Kirjoittaja Aihe: Kotini, S  (Luettu 6023 kertaa)

turkinpippuri

  • Ar Dân
  • ***
  • Viestejä: 726
Kotini, S
« : 11.05.2010 16:55:30 »
Alaotsikko: Charlie Weasley, 12+ virkettä

Nimi: Kotini
Kirjoittaja: turkinpippuri
Hahmot: Charlie Weasley
Ikäraja: S
Genre: angst, drama
Vastuunvapautus: Kaikki tunnistettava kuuluu J. K. Rowlingille
Summary: Nainen hymyili ja katsoi Charlieta kirkkain silmin, aivan kuin hän hyvää hyvyyttään häätäisi Charlien pois kodistaan, aivan kuin se olisi miehen parhaaksi.

A/N: 12+ virkettä –haaste, sanalista on lopussa. Weasleyn perhepotrettiin Charliella. Ficistä sanottakoon sen verran, että olen ylpeä, kun sain pitkästä aikaa jotain kirjoitettua.

*

Kylmän yön jälkeen Charlie kirjoitti nimensä huurteiseen ikkunaan ja hörppäsi hieman kahvimukistaan. Yksittäinen pisara karkasi miehen suupielestä ja valui sänkistä leukaa pitkin, kunnes karhea käsi pyyhkäisi sen pois. Ikkunasta Charlie näki, kuinka tummaan viittaan pukeutunut henkilö käveli puutarhan läpi kohti Charlien mökin ulko-ovea.

”Aivan kuin minulla olisi varaa jaella rahaa kaiken maailman kerjäläisille ja huilunsoittajille…” naisääni sanoi Charlien avattua oven. Paksu viitta peitti naisen piirteet eikä Charlie tunnistanut häntä, mutta nainen hymyili vinosti. ”Etkö muka muista minua?” hän sanoi ja nousi varpailleen antaakseen suudelman Charlien poskelle. ”Minä ajattelin aina, että sinä olisit tarpeeksi kunnianhimoinen tehdäksesi mitä tahansa, mutta täällä sinä silti vielä asustelet.”

Charlie ei sanonut mitään vaan seurasi, kuinka nainen vilkaisi säälivästi Charlien pientä ja sotkuista mökkiä ja pysäytti katseensa takan reunalla olevaan piippuun. Nainen herätti Charliessa omituisen tuntemuksen, jota mies ei osannut selittää. Aivan kuin olisi sukeltanut johonkin tahmeaan.

Auki jäänyt ovi päästi sisälle kylmää ilmaa. Charlie siirsi oven väliin jäänyttä kenkää ja työnsi sen kiinni. Ihme, kun tie ei ole vielä jäässä, onhan jo marraskuu, Charlie ajatteli, olen tainnut viettää liian monta päivää neljän seinän sisällä.

”Oletko muuten huomannut, että pöytäsi on ihan vino?” nainen huomautti istuessaan hiukan kaltevan ruokapöydän ääreen. Pöydän pinnalla helmeili vesi, joka putosi naisen kosteista käsineistä. Kirkkaan punaisista hansikkaista, jotka hän oli laskenut pöydälle viereensä.

”Menisit jo asiaan”, Charlie sanoi seuratessaan naisen myötäilevän sulavia liikkeitä. Taivas, mitä hän oikein haluaa minusta?

”Haluan ostaa tämän paikan”, nainen sai ahdettua noin kauhean asian muutamaan sanaan. ”Anteeksi, jos puhun liian suoraan, mutta et kai edes sinä voi haluta asua näin hirvittävässä paikassa?” Nainen hymyili ja katsoi Charlieta kirkkain silmin, aivan kuin hän hyvää hyvyyttään häätäisi Charlien pois kodistaan, aivan kuin se olisi miehen parhaaksi.

Charlie ei ensin sisäistänyt asiaa, mutta kohta sanat upposivat häneen. Raivosta väristen hän nousi seisomaan ja lausui hitaasti: ”Minä en tiedä, mitä haluat talostani, mutta sinuna minä siirtyisin jo seuraavaan kohteeseen, kotiani et saa.”

