Title: Dirty Laundry
Author: Victoria P.
Disclaimer: Hahmot ovat Rowlingin omaisuutta. Alkuperäinen kirjoitelma taas Victoria P:n.
Rating: K-11
Pairing: Sirius/Remus
Genre: Angst
Warnings: Sisältää kiroilua
Summary: Sirius inhosi itseään, kun oli tehnyt tämän Remukselle, ja Remusta, koska hän ei ollut yrittänyt estää. A/N Olen suomentanut tänne vain yhden tarinan vuonna 2008. En löytänyt täältä ainakaan oikealla nimellään Dirty Laundrya, joten ajattelin suomentaa senkin tänne teidän iloksenne. Jälleen kirjoittajana aivan ihana Victoria P. Häneltä suomensin aikaisemmin ficin nimeltään
Sirius Black's Top Ten Favorite Places to Kiss Remus Lupin. Alkuperäinen Dirty Laundry löytyy
täältä.
Edit: Otin muutamia vapauksia suomentaa tarina, mutta siellä voi olla virheitäkin. Olisin kiitollinen, jos haluatte kertoa niistä minulle (:
--------------------------
Remus esitti nukkuvaa, kun Sirius kompasteli sisään, mutta Sirius tiesi hänen olevan hereillä. Hän oli aivan liian jäykkä ja hänen hengityksensä oli liian harkittua nukkumiseksi. Sirius riisui vaatteensa ja jätti ne sinne minne ne sattuivat tippumaan, siirtyen peiton alle pesemättä pois Hester Ludlowin parfyymin viipyilevää tuoksua tai seksin löyhkää vartalostaan.
Remus kierähti häntä kohti vetäen henkeä sisään ja Sirius pidätteli omaa hengitystään ja odotti, toivoen reaktiota, mutta sitten Remus kääntyi taas pois, esittäen yhä edelleen nukkuvaa ja käpertyi kerälle selkä Siriukseen päin.
Sirius ei ollut varma, kuinka kauan he voisivat jatkaa näin. Siitä oli viikoja, kun hän ensi kertaa hoiperteli kotiin naituaan vierasta miesten vessassa; hän oli ollut valmis riitelyyn, valmis anelemaan armoa, valmis mihin tahansa paitsi varovaiseen kiertelyyn ja välttelyyn. Remus oli katsonut häntä kirjansa takaa ja ensimmäisen lyhyen katseen jälkeen sattumus silmissään -- jonka Sirius oli myöhemmin luullut kuvitelleensa -- yksinkertaisesti sanonut, "Pidin ruoan lämpimänä sinulle."
Siitä lähtien hän oli alkanut käymään ulkona useammin ja tuli aina vain myöhemmin ja myöhemmin kotiin; joskus hän ei tullut ollenkaan. Ja kaiken sen keskellä, Remus piti huoneiston siistinä, teki hänelle ruokaa ja varmisti, että hänen vaatteensa olivat virheettömästi prässättyjä ja roikkuivat kaapissa, jonka he näennäisesti jakoivat, mutta joka lähinnä sisälsi hänen tavaroitaan Remuksen kuluneiden vaatteiden ja käytettyjen, melkein perälle siirrettyjen, jästi-vaatteitteiden lisäksi. Kun he aluksi muuttivat asumaan yhdessä, Remus oli pilaillut ajatuksella, että koska hän ei löytänyt töitä (häntä ei voinut syyttää yrityksen puutteesta), hän voisi pitää huolta kodinhoidosta ja ryhtyä täydelliseksi pikku kotirouvaksi. Sirius oli jopa ostanut hänelle esiliinan, joka nyt roikkui etuoven takana, muistuttamassa paremmista ajoista. Mutta Sirius ei ollut oikeasti odottanut niin tapahtuvan. Hänen teki pahaa katsoa, miten Remus oli alennettu hänen kotitontukseen.
Sirius ei ollut varma milloin asiat olivat muuttuneet, hän vain tiesi, että ne olivat ja hän inhosi sitä. Sirius inhosi itseään, kun oli tehnyt tämän Remukselle, ja Remusta, koska hän ei ollut yrittänyt estää.
Hän makasi siellä, tuijotellen kattoa, kunnes ei kestänyt enää omaa hajuaan, Hesterin hajua. Hän kohottautui ja vetäisi lakanoista, kovaa, pakottaen Remuksen kohtaamaan hänet.
Remus räpytteli silmiään. "Sirius? Mitä--"
" Täällä
löyhkää."
