A/N:Joo nyt kun on kesäloma yritän kirjoittaa pitempiä lukuja.
2 luku:Totuuksia ja karkureita
Melike oli niin onnellinen että se oli vihdoin ohi, nyt hän voisi vaihtaa vaatteensa ja lähteä juoksentelemaan metsään. Hän kiipesi nopeasti portaat ylös, Melike avasi huoneensa oven ja meni penkomaan vaatekaappiaan. Lopulta hän löysi mukavan mekon joka oli väriltään sammaleen vihreä. Melike lähti kävelemään takaovesta metsään ja silloin kun hän oli painunut ulos. Muu perhe asteli sisälle, he istuivat mukavasti sohville ja alkoivat rupatella niitä näitä.
”Olipa ihana viettää kastejuhlat, en malta odottaa että hän täyttää kuusi ja voin pitää hänelle prinsessa juhlat” ilmoitti Alice hymyillen.
”Minua huolestuttaa yksi asia Melikessä” sanoi Carlisle hiljaa. Hän pelkäsi että Melike olisi lähistöllä ja kuulisi.
”Mikä?” kysyi Esme hiljaa.
”Se että miten selitämme hänelle että olemme vampyyreja ja hän vanhenee ja me emme?” kysyi Carlisle huolestuneesti. Esmen kulma oli noussut hieman koholle ja hän tuijotti Carlisle epäuskoisesti.
”Uskotko että vanheminen olisi hänen pahin reaktionsa?” kysyi Esme kiukkuisesti.
”En Esme kulta mutta minusta hänet pitäisi antaa pois hänen turvallisuutensa vuoksi” selitti Carlisle. Rosalie äännähti halveksien.
”Siinä olisi järkeä” Jasper myönsi.
”Eikä, emme me voi luopua siskostani noin vain” huomautti Alice.
”No kyllä me pystymme hillitsemään itsemme ja sitten kun hän on tarpeeksi vanha, muutamme hänet jos hän itse tahtoo niin” sanoi Rosalie itsevarmasti. Muut tuijottivat häntä kuin hän olisi ollut mielipuoli.
”Se on varmasti paras tapa ja minusta meidän pitäisi kertoa hänelle tänään että olemme vampyyrejä” sanoi Alice poissa olevalla äänellä.
”Miksi” kysyi Edward kasvoillaan hämmästynyt ilme.
”Siksi että alan oikeasti suhtautua häneen, kuin siskoon ja jos emme kerro, hän järkyttyy vanhempana siitä, niin paljon että voi tehdä vaikka mitä” selitti Alice.
”Kannatan ajatusta” ilmoitti Carlisle
”Minä myös” sanoi Esme.
”Hienoa ja nyt alamme suunnitella prinsessa synttäreitä” Alice ilmoittaa positiivisena, kaivaen paperin ja kynän.
”Alice ei nyt” sanoi Emmet pyörittäen päätään, Alice mulkaisi häntä kiukkuisesti.
Samaan aikaan metsässä, Melike kävelee katsellen ympärilleen .Linnut laulavat ja tuuli heiluttelee puiden lehtiä. Melike meni käymään joen luona ja pudotti sinne kenkänsä ,ne kelluivat ja se oli hänestä todella hauskaa. Melike huomasi joen lähellä puskan jossa kasvoi mustikoita, hän söi niitä kunnes hänen mahansa ei enää kestänyt. Hänen suunsa ympärille jäi mustikka sotkua, Melike jatkoi kävelyään metsässä. Metsän luona oli korkea puu, puussa oli paljon oksia, Melike lähti kiipeämään puuhun ja kun hän oli noin 50m korkeudessa hän huomasi linnun pesän.
”Kenenkähän koti tämä on?” mietti Melike ääneen. Meliken liilat silmät täyttyivät jännityksestä kun hän alkoi tutkia linnun pesää.
Esme oli luvannut hakea Meliken yläkerrasta juttelemaan muun perheen kanssa, mutta kun Esme tuli alakertaan hän näytti hätääntyneeltä. Muut katsoivat häntä valppaina, ja Edward tiesi jo mitä oli tapahtunut.
”Melike on poissa” parahti Esme.
”Missä hän voi olla? ”kysyi Carlisle.
"Ei kai hän ole kuollut "varmisti Emmet. Rosalie löi häntä takaraivoon.
”Hän ajatteli koko ajan metsää” Edward sanoi hiljaa.
”Ja kerrot sen vasta nyt?” Esme sähähti. Edward perääntyi ja nosti kädet ilmaan.
”En voinut tietää että hän aikoi karata, sitä paitsi hän mietti niitä ristiäisten aikana” selitti Edward.
Se sai Esmen rauhoittumaan, hän nosti käden sydämensä kohdalle missä se ei enää lyönyt.
”Kaikki siis metsään pientä Melikeä etsimään” huudahti Rosalie juosten ovesta samalla ulos, muut seurasivat hänen esimerkkiään.
