Nimi: Kuumaa kaakaota (Alunperin Hot Chocolate)
Kirjoittaja: mayberry_rose (livejournal)
Kääntäjä: pihlajanmarja
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: fluffy
Sanamäärä: 1,500
Disclaimer:
Tämä on siis käännös, ja olen saanut ficin kirjoittajalta mayberry_roselta luvan ficin kääntämiseen!Kääntäjän kommentit: Hui, tämä on ensimmäinen kääntämäni ficci ikinä. Alkuperäinen fic löytyy
täältä, suosittelen todellakin! Jos löydätte joitakin kohtia, jotka voisi mielestänne sanoa suomeksi vielä sujuvammin, kertokaa ihmeessä. Toivottavasti onnistuin tässä edes jotenkin.
Niin ja oli tosi vaikeaa keksiä suomenkielistä vastinetta sanalle "twat" ja "git" ja mitäköhän muita tuollaisia brittiläisiä "haukkumasanoja" tuolta ficistä löytyikään.
Kuumaa kaakaota
Siriuksella on päässään retkottava, vanha, sateenkaaren värinen pipo, ja hän on taas myöhässä. Hän liukuu kulman takaa melkein kaataen vanhan naisen ja yrittää pysähtyä Remuksen eteen, mutta kompastuu sen sijaan hänen päälleen.
”Kuutamo!” hän hengähtää, nousee pystyyn ja hengittää syvään puhaltaen samalla otsahiukset pois silmiltään. ”Anteeksi. Hormiverkosto oli idiootti.”
Remus kohottaa kulmakarvaansa, huomioiden Siriuksen kuluneet farkut, raidallisen hupparin ja tumman takin. Hänen rystysensä, kylmän kangistamat, ovat punaiset, kun hän asettelee hattuaan paremmin kumartuen saman sulavan liikkeen aikana eteenpäin halaukseen.
”Oletko varma, ettet sinä vain ollut idiootti”, Remus ehdottaa halaten samalla häntä takaisin, ”ja yritit ikuisuuden ajan selvitellä asuasi?”
Sirius nauraa pehmeästi ja ääni hipoo Remuksen korvaa. ”Tietysti”, hän sanoo rennosti, puoliksi sarkastisesti, ”minä myös”, ja Remus pystyy kuulemaan hymyn hänen äänessään.
…
Maassa on jäätä. Ei mitään verrattuna lumeen Tylypahkassa, mutta tarpeeksi saamaan Remuksen värisemään, laittamaan kätensä syvälle taskuihinsa ja toivomaan, ettei olisi jättänyt kouluhuiviaan kotiin. Sirius vilkaisee häneen ja laittaa kätensä Remuksen käsikynkkään. ”Hyvä loma tähän mennessä?” hän kysyy ja he juttelevat hymyillen Remuksen vanhemmista, Siriuksen perheestä ja lahjoista, joita heidän molempien pitää vielä ostaa, liukastellen samalla Lontoon jäisillä kaduilla.
Remus (”se typerys”, Sirius mutisee) on yhtä järjestelmällinen kuin aina. Hän on ostanut jo melkein kaikki lahjat ja nauraa Siriuksen epätoivoiselle ilmeelle kun tämä yrittää löytää jotakin, josta Regulus oikeasti pitäisi. Neljännen kaupan jälkeen Remus ottaa kiinni Siriuksen ranteesta, hänen jäätävän kylmien sormien livahtaessa Siriuksen takinhihan kauluksen alle, ja armahtaa hänet.
…
He ovat käyneet tässä samassa pienessä kahvilassa yhdessä joka joululoma jo kolmen tai neljän vuoden ajan, jo silloin kun he olivat oikeastaan hieman liian nuoria kuljeskelemaan ympäri Lontoota kahdestaan. Mutta Remuksen vanhemmat ovat aina luottaneet häneen ja Siriuksen vanhemmat eivät ole koskaan välittäneet.
’Kodikas Teenurkka’ on ahdettu pienen vaatekaupan ja postitoimiston väliin. Omistaja, rouva Lawrence, on vanha afrikkalainen nainen joka hymyilee heille kun he astuvat sisään; hän iskee silmää heidän suuntaansa tarjoillessaan nuorelle parille oven lähellä. Remus ja Sirius lyyhistyvät yhtä aikaa tavalliselle paikalleen, nurkassa sijaitsevalle rähjäiselle vanhalle sohvalle, jonka päälle asetetun punaisen huovan alta pehmustukset pilkottavat. Sirius heittää huokaisten kassinsa lattialle ja valahtaa nojaamaan Remuksen olkapäähän.
