Author: Sole
Title: Meille on vain taivas rajana
Fandom: Glee
Genre: Sekalaisia, vaihtelee joka raapaleessa romantiikasta angstiin
Rating: S
Pairing: Kurt/Blaine
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle. Laulut, joita käytin inspiraationa ovat järjestyksessä: Placebon Broken Promise, Glee-versio Imaginesta, Justin Bieberin That Should Be Me ja Glee versio laulusta You Can't Always Get What You Want.
Osallistuu Shuffle-haasteeseen.
Pohjaton
Heidän ei pitänyt koskaan erota. He olivat toistensa ensimmäiset, eikä kumpikaan heistä tahtonut ketään toista, ensimmäinen riitti heille paremmin kuin hyvin. Tai oli riittänyt. He olivat olleet onnellisia yhdessä, vaikka tietysti kaikilla pareilla on riitansa. He olivat olleet Kurt ja Blaine tai Blaine ja Kurt, kummin päin sen nyt ikinä tahtoikaan sanoa, mutta koskaan he eivät olleet olleet erikseen.
Nyt he istuvat eri puolilla kuorohuonetta ja yrittävät olla katsomatta toisiaan silmiin liian kauan, jos ollenkaan. He eivät laula toisilleen, eivätkä toistensa kanssa, vaikka heidän äänensä kuulostavat hyvältä yhdessä, sillä heidän esiintymisestään on tullut tönkköä, eivätkä he enää osaa olla toistensa lähellä, vaikka ennen he eivät tahtoneet jättää väliinsä edes turvaväliä.
Lupaukset on rikottu ennen kuin ne on ehditty pitää.
Muutetaan NYCiin, asutaan vuokralla, Finn kantaa huonekaluja ylös rappusia, mennään kihloihin, mennään naimisiin, ollaan vielä onnellisempia kuin ollaan nyt.
Kun heistä ei tullutkaan mitään, kun heistä kumpikaan ei osannutkaan tyytyä ensimmäiseensä, kumpikaan heistä ei tiedä, mitä tehdä. Heidän yhteiseltä tulevaisuudeltaan on pudonnut pohja, maailmalta on pudonnut pohja ja rajana on vaintaivas, jolle heistä kumpikaan ei voi enää yksin ylettyä.
Pörrötukka
”Kuvittele, miltä tuntuisi, jos ei tarvitsisi joka päivä pelätä saavansa jäähilejuoman kasvoilleen”, Blaine sanoo, kun he eräänä päivänä makaavat Kurtin sängyllä ja katselevat Hairsprayta, mutta kuitenkin enimmäkseen toisiaan.
”Tai vaatteilleen”, Kurt jatkaa ja hymyilee. Hän ottaa Blainea kädestä ja vie sen vyötäisilleen. Blaine kietoo käsivartensa hänen ympärilleen ja vetää hänet syliinsä, suukottaa hänen poskeaan.
”Tai hiuksiinsa”, Blaine sanoo, ja hänen huulensa hipaisevat Kurtin suuta. Kurt kallistaa päätään taaksepäin, kohottaa leukaansa ja suutelee häntä hellästi.
”Niin, miltä me näyttäisimmekään, jos sinun hiuksesi olisivat pörrössä ja minun vaatteissani olisi jäähilejuomatahroja,” Kurt kysyy hymyillen.
”Silloin olisivat maailmankirjat sekaisin”, Blaine vastaa ja virnistää.
Sydänrikko
Kurt on kateellinen Jeremiahille, pojalle, jota Blaine rakastaa. Ta luulee rakastavansa. Mitä järkeä rakastamisessa edes on, ellei saa vastarakkautta? Sitä kysymystä Kurt toistelee itselleen joka päivä sata ja tuhat kertaa aina ajattellessaan Blainen silmiä ja hymyä. Miksi hän ei voi vain lakata rakastamasta Blainea, jos Blaine ei koskaan tule pitämään häntä minään muuna kuin ystävänään, ja rakastaa hänen sijastaan Jeremiahia.
Kurtin pitäisi olla se, jota Blaine katselee silmät sydämenmuotoisina. Hänen pitäisi olla se, jota Blaine pitelee kädestä, se jonka Blaine vetää syliinsä ja jota Blaine suutelee keskellä ostoskeskusta välittämättä siitä, kuinka monien silmien katse takertuu kiinni tämän selkään. Hänen pitäisi olla se, joka sanoo Blainelle: minäkin rakastan sinua, eihän Jeremiah tule koskaan sanomaan niin.
Eikö rakkauden kuuluisi olla sellaista?
Kurt vastaa itselleen: pitäisi.
Siltikään Blaine ei katso häntä niin kuin hän katsoo tätä, vaan jatkaa Jeremiahin rakastamista rikkinäisellä sydämellään.
Kaverisuhde
Aina ei voi saada sitä, mitä tahtoo. Tai ketä. Blaine huokaisee ja nojaa kyynärpäillään pulpettiinsa. Hän ei jaksa keskittyä siihen, mitä nuori naisopettaja puhuu turhantärkeänä luokan edessä. Matemaattiset mallit eivät juuri tällä hetkellä jaksa kiinnostaa häntä niin paljon kuin niiden ehkä pitäisi. Hän ei jaksa keskittyä yhtään mihinkään, mikä ei koske hänen rakkauselämään, eikä oikeastaan siihenkään.
Blaine tuijottaa ulos ikkunasta ja yrittää tahdonvoimallaan saada Kurtin lentämään sisään ikkunasta Daltonin univormussa ja sanomaan, että on päättänyt vaihtaa koulua ja viihdyttää häntä kokopäivätoimisesti puheillaan asioista, joita kukaan muu kuin he kaksi eivät ymmärrä. Heidän juttunsa ovat välillä niin kummallisia, että hän itsekin ihmettelee, miten he ymmärtävät toisiaan, mutta heillä yksinkertaisesti synkkaa.
Blainen kyynärpäät valuvat hitaasti eteenpäin pulpetilla, ja hän lysähtää ryhdikkäästä asennostaan haaveilevampaan variaatioon, jonka nimi voisi olla 'muka kuuntelen opetusta', mutta hänen päähänsä ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta kuin Kurt.
Siitä, mikä alkoi kaverisuhteena, on tullut hänen rakkauselämänsä, yksipuolista rakkautta, josta hän ei tahtoisi kertoa Kurtille, koska pelkää sen pilaavan myös sen 'kaverisuhde'-osan heidän väliltään.