Alice ja Jasper juoksivat järvelle ,muut olivat hajaantuneet paremmin etsimään Melikeä. Kaikki uskoivat että Edward löytäisi hänet ensimmäisenä, koska hän osasi lukea ajatuksia. Tai Alice joka näki tulevaisuuteen.
”Katso Jasper tuolla on Meliken kenkä” huudahti Alice järkyttyneenä nähdessään kengän kellumassa joessa. Jasper nappaasi Alicen olkapäistä kiinni ja rauhoittelee tätä, Alice katsoi häntä hermostuneena.
”Olisit nähnyt jos Melike olisi tippunut” kuiskasi Jasper rauhoittavasti.
”Oletko varma? mitä jos on sattunut jotain vakavaa?” kysyi Alice tärisevällä äänellä .Jasper pyöräyttää päätään.
”Hei eikös tuo ole Meliken rusetti?” kysyi Jasper osoittaen puskaa jossa roikkui rusetti. Alicen kasvoille levisi hymy ja hän nyökkäsi.
”Kyllä se on, ja hei minä näen hänet, hän istuu puussa ja horjahtaa taaksepäin” Alice mutisee hätääntyneenä. Jasper ja Alice lähtevät juoksujalkaa Alicen näkemän puun luokse, Edward saapuu melkein heti myös paikalle.
”Miten hän on päässyt tuonne puuhun?” ihmetteli Jasper.
”Mitä väliä sillä on, haetaan hänet ennen kuin sattuu jotain” tiuskaisi Alice. Jasper katsoi Alicea vähän säikähtäneen näköisenä ihan kuin ei olisi osannut odottaa Alicen kiukkua.
Melike horjahti taaksepäin ja menetti tasapainonsa hän tipahti puusta alas päin kovaa vauhtia, onneksi Edward nappasi hänet syliinsä. Melike alkaa nauraa iloisesti kun on säikähdyksestään selvinnyt ja taputtaa käsiään .Alice oli nostanut käden sydämensä kohdalle ja huokaisi helpotuksesta.
”Voidaanko tehdä se uudestaan?” kysyi Melike hymyillen.
”Ei sillä Melike on ollut hyvin tuhma” sanoi Edward toruvasti. Melike sai matkustaa matkan Edwardin reppuselässä, muut olivat jo talon luona.
”Me löydettiin Melike” ilmoitti Alice leijuen sisään. Esme juoksee ja halaa Melikeä onnellisena.
”Meillä on sinulle kerrottavaa Melike” sanoi Esme laskien Meliken lattialle. Hän hymyili surumielisesti ja Melike katsoi häntä uteliaana.
”Kuten tiedät, meillä on kylmä iho ja se johtuu siitä että olemme vampyyreja ”Sanoi Esme hiljaa, kaikki muut seurasivat Meliken liikkeitä. Melike oli istunut lattialle ja tuijottaa heitä kaikkia vuorolllaan silmiin, Melikeä ei kumma kyllä pelota yhtään. Hiljaisuus oli jo kestänyt jonkin aikaa kunnes Esme vihdoin keskeytti sen.
”Jasper ja Edward, mitä hän ajattelee ja tuntee juuri nyt?” Alice kysyi lopulta.
”Melike tuntee juuri nyt voitonriemu ja hyväksyntää. Häntä ei tunnu haittaavan se mitä me olemme” sanoi Jasper hiljaa. Alice alkoi suorastaan säteillä ja Esmekin hymyili leveästi.
”Hänen ajatuksiaan on vaikea kuulla mutta häntä ei tunnu haittaavan se mitä me olemme. Sillä hän rakastaa sinua Esme ja Alice sekä Rosaliekin vaikuttavat hänelle hyvin tärkeille.” vastaa Edward.
Alice ja Esme ryntäävät halaamaan Melikeä joka hyväksyy heidät tuosta vain vaikka he ovat hirviöitä. Melike saa illalliseksi muusia ja makkaraa, Alice näpsii koko illan kuvia kun Melike syö, pesee hampaat, leikkii ja antaa Esmelle hyvän yön suukon .Kun Melike oli ryhtynyt nukkumaan, muut menivät alas.
”Meidän muiden täytyy mennä huomenna metsälle joten Alice ja Jasper te jäätte huolehtimaan siskostanne.” ilmoitti Carlisle.
”Selvä” vastasi Jasper.
”Ihanaa minä, Jaz ja pikku Mel kyllä saadaan päivä kulumaan” Alice ilmoitti.
”Hänellähän on viikon kuluttua synttärit joten valmistelemme niitä jo huomenna” Alice selitti.
”Minä en ikävä kyllä pääse niihin” sanoi Rosalie pettyneesti.
”Mistä ajattelit löytää vieraita Alice?” kysyi Esme.
”Voi Meliken veljet ja minä ollaan vieraita vai mitä pojat” lisäsi Alice ilkikurisesti.
