Kirjoittaja Aihe: Tylsän päivän puuhia ~ Sallittu ~ Astoria/Pansy ~ Söpöstelyä  (Luettu 2743 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ficin nimi: Tylsän päivän puuhia
Kirjoittaja: Odo
Genre: Fluffyistä höpöhöpöä
Paritus: Astoria/Pansy
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: Tyttöjen välisiä pusuja, hui!
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, en saa rahaa.
A/N: Jaa-a, typosin kun piti kirjoittaa Astoria/Draco, kun ajattelin Hermione/Pansya ja siitä tuli sitten Astoria/Pansy. Päätin sitten kokeilla, minkälaista ajatuksenvirta hässäkkää noista saa aikaiseksi ja tuli kliseisen fluffyistä höpöhöpöä, jonka halusin välttämättä jakaa teidän kanssa! Musta on ihan jännä ajatus tässä kumminkin se, että hahmojen "roolit" on vaihtuneet. Neiti Syksylle kiitos otsikoinnista ja periaatteessa parituksestakin vois kiittää häntä, koska huomas mun typon ja totes, et paritus vois olla kiva! Laitetaan siis samalla omistukset sille suunnalle! Osallistuu Rare10, Se oikea ja sen haaremi -haasteisiin (Pansy). Genrehaasteeseen (femme)




Oli sunnuntai-iltapäivä ja Pansy piteli käsissään posliinista teekuppia ja katsoi, miten tärisevät sormet saivat teen aaltoilemaan. Hänellä oli tylsää, mutta hänen piti vain kestää teekutsuja, koska se oli hänen äitinsä tahto. Seurapiirejä, kehuskelua ja imartelua – se kaikki tuntui teennäiseltä ja typerältä, eikä Pansy voinut käsittää sen merkitystä. Vuodesta toiseen samat asiat olivat esillä ja Pansy oli huomannut, että pärjäsi ilmankin taitoja, joista hänen äitinsä usein puhui ystäviensä kanssa.

Astoria istui vähintään yhtä kyllästyneenä, pieni hermostuneisuus kasvoillaan Pansyn vierellä nyökäten välillä kohteliaasti sanoille, joissa hänestä puhuttiin tai häntä puhuteltiin.
Pansy oli yrittänyt jo pitkään keksiä selitystä, miksi hänen pitäisi päästä pois tai mikä piristäisi häntä, mutta tuloksetta. Hänen katseensa harhaili Astoriaan ja pyöreisiin kasvoihin, joita tummanruskeat hiukset kehystivät. Silmien vihreät ja ruskeat sävyt vangitsivat hetkeksi Pansyn katseen.
”Haluaisin näyttää Astorialle yhden jutun”, Pansy sanoi ja seurue näytti yllättyneeltä siitä, että hän oli keskeyttänyt heidät. Kaiken lisäksi keskustelu oli ollut tärkeä tai niin Pansy järkyttyneistä ilmeistä päätteli. Ajoitus oli ollut parempi kuin hän oli odottanut: nyt hänen toivottiin poistuvan, vaikka se ei hänen äitiään miellyttäisi.

Kysyväkatseisen Astorian Pansy veti mukanaan pihamaalta, johon teetarjoilu oli kasattu, kohti omaa kotiaan – komeaa valkoista puutaloa, jossa oli kolme kerrosta. Astoria seurasi sanomatta mitään ja Pansyä hymyilytti tytön ujous.

Pansy sulki huoneensa oven, kun he olivat astuneet sisään. Astoria katseli huonetta, jonka tummia tapetteja peitti Sauvattomat-yhtyeen laulajan julisteet. Huoneessa kaikki oli järjestykessä: sulkakynät paikoillaan hopeisessa telineessä, paperit niputettuna yhteen ja sänky pedattu tarkasti. Astoria ei ollut ikinä miettinyt, millaisessa huoneessa Pansy asui tai muutenkaan paljoa, millainen tyttö oli. He juttelivat vain harvoin koulussa, eikä Astoria ollut koskaan saanut Pansystä kovin tarkkaa kuvaa muodostettua. Pansy ajatteli samoin Astoriasta ja katseli tätä avoimen uteliaasti.

”Mitä sinä halusit näyttää minulle?” Astoria kysyi ja istui lupaa pyytämättä sängylle.
”En mitään”, Pansy virnisti. ”Ethän sinäkään nauttinut teekutsuista?”
”En”, Astoria myönsi ja hymyili. ”Mitä sinulla oli mielessäsi?”
”En tiedä. Haluaisin tehdä jotain… erilaista”, Pansy sanoi ja hän tunsi olonsa hieman kapinalliseksi. Hän oli irrottautunut typeristä teekutsuista, eikä ollut muutenkaan viime aikoina noudattanut niitä kaikkia sääntöjä ja ohjeita, joita hänen olisi tullut noudattaa. Hän oli kokeilunhaluinen ja Astoria taas oli kiltti tyttö – tai niin Pansy ajatteli. Pansyn mieleen tuli idea, vaikka hän ei uskonut Astorian suostuvan, hän sanoi sen silti. ”Oletko koskaan suudellut tyttöä?”