”
Vihaan ostoksilla käymistä”, hän sanoo kiivaasti, nuristen sanat vasten Remuksen kaulaa. Remus pörröttää hänen hiuksiaan hymyillen, johon Sirius reagoi ravistaen päätään tavalla, joka muistuttaa enemmän kuin vähän Anturajalan käytöstä.
”Miksi?” Remus kysyy suopeasti viedäkseen Siriuksen huomion ennen kuin hän saa päähänsä jonkun epäilemättä luovan kostotoimenpiteen.
”Se on paskaa”, Sirius sanoo vilpittömästi, ”ja tylsää. Ja kylmää.”
Remus erehtyy puoliksi hymyilemään, ja Siriuksen silmät kaventuvat. ”Sinun mielestäsi tämä on hauskaa, eikö olekin? Ilkeä. Naurat minulle kun jäädyn kuoliaaksi”, hän syyttelee heilutellen pitkiä sormiaan – kuivuneet punaiset rystyset, kirjava kylmä iho – todistaakseen asiansa.
”Sinä et jäädy kuoliaaksi”, Remus huomauttaa, ”ja on oma syysi ettet käyttänyt käsineitä.”
”Ole hiljaa”, Sirius voihkaisee ja piilottaa naamansa taas Remuksen olkapäähän. Remus antaa itselleen luvan hymyillä, koska hän tietää, että Sirius on kadottanut käsineensä, ja hänellä on punainen pari paketoituna laukussaan joululahjana Siriukselle.
…
”Mitä saisi olla, pojat?” rouva Lawrence kysyy. Hänen äänensä on lämmin ja taipunut Lontoon murteeseen. ”Kuumaa kaakaota minulle”, Remus hymyilee hänelle, ja Sirius nostaa puoliksi päänsä piilopaikastaan ja virnistää, ”Ja minulle, kiitos.”
Hän hymyilee heille kävellessään pois, ja Sirius lysähtää takaisin sohvalle. Remus hypähtää, tehden mitä noloimman vinkaisevan äänen, kun hän tuntee pitkät sormet kulkemassa tietään hänen vyötärönsä ympäri.
”Sirius?” hän kysyy hitaasti, ja hengähtää kun sormet kiemurtelevat pitkään taskuun hänen hupparinsa etuosaan.
”Sormeni ovat vieläkin kylmät”, Sirius mumisee niin kuin se selittäisi kaiken, ja Remus pyöräyttää silmiään ja hyväksyy sen yhtenä monista erilaisista ammattivaaroista, joita liittyy Kelminä olemiseen aina Lilyn kirousten väistämisestä ja Jamesin pelastamiseen jälki-istunnosta, salaisuuden pitämiseen eräästä kiusallisesta ihastuksesta erääseen miespuoliseen parhaaseen ystävään. ”Asiat mitä teen hyväksesi”, hän mumisee, ja Sirius kehtaa tehdä epämääräisesti myöntävän äänen juuri kun hän laittaa myös toisen kätensä Remuksen taskuun.
”Sirius”, Remus sanoo, yrittäen kuulostaa vakavalta, mutta hän näkee vilauksen heistä kahdesta oven vieressä olevasta peilistä ja hänen hengityksensä juuttuu vähäksi aikaa kurkkuun. Siriuksen pää nojaa Remuksen olkapäähän, hänen käsivartensa ovat Remuksen ympärillä näyttäen olevan kietoutuneena lempeään halaukseen, ja hän katsoo Remusta… Merlin. Samalla tavalla kuin hänen äitinsä joskus katsoo hänen isäänsä, kuin Frank Longbottom katsoo Alicea – tavalla jolla James katsoo Lilyä.
”Kaksi kuumaa kaakaota, pojat”, rouva Lawrence ilmoittaa, tullen touhuten paikalle mukanaan kaksi säröistä, höyryävää mukia. ”Olkaa hyvät!”
”Kiitos”, Remus hymyilee, yrittäen salata tavan jolla hän hypähtää unohdettuaan, että paikalla oli muitakin kuin hän ja Sirius. Sirius virnistää naiselle, muttei liiku, pitäen kätensä vieläkin varmasti Remuksen taskuissa, vain laskien päätään puhaltaakseen heidän edessään pöydällä olevaa kuumaa kaakaota. Hänen hiuksensa kutittavat Remuksen leukaa, ja rouva Lawrence iskee silmää Remukselle juuri ennen kuin lähtee.
…
Sirius jatkaa kiinni pitämistä, jopa silloin kun Remus kumartuu eteenpäin ottaakseen juomansa. Hän nojaa takaisin varovasti tajuten, että Sirius on liikkunut niin, että Remus on melkein käpertynyt vasten Siriuksen rintakehää. Remus yrittää olla olematta hieman ärsyyntynyt itselleen jännittymisensä takia.