Remus kavahti. Se oli miltei huomaamatonta, mutta Sirius oli tarkkaillut Remusta vuosia, oli opetellut hänen pienimmätkin eleensä, kuunnellut hienoisia vivahteita hänen äänessään ja Remus oli selvästi perääntynyt.
Kylmä pelko valtasi Siriuksen sydämen ja hänen oli hankalaa hengittää, yhä laittoman seksin löyhkän ympäröimänä. Hän piteli lakanoita kasvojaan vasten, hengittäen heidän yhteistä tuoksuaan
KuutamojaAnturajalka, hän ja Remus, ja tunsi kiristyksen helpottavan hiljalleen rinnassaan.
"Olen pahoillani?" Remus sanoi, pudistellen päätään hämmentyneenä.
"Olet pahoillasi? Olet hitto
pahoillasi?" Sirius tuijotti häntä epäuskoisena.
"Minä--" Remus loi katseen käsiinsä, etsien vastauksia. "En ole vielä päässyt pyykkitupaan tällä viikolla", hän tarjosi viimein, pää yhä laskettuna kuin hän olisi oikeasti ollut kotitonttu, odottamassa hermostuneena rangaistustaan. Jopa hämärässä, keltaisessa valossa, joka suodattui hataroiden verhojen läpi, Sirius voisi havaita harmaan hänen hiuksissaan.
”
Pyykki? Sä olet huolissasi vittu pyykistä?”
” Mä en vittu välitä mistään vitun pyykistä, Remus.” Hän halusi sanoa,
Mä välitän siitä tosiasiasta, ettet sä välitä siitä, että oon nukkunut muualla viimeiset kuusi viikkoa. Et voi edes jaksaa suuttua siitä. Mutta se haiskahtaisi epätoivoiselta ja hän oli kyllästynyt siihen, väsynyt olemaan se, joka välitti yhtään mistään mitään.
” No. niin.” Remus sai sen kuulostamaan siltä kuin se olisi voinut olla yskäisy tai hermostunut naurahdus ja Sirius mietti ensimmäistä kertaa jospa, sen sijaan, että olisi inhonnut riitoja, Remus ei vain välittänyt tarpeeksi saadakseen niitä.
Sirius heitti lakanat häntä kohti ja veti vaatteet takaisin päälleen. ” Vitut tästä. Mä menen ulos. Älä turhaan odota.”
Viimein Remus katsahti häneen ylöspäin, kasvot täysin rauhallisina, täydellisen neutraalina, ja sanoi, ”Hyvää yötä, sitten,” kuin he olisivat puhuneet jollekin vitun McGarmiwalle tai jotain.
Sirius kääntyi ovella, hänen huulensa taipuivat halveksivaan irvistykseen. ” Haista paska, Remus.”
Hän ei odottanut vastausta, ei voinut käsittää ajatusta Remuksesta perääntymässä jälleen, hyväksyen sen, että häntä kohdeltiin kuin paskaa mikä tahansa syy sitten olikin, antaen Siriuksen poistua se mukanaan.
Hän riuhtaisi itsensä ulos asunnosta, paiskaten oven perässään. Hän tärisi ja hänen silmiään kirveli kyynelien takia, jotka hän kieltäytyi tunnustamasta, saatika antaen niiden valua poskilleen. Hän kiipesi moottoripyöränsä satulaan ja lähti pois, tietämättä minne oli menossa tai välittämättä piilottaa lentoaan jästeiltä. Hänen oli pakko päästä ulos, päästä pois, ajattelemasta miten asiat olivat menneet niin pahaksi hänen ja Kuutamon välillä, ja josko ne olisi voinut jotenkin korjata. Hänellä ei ollut elämässään monia asioita, joihin olisi voinut luottaa ja kun taistelu kuolonsyöjien kanssa paheni, hän tarvitsi varmuutta, ja ainoa asia, joka Remuksessa oli varmaa oli se, että ajatus hänestä vitutti Siriusta juuri nyt.
Sirius päätyi Vuotavaan Noidankattilaan ja vietti loput yöstä tulemalla niin humalaan kuin vain pystyi.
Silti, hän oli yllättynyt seuraavana aamuna tullessaan kotiin ja löytäessään asunnon siistinä ja tyhjänä. Remus oli poissa ja hänen tavaransa hänen mukanaan. Siellä ei ollut viestiä, mutta lakanat oli pesty ja sijaitsivat siististi taiteltuna keskellä sänkyä.
loppu.
