Tanssiva sydän? (K-11) RL/SM

[JustPoisonous]

Name: Tanssiva sydän?
Author:Minä, JustPoisonous
Rating:K-11 //Lils laski
Genre:One-Shot, slash, angst
Pairing:Remus/Sirius
Beta:Mun oma pikku cool.cola
Vastuuvapautus: Kaikki mikä kuuluu Kuningattarelle, siis J.K. Rowlingille, kuuluu hänelle. Minä vain sekoilen ja viihdytän itseäni palkatta.
Yhteenveto: "Nyt sydämeni ei tanssi, se polkee tomua kaipuun kahleissa, täysin pimeässä."
WARNINGS:Itsemurha, suurta angstia ja kliseitä

A/N: Juu, siis ensimmäinen ficcini, vähän siis jänniti laittaa tänne Oon ollut itselleni omaksi ilokseni pöytälaatikkokirjailija jo pitkään, mutta nyt sitten julkaisin tekstin Varoitan, että pieniä virheitä (esim pilkuissa) voi olla, vaikka betan omaankin. Lovetan Sirius/Remusta suuresti, ja olen lukenutkin sitä tosi paljon, joten se tuntui luontevimmalta tähän "ekaan kertaan". Inspiraatio lähti Katri Ylanderin kappaleesta En koskaan, se on tosi kaunis laulu. Kiitokset lukijoille, kommenttia toivoisin LUKUILOA :

TANSSIVA SYDÄN?

Äänettömät lumihiutaleet leijuvat hiljalleen pihamaalle, keräten kylmyyttä hohkaavaa vaippaa  tämän paikan ympärille. Minun ympärilleni. Ne ovat kuin pieniä kevyitä tansiijoita, jotka tuovat pimeään yöhän valoa omalla erityisellä baletillaan.
 
 Usein tähän vuodenaikaan sydämeni tanssi samaa tahtia, hiutaleiden käsipuolessa. Mutta ei enää. Ei tänään, ei huomenna, ei enää koskaan.
Ei sen jälkeen kun sinä lähdit, kaaduit pois luotani.
Nyt sydämeni ei tanssi, se polkee tomua kaipuun kahleissa, täysin pimeässä.
 
 Et tiedäkään, kuinka paljon antaisin, jos vain saisin katsoa tummanharmaisiin silmiisi vielä kerran, koskettaa poskeasi ja pyytää anteeksi kaikkea aina olemassaolooni saakka jos se olisi mitä haluaisit. Antaisin mitä vain.

 Mutta nyt voin vain nähdä unia, joissa saan koskettaa huuliasi omillani, olla sinun ja vain sinun.

Olisin tahtonut olla sinun tilallasi silloin. Tai estää lähtemästä ollenkaan. Voi kun vain olisin silloin ollut vahvempi, olisit yhä kanssani täällä, luultavasti nauraisit lämpimästi minun "lumibaletilleni".

 Mutta nyt se kaikki on mennyttä, toivo, lämpö, ja rakkaus. En saa niitä takaisin.

Hiutalebaletti loppuu, tähdet peittyvät paksumpiin sadepilviin. Paitsi koirantähti, se ei enää peity, se on minun silmissäni jo sammunut. Poissa, hajonnut pieneksi pölyksi.

  Hiljainen ropina täyttää autiot nurkat. Liikkumaton lakanoista muovattu rulla vuoteellani ei tuo samaa läiskyvää iloa, kuin sinun tasainen sydämensykkeesi yön hiljaisuudessa.
 
 Minä haluan seurata sinua, kuulla pehmeiden tassujen painautuvan taas lumeen suden vallatessa mielen.

Nyt susi ulvoo saavuttamattoman perään, pelkkä kivun ruumiillistuma.
 
  Suolainen sade sulattaa lunta kun yksinäinen pimeys kietoutuu ympärilleni. Hiipivä kylmyys salpaa hengen. Mutta lopulta, liian kauan odotettuani, pimeys muuttuu ilostasi kumpuavaksi valoksi, kylmyys sylisi lämmöksi.