”Rentoudu”, hän kuulee. Siriuksen ääni painaa sanat vasten hänen ihoaan korvan takana, ja Remus värisee ja yrittää. Hän siemaisee kaakaotaan, täyteläistä ja lämmintä, muttei polttavan kuumaa kieltä vasten, ja huokaisee tyytyväisenä kun juoma valuu alas hänen kurkustaan. Kun hän kallistaa hetken mielijohteesta päänsä taaksepäin niin, että se nojaa Siriuksen olkapäähän, Siriuksen sormet alkavat rummuttaa rytmiä Remuksen vatsaa vasten.
”Lopeta tuo”, Remus kuiskaa kiemurrellen, ”se kutittaa.”
Sirius hymisee syvältä kurkustaan ja hänen sormensa pysähtyvät, mutta hän pitää tiukemmin kiinni Remuksesta. ”Olen vieläkin janoinen”, hän huokaa se draaman vivahde äänessään, jonka Remus tunnistaa. ”Niin… kovin… janoinen. Ja vielä tuo ihana juoma niin lähellä minua, ja käsiparkani liian kylmät –”
”Olet kiusankappale”, Remus sanoo, mutta se tulee ulos tarkoitettua pehmeämpänä, ja kun hän kääntyy vähän viedäkseen mukin Siriuksen huulille, halu laittaa Sirius juomaan koko hemmetin mukillinen itse häviää pois.
Remus pitää mukia vasten Siriuksen alahuulta, eikä aivan pysty katsomaan poispäin ystävänsä ruskeista silmistä. Hänen sydämensä lyö outoa, hätkähdyttävän nopeaa rummutusta vasten hänen rintakehäänsä. Hän kallistaa mukia ylöspäin ja Sirius juo irrottamatta koskaan silmiään Remuksesta.
Hetken päästä Siriuksen kieli tulee esiin jahdatakseen kaakaopisaraa joka valuu pitkin hänen leukaansa. Remus kääntyy poispäin liian nopeasti ja asettaa mukin pöydälle niin äkkiä, että kaakao läiskyy yli laitojen. Hän nojautuu taaksepäin ja laittaa typerän vaistomaisesti kätensä hupparinsa taskuun – vain huomatakseen, että Siriuksen kädet ovat jo siellä.
”Anteeksi”, hän mumisee sulkien silmänsä tuntien kuuman punastuksen kiipeävän pitkin hänen kaulaansa poskille. Hän on juuri päättänyt kiskaista kätensä takaisin, kun sormi kulkee hänen ranteensa yli. Remus jähmettyy, hengittäen epävakaasti, kun lisää ja lisää sormia sujahtaa hänen ranteidensa ja kämmeniensä yli ja sitten ylös kietoutuakseen hänen omien sormiensa kanssa yhteen, kunnes hän ja Sirius pitelevät käsistä kiinni, juuri siellä, kahvilassa, hänen hupparinsa taskussa, ja Remus punastelee kuin idiootti.
”Hei”, Sirius hengähtää, ja Remus melkein hypähtää ja kääntää päätään ollakseen kasvokkain Siriuksen kanssa. ”Sinulla on kuumaa kaakaota –” Sirius sanoo, ”Juuri – tuossa.” Hän nyökkää Remuksen suupieltä kohti, ja sitten hän hymyillen sujauttaa oman kätensä ja Remuksen käden, vieläkin yhteen kietoutuneina, ulos Remuksen taskusta. Varovasti hän nostaa ne ylös ja pyyhkii Remuksen suun yli saaden hänet värisemään.
Remuksen sydän jyskyttää, ja hänen silmänsä räpsähtävät hetkeksi kiinni, kun Sirius ei päästä irti hänen kädestään – kun hän laskee kättä painaakseen suukon vasten Remuksen rystysiä, ja sitten kääntää heidän yhdistetyt kätensä suudellakseen sisäpuolta Remuksen ranteesta. Ja sitten – väistämättä – Sirius katsoo ylös, tavoittaen Remuksen katseen, ja kurottuu suutelemaan häntä suulle.
”Hei”, Sirius mumisee kun heidän huulensa painautuvat vastakkain, kun hänen nyt lämpimät sormensa puristavat Remuksen kättä, kun hänen typerät sotkuiset hiuksensa kutittavat Remuksen poskea. Remus nauraa Siriuksen huulia vasten mielissään ja kun Sirius kysyy miksi, hän kuiskaa ”Shhh”, eikä hän kerro Siriukselle että tämä maistuu kuumalta kaakaolta.