Naisen miellyttävä hymy ei näyttänytkään enää niin miellyttävältä, kun Charlie toivotti hänelle hyvää matkaa sinne, missä pippuri kasvaa.

Hetken päästä Charlien poskelle valui kyynel. Hän oli taas yksin.

*

Sanalista
1. huurteinen
2. pisara
3. puutarha
4. huilu
5. vino
6. suudelma
7. kunnianhimoinen
8. piippu
9. herätä
10. sukeltaa
11. kylmä
12. kenkä
13. jää
14. kalteva
15. helmeilevä
16. punainen
17. myötäillä
18. taivas
19. sana
20. hirvittävä
21. kirkas
22. upota
23. värinä
24. pippuri
25. kyynel
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 01:58:14 kirjoittanut Beyond »
ja hetkeksi herää tunne: tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suis tu vat radoiltaan


avatar raitakarkilta

jaina

  • pokemon-kouluttaja
  • ***
  • Viestejä: 1 636
Vs: Kotini, K-7
« Vastaus #1 : 26.03.2011 19:47:02 »
Ficciisi päädyin Räpellystopicin purkauksesi ansiosta ja täytyy todeta, että todella mielenkiintoinen ficci oli! Tuo sanalista oli tosi hyvä, siellä oli paljon minun mielestäni kivoja sanoja.

Charlie on minulle aika tuntematon hahmo, jota ei paljoa edes kirjoissa ole. Tiedän, että mies pitää lohikäärmeistä ja on Ronin veli, mutta siihen se sitten vähän niin kuin jää... Charlie on kuitenkin yksi Weasleyista, ja oli todella erikoista, että hän oli tässä ficissä yksin. Ihmeellistä, sillä luulisin, että Weasleyt pitävät yhtä lapsuudenkodista muuttamisen jälkeenkin. Älä kuitenkaan pelästy, mielestäni tämä käänne oli mielenkiintoinen, ei huono. Surullinen ehkä.

Kuvailu oli tosi ihanaa tässä ficissä. Tuo alun kahvimukihörppäys ja kyyneleen valuminen oli todella hienosti kirjoitettu. Pidän siitä, että kirjoituksessa asiat kuvaillaan, mutta niihin tuodaan tuollaista pientä "energisyyttä", mitä sinunkin ficissäsi oli.

Mietin, että mikä tämän ficin "idea" oli. Siis, että kuka tuo nainen oli ja miksi hän halusi Charlien myyvän kotinsa. Nyt mieleeni tuli, että tuo paikka onkin Kotikolo, muut Weasleyt ovat kuolleet ja paikka olisi arvokas rahallisestikin. Tekstissäsi tosin kuvaillaan paikan pienuutta ja sotkuisuutta, joten Kotikolo ei ehkä ole oikea vastaus. Onko nainen oma hahmosi vai kenties joku entuudestaan tuttu potter-hahmo? :) Charlien yksinäisyydenkin selittäisi tuo muiden Weasleyiden kuolemat.

Ficcisi pisti miettimään, joka samalla ärsytti ja ilostutti. Pidän siitä, että aivot saavat hieman työskennellä eikä kaikkea vain läjäytetä päin näyttöä ilman lukijan omia ajatuksia ja mietteitä. Jos vain haluat/pystyt, voisitko raottaa tuota Charlien yksinäisyyden verhoa ja kenties naisen henkilöllisyyttä ja motiiveja? Usein minulle tulee sellainen "ahaa"-elämys vasta esimerkiksi parin tunnin jälkeen joidenkin tiettyjen asioiden takia, mutta olisi silti kiva tietää ihan kirjoittajan itsensä ajatuksia. Vai oliko ideasi vain antaa lukijan itse päätellä? Usein kirjoittajat tekevät niinkin.

Ficissä ei näkynyt kielioppivirheitä, ja kuten kirjoitin aikaisemminkin, kuvailu oli mielenkiintoista ja kivaa. Pidin ficistä. Keep going! (sekalainen kommentti)
"you’re a strong girl. personally i think that you’re gonna pull through with a minimal amount of post traumatic stress. or maybe a few years of profoundly disturbing nightmares."

r.i.p. 1939-2014
r.i.p. 2005-2016

turkinpippuri

  • Ar Dân
  • ***
  • Viestejä: 726
Vs: Kotini, K-7
« Vastaus #2 : 26.03.2011 20:06:42 »
Aww, jotain hyötyä siitäkin purkautumisesta oli.