 Onnistuin siis jossakin, edes kerran elämässäni. Näen sinut taas, tunnen sinut taas.
 
Susi ei ole enää yksin, sydämen kahleet ovat poissa, haihtuneet tähtipölyksi, ja se saa taas tanssia.

//A/N:huihui

[Human_cannonball]

Voi, tämä oli kaunis! Oikein hyvä ensimmäiseksesi
Jokin tässä tekstissä sai pienen sykäyksen tuntumaan sisälläni. En tiedä oliko se kaunis kuvailusi, tanssiva sydän vai talvi. Ehkä kaikki. Koko teksti tuntui vähän runomaiselta ja sellaiselta unenomaiselta kuvitelmalta. Ja vaikka olitkin tämän nyt Potter-fandomiin heitellyt, en oikeastaan osannut kuvitella Remusta ja Siriusta tähän. Ennemmin sain oudon mielikuvan tytöstä tanssimassa sellaisen lumisadepallon sisällä. Kahleissa.

Aika paljon löytyi vielä pilkku ja kirjoitusvirheitä. Kannattaa aina betalla luetuttamisen jälkeen tarkistaa teksti vielä itsekin ja mikä vielä parempi niin luetuttaa teksti vielä ennen julkaisua jollakin muulla. Näin päästään eliminoimaan mahdollisimman suuri määrä virheitä.

Tätyy kyllä vielä sanoa, että sanojen käyttö sulla on hallussa! Taas löysin kasallisen uusia sanoja omaankin sanavarastoon. Lopetuslause oli kaunis ja jollain tapaa karu. Sen takia pidin siitä erityisesti. Kiitos tästä.

[JustPoisonous]

Oi, kiitus paljon kommentista, viimein joku eksyi tännekin n__n Kiva tuo sun mielikuva, nyt kun luin oman tekstini uudelleen, aloin sitten miettiä samaa n__n

Luetutin tekstinbetalla, sitten vielä kävin itse läpi, mutta ei mun aivot osaa laittaa sitä pilkkua oikeaan paikkaan Täytyypä pistää korvantaakse, ja etsiä vielä joku kolmas lueskelemaan!

~Kommentistanne kiitän ja kumarran, hyvä että pidit

[Tippi]

Kommenttikampanjasta iltaa!

Olen iloinen, että uskaltauduit julkaisemaan tämän taitavasti kirjoitetun tekstin. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi tuohon lauseiden erikoiseen keskitykseen (tai mikä muoto nyt onkaan), mikä ensin vähän hämmensi mutta olikin lopulta oikein herkullinen näky. Alkutiedoissa voisit mainita, kumpi kaksikosta toimii kertojana; nyt ainakaan minulle se ei auennut heti.

Kuten jo aiemmin kerroin, on tämä mielestäni varsin taidokkaasti kirjoitettu. Itsemurha on viehättävän epäsuorasti kerrottu (jos siis ymmärsin tuon loppupuolen kohdan oikein) ja kirjoitustyyli on kaunista. Vaikka tekstistä löytyy muutamia kliseenpoikasia, mielestäni tarina on kuitenkin koskettava ja kaunis.

Et tiedäkään, kuinka paljon antaisin, jos vain saisin katsoa tummanharmaisiin silmiisi vielä kerran, koskettaa poskeasi ja pyytää anteeksi kaikkea aina olemassaolooni saakka jos se olisi mitä haluaisit. Antaisin mitä vain.

Ehdoton lempikohtani (romantikko mikä romantikko).

Kiitos tästä!

[JustPoisonous]

Kiitos hurjasti kommentistasi :3 ihan oikein ymmärsit, itsemurhahan se siinä lopussa on
Kliseet on minulle inhottava pahe, niitä vaan tulee..

Kiitoksia ja kumarruksia~