Nimi: Taivasikävä
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Supernatural
Tyylilaji: Angst, ficlet
Ikäraja: K-11
Paritus: Castiel/Dean Winchester
Varoitukset: Käsittelee itsetuhoisia teemoja.
Vastuuvapaus: Minä en luonnollisesti omista mitään, sen kun leikin korvauksia vaikka muiden leluilla.
A/N: Vastaukseni
12+ virkettä VIII -haasteeseen. Sanalista on viestin lopussa ja olen käyttänyt myös jokerivirkkeen. Yllättävän vaikeaa oli tällä kertaa, vaikka moni sana suosi valitsemaani fandomia... josta tuleekin mieleen, että ette muuten arvaa kuinka monta kertaa aikaisemmin olen toivonut fandomvapautta tähän nimenomaiseen haasteeseen.
TaivasikäväKuljin vastatuuleen miettien, etten ennen ole tuntenut tihkusadetta vasten kasvojani. Katsoin ylös harmauteen ja kysyin tuskissani missä on taivas karkotetulle, nyt kun omat sisareni ovat näin minut julmasti hyljänneet. Pala palalta jumaluuteni lusikoidaan pois, enkä tiedä miten minun sitten käy tai minne joudun, sillä enkeleillä ei ole ihmisten ikuista sielua.
Illalla katonrajaa pitkin kipitti musta hämähäkki. Dean nukkui vieressäni unen raskas huntu yllään, mutten itse kyennyt nukahtamaan.
Kaipasin niin kovasti kotia.
Deanin silmät liikkuivat vilkkaan luomien alla, hän näki taas pahaa unta. Annoin rauhattomien käsien kietoutua hapuillen vyötäisilleni. Suolaiset pisarat tippuilivat niskaani myöten, enkä liikauttanut lihastakaan, vaikka oloni oli kuin umpikujaan ahdetulla.
Kun painajainen taas väistyi kiemurtelin itseni irti, nousin vuoteesta ja askelsin hiljaa varpasillani kylpyhuoneeseen. Ruumiini on vieras, mutten silti ymmärrä miksi mieleni teki juosta pois karkuun tai hypätä lähimmältä sillalta syvälle tumman veden pyörteisiin.
Laskin ammeeseen vettä, istuin sen pohjalle ja tunsin kuinka sulat putosivat kuihtuneista siivistäni. Olin niin avuton ja yksin. Jumala istutti minuun kauan sitten Pyhän Hengen, mutta olen heittänyt sen itse menemään.
Valutin vettä suuttimesta päälleni, mutta kastelin hiukset kunnolla vasta sukeltamalla. Hiljaisuus supatteli vastauksia, piirsi eteeni täydellisen ratkaisun ulos näin valtavasta koti-ikävästä. Kuinkakohan käy enkelin, joka tekee itsemurhan? Ehkä synnyn uudestaan kirvelipensaaksi, jolla taas on lupa kurkotella kohti taivaita...
En olisi uskonut hukkumisen olevan niin petollisen lohdullista. Ei enää kyseenalaisia käskyjä satuttaa ketään, vain minä ja äänettömyys pinnan alla. Siksi hämmennyinkin niin kovasti kun äkkiä pääni revittiin väkivalloin ylös vedestä ja tyyneys vaihtui polttavina ilmaa janoaviin keuhkorakkuloihin.
Niin siinä oli sitten Dean itkien vihaista itkua, mutten osannut sanoa oliko siinä häivähdys inhoa minua, vai vain tekoani kohtaan,
hävetti. Dean kuitenkin karttasi sormillaan märkiä poskiani liian kovaa kai epämääräisenä yrityksenä auttaa. En ole koskaan tuntenut samanlaista katumusta kuin nähdessäni millaista tuskaa olin taas aiheuttanut sairaalloisuuttani, mutta silti Dean nosti minut pois haaleasta vedestä kuin en olisi ollut ollenkaan raskas.
Oloni ilman taivasyhteyttä on kuin hevosettomilla vankkureilla, en usko pääseväni mihinkään. Dean suuteli korvantaustaani osaamatta sanoa mitään, niin kuin en minäkään osaa sanoa toistuviin painajaiskuviin, mutta enää unissakaan hän ei suostunut jättämään minua yksin ikävääni hukkumaan.
FINA/N:
Sanalista:
1. vastatuuli
2. taivas
3. lusikka
4. hämähäkki
5. huntu
6. kaipaus
7. silmä
8. rauhaton
9. umpikuja
10. askel
11. silta
12. siivet
13. avuton
14. istutus
15. hius
16. piirtää
17. itsemurha
18. kirveli (mauste)
19. petollinen
20. kyseenalainen
21. hämmentää
22. häivähdys
23. kartta
24. raskas
25. vankkurit