Minä yleisesti ottaen tykkään sellaisista hahmoista, joista kirjoissa ei paljon kerrota. Mutta sen verran kuitenkin, että ne ovat olemassa. Charlie on mielestäni mielenkiintoinen juuri sen vuoksi, ettei hänestä tiedetä paljoakaan. Ajattelin tekstissä esiintyneen naisen olevan juuri jostain Charlien historiasta. Ehkä heillä oli suhde, joka ei päättynyt kovin hyvin, kun Charlie nyt noin viileästi naista kohtelee. Ajattelin naisen kiinnostuksen Charlien taloa kohtaan johtuen ihan vain jostain omistamisen halusta. Ehkä nainen oli hyvin rikas ja halusi vain keräillä kaikenlaista. Tai ehkä talo oli hienolla paikalla tai jollain muulla tavalla merkityksellinen.

Minun mielestäni Charlie on aina tuntunut jotenkin itsenäiseltä hahmolta. Olihan hän jossain Romaniassa lohikäärmeitäkin hoitamassa. Sellainen vähän jollain tavalla rosoinen hahmo, jonka elämästä kertovia ficcejä voisi olla aika jännää lukea. Harmi, ettei niitä kai juurikaan ole.

Pakko kyllä myöntää, ettei tällä ficillä juurikaan mitään ideaa ole :D Sanojen saaminen mukaan oli aika haastavaa ja huomaan sen nyt pitkästä aikaa tätä lukiessani, teksi tuntuu mun mielestä vähän hyppivän :D Mutta tosi hienoa, jos tää oli sun mielestäsi kommentoinnin arvoinen.

Kiitän ja kumarran.
ja hetkeksi herää tunne: tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suis tu vat radoiltaan


avatar raitakarkilta

raitakarkki

  • mrs. Finnigan
  • ***
  • Viestejä: 1 199
Vs: Kotini, K-7
« Vastaus #3 : 25.07.2011 17:44:52 »
Hehee valitsin sittenki tän ficin komsukocktailiin.

Päälimmäinen ajatus on, että olipas jännä ficci :D Ei millään huonolla tavalla kuitenkaan! Charlie taas on mulle yllättävän tuttu hahmo, vaikken kyl oo hänestä ees mitään fikannut kai. Vaikka se on yleisesti kuvailtu vähän erilaiseksi, mua ei silti yllättänyt lukee Charliesta yksinäisenä. Canonin mukaan sehän eli poikamiehenä ikuisesti vai kuinka, piti enemmän lohikäärmeistä kuin tytöistä. Mut tää tosiaan antoi vähän syvyyttä tolle "ei Charlie naisista pidä" -jutulle. Heti alussa toi oman nimen kirjoittelu kuvasti mulle heti sitä et se on niin kauan ollu yksin et kirjoittaa omaa nimeään muistaakseen sen. Ja yksittäinen vesipisara (juu en ikinä ylitulkitse..... :-D). Tai siis et ei se yksinolo ja lohikäärmeet ookaan kaikki kaikessa, eikä ollutkaan.

Tässä piti vähän miettiä, että mitä on tapahtunut, sillä oletin ensin että tarinan takana on jotain synkkää ku tää on laitettu angstiosastolle kuitenkin. Ei kaapissa mitään luurankoja ollut, mutta jännä tunne tässä oli koko ajan heti alusta alkaen ja tuo nainen vasta laittoiki asiat kummallisiksi. Ihanasti herätti ajatuksia, et kuka tuo on ja mitäh. Vähän kyl ihmetytti, et se halus ostaa talon ja haukkui sen heti hirvittäväksi. Tuli jotenki Rita Luodiko tosta tyypistä mieleen. Jos se olikin joku Charlien menneisyydestä, niin miksei mies muistanu sitä. HMM jänskää. Mut musta toi oli hyvin tehty et se suuttui heti kun tajus et mitä toi nainen oikeen ehdottelee, eka haluu häätää Charlien pois ja haukkuu talonkin vielä, ainoo asia johon Charliella on minkäänlaisia kytköksiä :D Mut jäi jännä fiilis, ku yleensä on tottunut niin täyteen Weasleyn sukuun, jokaisella on aina joku seurana ja sit yhtäkkii Charlie onkin niin yksinäinen et se tunne välittyy lukijalle asti.