”Olen”, Astoria vastasi ja Pansy  henkäisi terävästi ilmaa keuhkoihinsa. Hän oli järkyttynyt, sillä hän ei olisi ikinä uskonut Astorian vastaavan myöntävästi ja pian hänen mieleensä tuli epäilys.
”Ketä?” Pansy kysyi nopeasti ja jäi kädet puuskassa tuijottamaan Astoriaa.
”Ei kuulu sinulle”, Astoria vastasi, hänen poskensa punehtuivat ja jokin siinä ilmeessä, joka hänellä oli sai Pansyn uskomaan, että Astoria puhui totta.
”No eihän se nyt mitenkään ihmeellistä ole”, Pansy sanoi yrittäen peitellä kokemattomuuttaan. ”Voisitko suudella minun kanssani?” Pansy kiirehti lisäämään, sillä sitä hän oli ajanutkin takaa saadakseen kokemuksen ja ehkä kiusoitellakseen Astoriaa, vaikka se mahdollisuus taisikin olla jo menetetty.
”Miksi?” Astoria kysyi hieman hämillään vilkuillen Pansya kuin kuvittelisi toisen vitsailevan.
”Huvin vuoksi”, Pansy vastasi ja vapautti kätensä puuskasta astuessaan istumaan Astorian viereen. Hän ei harkinnut kauaa, kun suuteli Astoriaa ja huomasi, että toinen ei perääntynyt ollenkaan – Astoria vastasi suudelmaan kokemuksella, ei ollenkaan ujostellen, kuten Pansy oli ensiksi olettanut. Sen sijaan Pansyn omille kasvoille hiipi puna, hän puristi kätensä nyrkkiin, kun ei tiennyt pitäisikö hänen koskea Astoriaan vai ei. Hän tunsi perhosia vatsan pohjassa jännityksestä, joka oli täysin erilaista kuin yhdekään pojan kanssa. Hetki tuntui kestävän kauan ja lopulta Pansy perääntyi ja jäi katsomaan toista hölmistyneenä.

”Luulin, että olet ujompi”, Pansy sanoi totuudenmukaisesti ja osittain peittääkseen sen, miten paljon hän oli itse ujostellut suudellessaan ja kokeillessaan omia rajojaan, kun Astorian kieli oli livahtanut hänen suuhunsa.
”Monet luulevat niin”, Astoria nauroi heleästi, mikä sai Pansyn punastumaan.
”Sinua puolestaan luullaan paljon rohkeammaksi kuin olet”, Astoria huomautti hieman pistävästi ja Pansyn teki hetken aikaa mieli väittää vastaan. Astoria oli kuitenkin oikeassa.
”Mitäs nyt?” Pansy puuskahti ja heittäytyi selälleen sängylle. ”Teekutsut kestävät vielä ainakin kaksi tuntia, kun seuraavaksi on lounas ja jälkiruoka, eikä minulla ole edes nälkä.”
Astoria ujutti kätensä Pansyn molemmille puolille ja jäi nojaamaan niitä vasten leikkisä ilme kasvoillaan katsoen Pansyä, joka ei enää edes yrittänyt peitellä tunteitaan näyttäessään uteliaalta ja epävarmalta yhtä aikaa.
”Voisimme kokeilla, miten rohkea sinä oikeasti olet”, Astoria kuiskasi hiljaa, mutta Pansy kuuli sen hyvin selkeästi ja kirkkaana äänenä, joka tuntui kaikuvan huoneessa.

Pansyn virnistys katosi suudelmaan, kun Astoria painoi huulensa vasten toisen huulia.
« Viimeksi muokattu: 26.08.2015 19:45:45 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Snouk

  • ***
  • Viestejä: 1 994
Yllättävän virkistävää lukea Potteria hahmoilla, jotka ei oo erityisen tuttuja. Tykkäsin tuosta elementistä, että rikkaat perheet pitää teekutsuja, joihin lasten on osallistuttava. Väkisinkin tuli vähän Liisa Ihmemaassa -fiilis, mutta jotenkin se sopi tähän ihan hyvin. Ei mun ainakaan oo vaikee kuvitella varakkaista suvuista tulleiden Potter-hahmojen joutuneen pienenä osallistumaan nirppanokkaisiin teekutsuihin.  :D Muutenkin tuo "aatelismainen" käytös, johon viitattiin, sopi Luihuissuvuille kuin nenä päähän.

