Kukkamaaria, Korjaan tuon virheen.
Kiitos kommentistasi.
Feliicia, Hehe, mä oon lisänny sen jo mun harrastuksiin
Mä oon lukenu muiltakin ficcejä kyseisestä aiheesta, voisin linkata niitä miljoonia, mutta en millään jaksa
Ajattelin, että tää ficci tulee kuitenkin olemaan hiukan erilainen, kuin Black eyes, black hair, Snape- ficcini, joten mietin samalla, että miksei tehdä Harrysta saman tien pahistakin
Ja mitä taas tulee ficceihini, jos mulla olis vaan yks ficci, kirjottaisin siihen uusia lukuja päivittäin, joten mieluummin pidän tästä tavasta, että mulla on niitä enemmän.
Kiitos kommentistasi.
Luku 2
"Minä en edes välitä hänestä."Ron Weasley, Harry Potterin paras ystävä, istui rohkelikkojen pöytään Suuressa salissa ja oli juuri aloittamassa aamiaisensa, kun Hermione Granger liittyi hänen seuraansa tukka hulmuten.
”Ron, tiedätkö sinä missä Harry on?” Hermione kysyi heti. Hän ei vaivautunut edes hiljentämään ääntään, vaan puhui aika kovalla äänellä, niin, että jokainen opettaja kuuli sen. Samoin myös luihuiset. Hermione ei välittänyt luihuisten epämääräisestä hihityksestä, vaan seisoi määrätietoisen näköisenä paikallaan kädet lanteilla.
”En. Hän ei ollut makuusalissa. Seamus hei, oletko sinä nähnyt Harrya?” Ron kysyi vastapäätään istuvalta pojalta, jolla oli makkaranpala menossa suuhun.
”Ei, en ole. Näin hänet viimeksi aamuyöstä, kun hän lähti jonnekin”, Seamus vastasi ja nielaisi samalla makkaranpalasen alas.
Ron rypisti kulmiaan.
”Lähti jonnekin? Ottiko hän mitään mukaansa?” punapää kysyi hieroen hiuksiaan. Hän oli unohtanut kokonaan aamiaisensa.
”Ei kai. En ainakaan kuullut, olin puoliksi nukuksissa”, Seamus vastasi rypistäen myös kulmiaan.
Ron kuuli, kuinka Hermione vetäisi henkeään samalla, kun pöllö toi Ronille kirjeen. Ron tunnisti käsialan heti, se oli Harryn pieni käsiala. Salamannopeasti hän otti kirjeen käteensä ja aukaisi sen.
Hei, Ron,
Aluksi haluan sanoa, että olen pahoillani, jos olen säikäyttänyt sinut katoamisellani. Kuulin vain erään asian ja haluan ajatella sitä yksin rauhassa. Jos haluat kuitenkin tavata minut... Olen luolassa, mutta en aio kertoa missä luolassa. Sanon vain, että se sama luola on aika suhteelisen tärkeä meille kaikille ja varsinkin Nuuhkulle. Kävimme siellä luolassa viime vuonna. Joka tapauksessa, tarkkailkaa Kalkarosta puolestani. Syytä en suostu kertomaan nyt siltä varalta, että kirje joutuu vääriin käsiin. Kirjoitin myös Nuuhkulle ja hän lupasi tulla luokseni parin päivän ajaksi. Tulkaa te Hermionen kanssa vaikka seuraavalla Tylyaho-viikonloppuna tai käyttäkää jotain salakäytävä. Hunajaherttuan ja Rääkyvän röttelön salakäytävät taitavat olla ainoat, joita voitte käyttää ja Tällipajun takia suosittelen Hunajaherttuan käytävää. Mutta, jotta ette jää kiinni, suosittelen kaikista eniten Tylyahon viikonloppua. Se taitaa olla seuraava viikonloppu, jos ihan oikein muistan. Nähdään. Nuuhku tulee tänne huomenna,
Harry
Ron tuijotti järkyttyneenä kirjettä. Miksi ihmeessä Harry pyysi heitä tarkkailemaan Kalkarosta? Miten Kalkaros liittyi tähän asiaan? Äänettömästi Ron ojensi kirjeen Hermionelle, jonka silmät laajenivat, kun hän luki kirjeen loppuun. Tyttö kiskaisi Ronin pois aamiaspöydästä, sanoi heipat Seamukselle ja raahasi Ronin kuulomatkan ulkopuolelle. He seisoivat vieritysten muodonmuutosten luokan oven edessä ja kuiskuttelivat keskenään.
”Hän on pähkähullu”, Ron mutisi. ”Katoaa nyt tuolla tavalla ja käskee meidät vahtimaan Kalkarosta! Miten Kalkaros ylipäätään liittyy tähän?” Ron kysyi.
”Shh, hiljempaa. Luulen, että Harry on saanut jotain selville, jotain, joka liittyy sekä häneen, että Kalkarokseen ja haluaa sen takia meidän vahtivan Kalkarosta loppuviikon ajan”, Hermione vastasi ja sai Ronin miettimään asioita hetken täysin eri kulmasta.
******
Severus Kalkaros käveli viitta hulmuten luokkaan ja luokan eteen hiljentäen kaikki. Taas kerran oli käynyt sillä tavalla, että rohkelikot istuivat yhtenä ryhmänä ja luihuiset yhtenä. Severus antoi katseensa kiertää luokkaa ja tajusi heti, että yksi oppilas puuttui. Hänen sydämensä teki ylimääräisen lyönnin, kun hän tajusi, että oppilas oli Harry Potter.
”Missä Potter on?” Severus kysyi. ”Eikö kukaan tiedä?” hän kysyi ja oppilaat pudistelivat päitään. Draco Malfoy virnisteli etupenkissä, tästä oli luultavasti vain hauskaa, että Harry oli kadonnut.
