Kirjoittaja Aihe: Sherlock Holmes: Luonnoton tapahtuma [S, Holmes/Watson, mpreg, oneshot]  (Luettu 2504 kertaa)

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 525
  • The Uneartly Child
Ficin nimi: Luonnoton tapahtuma
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Sherlock Holmes
Tyylilaji: mpreg, oneshot, hivenen siirappia
Ikäraja: S
Paritus: Holmes/Watson
A/N: Idearolliin sanalla 76. Maha ja sanalla FF50 016. Perhe. ajattelin aluksi tehdä tästä pitkän, mutta iski laiskuus ajatellessani kuinka pitäisi kirjoittaa kuukausien ja kuukausien tapahtumista… Näm, en tiedä olenko kauhean tyytyväinen tähän…


Luonnoton tapahtuma

”Sinä olet raskaana, Watson”, sanoi Sherlock Holmes vilkaistuaan minua ohimennen ja jatkoi aamuista sanomalehden lukemistaan. Jäin tuijottamaan häntä suu unohtuneena ”hyvää huomenta, Holmes”-lauseen ensimmäiseen äänteeseen. Holmes jatkaa lukemista kuin mikään ei olisi oudosti kun livun häntä vastapäätä olevaan nojatuoliin.

”Holmes”, sanon typertyneenä. ”Minä olen mies.”
”Tuon päättelemiseen ei tarvita minua.”
”Minä olen lääkäri ja tiedän yhtä hyvin kuin sinä, että miehet eivät voi tulla raskaaksi.”

Holmes laski sanomalehtensä ja katsoo minua suoraan silmiin. ”Watson, sinä tiedät millainen minä olen paremmin kuin kukaan. Voit uskoa, että tällaisen luonnottoman asian huomaaminen sai minut kieltämään sen olemassa olon useamman kerran ennen kuin uskoin sen.”

”Minä en ymmärrä…”

Painan pääni käsiini. Ajatukset risteilevät päässäni. Tunteiden omituinen kuohuminen laidasta laitaan. Aamuinen pahoinvointi, jonka syytä en ollut pystynyt keksimään. Uupumus. Painon nousu.

Purskahdin kyyneliin, vaikka kovasti niitä yritin pidätellä.

Holmes nousee ja kietoo kätensä ympärilleni.
”Minunkin ensimmäinen ajatukseni oli ’minä en ymmärrä, ei voi olla totta’, Watson rakas.”

Hänen kosketuksensa tuntuu hyvältä… hetken.

”Miksi kerroit tämän vasta nyt? Miksi näin yllättäen?” huudahdan ja törkkään hänet kauemmaksi.
”En olisi voinut kertoa sitä muutenk…”
”EN HALUA KUULLA”

Marssin huoneeseeni.

Hetken kuluttua palaan hellyyden kipeänä takaisin.
Holmes ottaa minut rakastavasti vastaan.

”Mitä me teemme? Mistä se syntyy kun minulla ei ole… naisellisia elimiä.”
”En tiedä”, hän vastaa ja jatkaa hiukanvaivautuneena: ”mutta tiedän yhden asian”.
”Minkä, Holmes?”
”Sinä tiedät että en voisi kuvitellakaan naivani naista ja perustaa perhettä… mutta jos tahdot, niin sinun kanssasi…”

Suudelma.
« Viimeksi muokattu: 11.06.2012 18:11:55 kirjoittanut jossujb »
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan

Ei kukaan

  • Vieras
AAAHH!! Olen ensimmäinen jess! :D

kröhömm...

niin siis, pidin ficistä ja pidän edelleen. Mpregit on yleensä aina ihanaa luettavaa, mutta tämä oli jotain niin mun aivot sulattavaa etten oikein keksi mitä sanoa. Watson raskaana kuulostaa jotenkin fiksumalta toisin kuin Holmes itse raskaana, joten hyvä valinta. Olisi kiva jos kirjoittaisit lisää mpregiä näistä :)

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 789
  • He'd be Her Bert.
En tunne kovinkaan suurta mieltymystä mpreg-ficcejä kohtaan, mutta fandom veti minua puoleensa ( ja se, että tiedän, ettet vetäisi överiksi). Itseasiassa pidän tästä kovasti, varsinkin siksi, että tämä on kerrottu Watsonin minä-näkökulmasta. Se tuo tähän jotakin pehmeyttä ja semmoista suloisuutta ja sitten sekin kun Holmes on tehnyt nämä raskaushavainnot ^^ Sitten kun Watson puhuu ammattimaisella näkökulmalla :3

Osaan jotenkin kuvitella tämän niin hyvin (Downey ja Law yllättävät aina) ja jotenkin tämä tunnelma, en tiedä... se on kutkuttava mutta silti sellainen suloisen haikea kun Watson niin aaw.

Kiitos

M
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.