Ehkä juuri siksi kontrasti johonkin vähän epäsoveliaaseen on iso ja siksi toimiva. Tässä oli tietyllä tavalla sellasta pullonpyöritysmaista fiilistä, kun tytöillä oli tylsää, mutta taustalla oli kutkuttava ajatus tehdä jotain tuhmaa. Tykkäsin älyttömästi siitä, miten Pansyn ja Astorian roolit kääntyi tosiaan päälaelleen, kun Pansy luuli olevansa tilanteessa jotenkin niskan päällä. Loppu olikin tässä ihan huippu!

Mun makuun kuvailua olis voinut olla vähän enemmän. Siirryttiin jotenkin tosi nopeasti tositoimiin ja olisin kaivannu vähän diipimpää kuvailua tyttöjen fiiliksistä. Ehkä eniten olisin odottanut Astorialta jotain suurempaa kummastusta siitä, miksi Pansy kyseli niin yksityiskohtaisia juttuja ja sitä, että Astoria olisi ollut pususta jotenkin häkeltynyt. Tää nyt menee toki jo ihan pilkunnussimiseks, koska kokonaisuutena tää on tällaisenaankin aivan toimiva.

Lainaus
Oli sunnuntai iltapäivä ja Pansy piteli käsissään posliinista teekuppia
Sunnuntai-iltapäivä on oikea muoto.  :) Muuten mitään virheitä en bongannut ja kieli oli muutenkin sujuvaa.

Tämä oli ihanan simppeli ja tavallaan "osasit lopettaa ajoissa". Mä oon yleisesti ottaen niitä, jotka haluu saada lukea kaiken, mutta tää loppuu kivasti juuri oikeeseen aikaan. Kuvataan lyhyt hetki näiden päivästä eikä sen enempää. Kiitos tästä.
"Whenever I'm sad, I just stop being sad and be awesome instead!"
-Barney Stinson

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Snouk, kiitos todella paljon kommentista! :)

Kiva, että teekutsut ovat sopineet! Oon ite jotenkin ajatellut, että se sopii puhdasverisille luihuissuvuille. Nyt uudelleen itsekin tämän luettua oot kyllä ihan oikeassa tuon kuvailun suhteen. :D Oishan sitä tosiaan voinut olla enemmän. Ja kiitos virheen pongauksesta, korjasin sen tuonne. :)
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Astoria/Pansy kuulostaa tällä lailla nopeasti ajateltuna hieman erikoiselta, koska en keksi heistä oikein mitään yhteistä. Ihan suoraan sanottuna ensimmäinen yhdistävä tekijä, joka tuli mieleen oli, että canonissa molemmat on yhdistetty Dracoon. xD Mutta sitten aloin ajatella asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että kyllähän heillä onkin varmaan paljon yhteistä, molemmat ovat kuitenkin puhdasveristen sukujen tyttäriä, jolloin voisi olettaa, että normitilanteessa heillä ei ole hirveästi sananvaltaa tulevan aviomiehensä suhteen. Tai ainakin sellaisen käsityksen näistä puhdasverisistä suvuista yleensä saa, katsoo sitten, millaisen tarinan sä olet kasannut näistä kahdesta. (:

Nyt joudun kyllä nipottamaan hieman...
”Huvin vuoksi”, Pansy vastasi ja vapautti kätensä puuskasta astuessaan istumaan Pansyn viereen.
Pansy ei meinaan ehkä kuitenkaan istu itsensä viereen. :D

Tämähän toimi jopa odotettua paremmin, ja olin tavallaan oikeilla jäljillä alkupohdintojeni kanssa, vaikka olinkin sitten hieman pöpelikössä. Tykkäsin tässä kuitenkin todella paljon siitä, että näiden roolit oli tavallaan vaihdettu, tai siis Pansy yleensä kuvataan rohkeana tapauksena ja Astoria taas puolestaan ujona, joten oli kivaa nähdä niiden vaihtuneen. Jotenkin tuo tuli hieman yllätyksenä (vaikka alkutiedoissa siitä taidettiinkin mainita), mutta ihan positiivisena sellaisena, koska vaihtelu virkistää. Tykkäsin myös siitä, että tämä jätti tuon lopun todella avoimeksi, koska lukijalle ei kerrota jääkö tuo lopetus viattomalle tasolle vai mennäänkö siinä pidemmällekin. Itse haluaisin uskoa jälkimmäiseen, mutta never know, se kun jää auki kivasti, että jokainen saa itse pohtia omassa päässään, kuinka käy. (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
LillaMyy, oho totta: Pansy tuskin istui itsensä viereen! Oon lukenut tämän olevinaan läpi, mutta näköjään kaikilta virheiltä ei vaan koskaan selviä. Ei sitten millään. Kiva, että oot tykännyt vaikka paritus tuntui aluksi hieman kaukaa haetulta. Mutta rarefemme on parast, joten päätin kokeilla näitä ja tykkäsin itseasiassa itsekin siitä, että laitoin aseteman päälaelleen. Astoriaa pidetään monesti hieman ujompana tapauksena (osittain myös itse), joten oli kiva leikitellä asetelmalla. Kiitos kommentista! ♥
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me