Jee, Luna-fic! :>
Kivasti olet onnistunut kuvailemaan Lunaa tässä pienessä pätkässä. Raskas V.I.P.-vuosi edessä, koulukiusausta takana, epäröintiä, vaikka tyttö yleensä on hyvin itsevarma: itsevarmuudesta kertoo juuri se, että Luna uskaltaa olla oma itsensä huolimatta siitä, että muut pitävät häntä omituisena. Tykkäsin myös siitä, miten Luna tiesi omituisuudesta; hän kun on juuri sellainen henkilö, joka laittaa merkille asioita, joihin muut eivät kiinnitä aina huomiotaan. Erityisesti pidin tästä kohdasta:
Hänen mielessään pyöri vain yksi ajatus: huomenna hän näkisi ystävänsä (vaikka olihan hän tietenkin nähnyt heidät, joka aamu ja ilta katossaan).
Tuo sulkulause on nerokas. Huokailin kyllä ihastuksissani: miten joku voikaan muistaa, että Lunalla on huoneessaan kuvia ystävistään (ja tässä tapauksessa vieläpä katossa – hän voi katsella heitä ennen nukahtamistaan, hih!) – itselläni moinen ajatus ei olisi käynyt mielen vieressäkään. :>
Kokonaisuuteni teksti on varsin toimiva; jotkin virkerakenteet/ilmaukset olivat hivenen kömpelöitä ja muutamassa (yhdessä tai kahdessa kohdassa?) pompattiin minusta liian nopeasti eteenpäin. Jälkimmäisenä mainitsemaani asiaan toimii hyvin esimerkkinä tuo siirtyminen seurusteluajatuksista tavaroiden tarkisteluun. Siihen väliin olisi vaikka sopinut lunamainen uneksiminen yhteisestä tulevaisuudesta Nevillen kanssa tai vaikka mitä muuta. :> Minusta olisi myös ollut kivaa, jos Lunan tunteita Nevilleen olisi pohdittu vähän enemmänkin kuin vain mainintana. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla esimerkiksi vastauksia siihen, miksi juuri Neville on ihastuksenkohteena ja milloin nämä tuntemukset ovat saaneet alkunsa. : ) Tämän lisäksi jäin miettimään otsikkoa: se on toki kaunis, mutten onnistunut tavoittamaan yhteyttä sen ja itse tekstin välillä – se siis jäi harmillisesti irtonaiseksi muuhun kokonaisuuteen verrattuna. :/
Muutaman virheen löysin:
Luna käveli kodinsa liepeillä elokuun viimeisenä iltana.
Kodinsa -> kotinsa & sanojen ”viimeisenä” ja ”iltana” on kaksi välilyöntiä. Ylimääräinen välilyönti löytyi myös ”Hän vaelteli ajatuksissaan ympäri huonetta ja päätyi lopulta peilin luo.”- kohdasta. (Sanojen ”huonetta” ja ”ja” välissä.) :>
Luna ei ollut ehtinyt nähdä juurikaan ystäviään koko kesänä, vaikka asuikin Kotikolon lähellä, sillä kesä oli sujunut isäänsä auttaen.
Pikkuruinen virhe yhden sanan taivutuksessa: ”isäänsä” kuulostaa tässä tapauksessa kömpelöltä ja paremmin sopisi muoto ”isää”. Jos haluat säilyttää tuon ”isäänsä”-muodon, tuo virkkeen loppu viimeisestä pilkusta lähtien pitäisi muotoilla toisella tavalla, vaikka esimerkiksi ”sillä hän oli viettänyt kesän isäänsä auttaen” voisi olla toimiva ratkaisu.
Luna tarkisti vielä, että kaikki koulukirjat, kaavut ja muut tavarat oli arkussa.
Tässä sama virhe kuin edellisessä: yhden sanan taivutus kaipaa pientä hienosäätöä. Koska tavarat on monikko, myös verbin tulisi olla monikossa eli ”olivat”.
Kiitokset tästä, jatkahan ihmeessä kirjoittelua! : )
~ Herkku.