”Harry katosi tänä aamuna, professori”, Hermionen ääni kantautui Severuksen korviin. ”Näimme hänet viimeksi eilen illalla”, tyttö jatkoi heilauttaen ruskean hiussuortuvansa korvansa taakse.
”No, jollei Potter ilmaannu joukkoomme tunnin loputtua teen hänestä ilmoituksen rehtorille. Mutta jos hän ilmaantuu hän saa aika kasan laiskanläksyä ja jälki-istuntoja”, Severus totesi ivallisesti ja piteimmittä puheitta hän aloitti oppitunnin.
Tunti oli Severuksen omastakin mielestä pitkästyttävä. Hän ei välittänyt keskittyä juuri mihinkään, selosti oppilaille laiskasti heidän tehtävänsä ja istuutui sen jälkeen omaan tuoliinsa luokan eteen katsellen oppilaiden puuhia.
Tunnin loputtua Severus käveli rehtorin kansliaan, koputti ja avasi oven. Dumbledore istui kirjoituspöytänsä ääressä kirjoittaen jotain kirjettä.
”Keskeytänkö?” Severus kysyi kohteliaasti.
”Et toki, Severus. Tämä on jo valmis”, rehtori sanoi ja kutsui Fawkesin. Hän antoi kirjeen feenikslinnulle ja tämä katosi heti laulaen. ”Mitä asiaa sinulla on kesken koulupäivän?” rehtori kysyi kulmiaan kurtistaen.
”Potter on kadonnut”, Severus vastasi lyhyesti.
Dumbledore kohotti päätään ja katsoi suoraan Severuksen silmiin.
”Onko hän saattanut kuulla keskustelumme? Silloin hän tietää”, rehtori totesi hiljaa.
Severus nyökkäsi eikä näyttänyt tippaakaan hämmästyneeltä tai järkyttyneeltä.
”Tietysti on. Sanoinhan, että kuulin juoksuaskelia”, hän mutisi. ”Mitä meidän kannattaisi tehdä?” hän kysyi vielä.
”Sinun...”, Dumbledore aloitti. ”Kannattaisi varmaan etsiä poikasi ennen kuin Voldemort löytää hänet”, hän jatkoi. ”Vaistoni sanoo, että hän on Tylyahossa. Saat seuraavat kaksi viikkoa vapaata Harryn etsimiseen”, hän lopetti.
”Minä en edes välitä hänestä”, Severus jupisi itsekseen kävellesään kohti Tylyahoa.
***
Samaan aikaan Ron ja Hermione etsivät Kelmien karttaa Harryn matka-arkusta. He löysivät ystävänsä matka-arkusta paksun valokuva-albumin ja uteliaana avasivat sen. Ensimmäisellä sivulla oli kuva heistä kolmesta, he seisoivat Tylypahkan mailla, Harryn käsi oli rennosti Hermionen olkapäällä ja itse tämä nojasi puuhun. Hermione seisoi hymyillen, hän oli kietonut toisen kätensä Ronin hartioiden ympärille ja Ronkin hymyili valloittavasti. Kuva oli otettu kolmannelta luokalta, pian sen jälkeen, kun he olivat pelastaneet Siriuksen ja Hiinokan taikaministeriöltä. Hagrid oli hetken kameraa ihmetellen ottanut kuvan. Kuvan alla luki:
Ron, Hermione ja minä kolmantena vuonna. Seuraavalla sivulla oli kuva Harrysta rohkelikon voitettua huispausmestaruuden. Harryn kasvot loistivat ilosta ja hän puristi kaksin käsin huispauspokaalia. Sen viereisellä sivulla oli kuva Ronista ja Hermionesta. Ron seisoi Hermionen takana, kun tämä luki.
Hermione selasi nopeasti albumin läpikotoisin. Viimeisellä sivulla oli kuva kauniista punatukkaisesta naisesta ja pörröpäisestä miehestä. Kuvan alle oli kirjoitettu:
äiti ja isä, mutta isä-sana oli ylleviivattu ja tilalle oli kirjoitettu
James.
”Ron, katso”, Hermione käski ja osoitti kuvan tekstiä. ”Miksi Harry on ylleviivanut sanan isä ja kirjoittanut sen tilalle James?” tyttö kysyi. Mielessään hänen rattaansa alkoivat jo pelata ja hän alkoi ymmärtämään kaiken.
”Harryn isän nimi oli James”, Ron vastasi kohottaen olkapäitään, ikään kuin asia olisi täysin merkityksetön.
”Miksei tässä sitten lue
Lily ja James?" Hermione intti. ”Mieti tapahtumia: Harry katoaa mystisesti, kirjoittaa kirjeen, jossa käskee meidän vahtia Kalkarosta ja kertoo, että on kuullut erään asian, jota haluaa ajatella yksin, Kalkaros alkaa käyttäytyä oudosti ja nyt vielä tämä”, hän jatkoi osoittaen tekstiä etusormellaan. ”Minulla on aavistus”, tyttö lisäsi.
”Mikä?” Ron kysyi. Hän oli vihdoin löytänyt Kelmien kartan ja mutisi nyt sitä osoittaen:
”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessä.””Ron, kun lasketaan yhteen yksi plus yksi saadaan tulokseksi kaksi. Tässä tapauksessa se tarkoittaa seuraavaa...”, Hermione sanoi ja piti pienen tauon ennen seuraavaa lausettaan, joka sai Ronin pudottamaan Kelmien kartan.
”Professori Kalkaros on Harryn oikea biologinen isä”, Hermione totesi traagisesti huokaisten.
