainintana pedofilia ja insestiYhteenveto: Kuolonsyöjät joutuvat suorittamaan rituaalia, jonka seurauksena saavat sitten pimeän piirron.
A/N: En oo kirjottanut pitkään aikaan mitään, ja tämän kirjoittamisen aikana jokainen sana tuntui pakkopullalta...
Mutta olkaa hyvät.
Siirtymäriitti''Me ollaan niin kusessa'', Lucius sanoi sarkastisella äänellä, ja kokeili ovea, josta heidät oli tuotu sisälle. Itse Lordi Voldemort oli henkilökohtaisesti saattanut heidät tänne niin sanottuun koetusten kammioon, kuten hän itse tapasi sanoa.
''Mi-mi-mitä me täällä teemme?'' Matohäntä änkytti pelästyneellä äänellä.
''Odotetaan ohjeita'', sanoi Kalkaros suorastaan kyllästyneen kuuloisena.
Kammio ei ollut kauhean suuri, ja sinne johti vain yksi ovi. Se oli pituus- ja leveyssuunnassa noin 15 metriä suuntaansa, ja korkeutta sillä oli kolmisen metriä. Kalpeaa valoa loivat himmeät lamput, joita oli neljä – yksi jokaisessa nurkassa. Lucius erotti hädintuskin vieressä seisovan Kalkaroksen kasvot kelmeässä valossa, ja yritti pitää omansa peruslukemilla, vaikka oikeasti hän oli peloissaan.
Hänellä oli hyvin hatarat käsitykset tästä Voldemortin vaietusta rituaalista. Vanhemmilta kuolonsyöjiltä ei ollut tietoa herunut ja tiedossa oli vain, että tämän jälkeen he saisivat omat pimeän piirtonsa.
Kaikki säpsähtivät, kun Voldemortin taialla vahvistettu ääni alkoi yhtäkkiä kaikumaan kammiossa.
''Arvoisat alamaiseni, tänään pääsette suorittamaan ihanaa rituaalia jonka jälkeen saatte pimeänpiirrot koristamaan käsivarsianne'', Voldemort sanoi.
Onpa Lordin ääni tänään kovin hilpeä, Lucius mietti. Tästä ei siis voinut seurata mitään hyvää.
''Tänään pääsette kertomaan toisillenne synkimmät salaisuutenne. Hyvää illanjatkoa ja pitäkää hauskaa'', hän sanoi, ja sitten ääni vaimeni. Kaikki luolassa olijat vilkuilivat toisiaan. Synkimmät salaisuudet? Täällä? Muille kerrottuna?
''Tästähän tulee hauskaa'', Lucius sanoi tutulla, ivallisella äänellään, ''kuka aloittaa?''
Kiusallinen hiljaisuus jatkui. Kukaan ei avannut suutaan.
''Kalkaros aloittaa'', kuului äkkiä – taas taialla vahvistettu – Voldemortin kylmä ääni.
Kalkaros valahti kalpeaksi, niin kalpeaksi, että sen jopa erotti tässä kelmeässä valossa.
Odottava hiljaisuus valtasi luolan, Kalkaros avasi suunsa, sulki sen, ja sai lopulta kakistettua pienellä äänellä:
''Minä... Omistan mikroaaltouunin.''
Useamman kuin yhden kuolonsyöjän suu loksahti auki, mutta ihme kyllä kukaan ei sanonut mitään. Tällä kertaa kukaan ei myöskään säpäshtänyt, kun Voldemortin ääni kaikui kammiossa.
''Matohäntä''
Matohäntä näytti siltä, kuin joku olisi iskenyt häntä palleaan.
''Matohäntä?'' Kuului Voldemortin ääni vaativana.
''Minä... Olen harrastanut seksiä äitini kanssa'', hän sanoi niin pienellä äänellä, että sitä hädintuskin kuuli. Sieltä täältä kuului omituisia tyrskähdyksiä, jotain naurun ja kauhunsekaista ääntelyä. Kukaan ei ikinä olisi voinut kuvitella, että matohäntä ylipäätänsä ei olisi neitsyt.
''Yaxley'', kuului Lordin kireäksi käynyt ääni.
''Minulla on puoliverinen tytär.''
Kuului kolahdus, kun Matohäntä pyörtyi ja hänen päänsä kolahti kivilattiaan.
''Bellatrix''
''Pidän pikkulapsista'', hän sanoi ja nauroi sadistisesti päälle.
''Lucius''
''Pidän jästeistä ja jästibaareista.''
''Onneksi olkoon, olette selvinneet ensimmäisesta osiosta, seuraava alkaa sitten kun alkaa. Hyvää yötä.''
Luolassa oli yhtäkkiä kovin hiljaista.