Olit kuvaillu tätä jännästi (one true word, jännä). Et pureutunut mitenkään Charlien pään sisälle ja mässäillyt joillaki synkillä ajatuksilla, vaan kuvasit tota tunnelmaa esineiden ja vaikka just kahvinpisaran kautta. Sain heti tietyn fiiliksen tota lukiessa, et on pimee talviaamu ja tyyliin takassa loimuaa tuli lämpöä luomassa. Mut niin, tää teksti liikkui hetkessä, ei alettu muistella menneitä vaikka siellä onkin ilmeisesti jotain ikävää muisteltavaa, jonka olis helposti voinut vetää mukaan tähän mut sitä ei tehty ja jätettiin lukijallekin pelivaraa. Dekkarimainen on musta hyvä sana kuvailee tätä, vähän semmoinen hämyinen tunnelma ja hämyinen tapahtumakin.

Toi lopetus oli musta kiva, vaikka se aika nopeesti tulikin. Virkehaasteen takia sinne ei voinut tunkee enää mitään lisälauseita ja ehkä hyvä niinkin. Surettaa et vaikka toi nainen oli Charlielle ilkeä, niin silti mies suree sen lähdön jälkeen sitä, ettei kukaan oo seurana. Mutta vaikka tossa kerrotaan muutamalla lauseella tuo, miten Charlie toivottaa hyvää matkaa ja sit on taas yksin, pystyin kuvittelemaan tohon väliin niin elävästi jonkin oven paukahduksen ja sen hiljaisuuden, mikä mökkiin sitten syntyy. En yleensä ajattele näin paljon ku luen jotai, mut tää oli kivaa vaihtelua kun sai lukijana myös ite keksiä juttuja sinne tänne, ettet oo vaan lyöny kaikkee faktaa pöytään ja kaikki tieto pitäis vaa lukee sit, u know.

Sekavuuden huippu saattaa olla, mut tarkoitus oli loppujen lopuks sanoo että pidin! Tack så mycket.
in the bleak midwinter

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 515
Vs: Kotini, K-7
« Vastaus #4 : 23.04.2013 21:13:24 »
Jee, Charlie! Taitaa olla yksi mun lempisivuhahmojani Pottereissa, joten on aina kiva löytää herrasta tekstejä. Tykkään muutenkin tällaisista teksteistä, joissa keskeisenä teemana ei ole jokin paritus. 12+ virkettä on myös ihana haaste, niin eiköhän tässä nyt ollut jo tarpeeksi syitä lukea. :D

Myös mun päällimmäinen ajatukseni oli, että kylläpä onkin jännä ficci. Tuo myöhempi selvennyksesi kyllä kävi järkeen, jotain tuonsuuntaista tulkitsin, tosin ajattelin punahanskaisen hahmon olevan joku kirjoissa mainittu. Rita Luodiko kävi täälläkin mielessä, haha. Juuri tuollaiset pienet yksityiskohdat, kuten vino hymy ja punaiset hansikkaat antavat kyllä kunnolla vauhtia tulkinnoille.

Tykkäsin paljon tästä tekstistä, sekä erikoisesta ideasta että toteutuksesta. Kielesi on kaunista ja tenhoavaa, sulla on taito esittää arkiset asiat lukemisen arvoisina. Yksinäisyyttä tai vanhuutta tai kurjuutta ei tarvinnut alleviivata, se tuli esille juuri tunnelmaa luovien pienien yksityiskohtien kautta. Ainoastaan tuo lopun kyynel vähän häiritsi, mutta pakkohan se oli mukaan saada, kun kerran haasteen sanoissa oli. Muuten sanat eivät mitenkään pomppineet tuolta silmään, vaan ne olivat osa tekstiä, niin kuin kuuluukin.

Kiitos paljon tästä!

her shaking shaking
glittering bones