Nämä herrasmiehet (Raapaleita, S)

[Jester]

Disclaimer: J.K. Rowling. Toisen ja viidennen rääpäleen otsikot on lainattu Kotiteollisuudelta ja Viikatteelta.
Rating: S
Pairings: Lucius/Severus; James/Sirius; Bill/Charlie; Severus/noidankattila; Harry/Draco
Warnings: kolmannesta pätkästä löytyy insestivihjauksia
Summary: Naisnäkökulmia, parisuhdekriisejä ja päiväkotivihjailutason poikarakkautta. (Kukin pienokainen käsittää luonnollisesti 100 sanaa ilman otsikkoa.)
 
A/N: Vanhojen tekeleiden postailua uusien lukijoiden toivossa. ^^ Genrettäminen tuotti lievää päänvaivaa, enemmän nämä taitavat lipsua draaman kuin romantiikan puolelle, mutta painotus pysyy silti parituksissa. Rakastan palautetta, kökköyksistä ja hienouksista saa ja pitää huomautella! 



Käärmeiden paratiisissa
Lucius/Severus
Narcissa’s PoV

Etkö sinä näe, ettei Severus kuulu meihin?
Toki sinulla on turmeleva vaikutuksesi, kultaseni, kiedot sen miehen molempien pikkusormiesi ympärille ja katselet selkärangan taittumista ihaillen, mutta se ei riitä. Hellyyden- ja huomionosoituksesi ovat koukkuja suupielissä, nuoria ranteissa, kahleita jaloissa ja sokaisevaa seittiä silmäripsissä, mutta vallantunteestasi huumaantuneena unohdat, kuinka helppoa vaikutealttiutta on näytellä. Naurahdat hänen rakastavan sinua kuten minäkin, ikään kuin se estäisi vielä suuremman asetelman vaatimia kavalluksia, selkään puukottamista, hyväksikäyttöä.
Kun ne tekevät seuraavan ratsian, Severus on lipsauttanut vihjeen viinikellarin takaseinän epäilyttävyydestä, ja sinä etsit syyllisiä muualta.
Entä jos vain purisit hänen viheliäisen kielensä poikki suudellessanne? Ainakin hänen näytelmästään tulisi tragedia.


Pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine
James/Sirius
Lily’s PoV

Tietenkin sinä haluat käydä ulkona ystäviesi kanssa, näitä pikkuesineitähän kutsutaan sormuksiksi, ei suinkaan käsiraudoiksi. Tietenkin Siriuksen kymmenkuntaa taikamaailmalakia kiertävä tai loukkaava moottoripyörä on hyvä syy unohtua hänen luokseen pikkutunneiksi, ja tietenkin hänellä on tylsää jästilähiössä.
Mutisit epämääräisyyksiä ehdottaessani Mustan ryhtymistä alivuokralaiseksemme. Niin, olisihan kieltämättä epäilyttävämpää jolkottaa omamme vieressä sijaitsevaan makuuhuoneeseen aina, kun Siriusta pitkästyttää. Ennen hän oli tapa ja minun jahtaamiseni seikkailu – milloin me muutimme roolijakoa?
Vaikka pitäisit minua sokeana kuin haiskua solariumissa, sellaiset velhot kuin sinä ja Sirius eivät eksy matkalla pubista kotiin. Ei, älä kysy, mikä on solarium. Ota ensi kerralla omat avaimet mukaasi, äläkä herätä Harrya tullessasi.


Kasvatustieteiden salainen puutarha
Bill/Charlie
Molly’s PoV

Jos olisin joskus myöntänyt, olisin ajatellut suoraan kasvamisen vaativan pari mutkaa ja kierrettä: eihän heissä koskaan ollut mitään todellista vikaa.
Ja koska se on ohi – he ovat aikuisia jo – voin jatkaa silmieni sulkemista heidän majoituttuaan pitkästä aikaa synnyinkotiinsa.
Muutama vuosi sitten he jättivät maailmaan pienet kädenjälkensä täynnä viattomuutta; nyt Charlie nykäisemässä toisen poninhäntää ja Bill tarttumassa tämän ranteeseen lukitsee heidän katseensa hetkeksi yhteen, vihjaa molempien sielujen heijastelevan peiliensä kautta niin kovin samankaltaisia, pitkäsormisia, Egyptin ja Romanian aurinkojen päivettämille ihoille painettuja tahroja.
Sitä ei tapahdu oikeasti, vaikken enää uskallakaan astua heidän jakamaansa huoneeseen, jollen saa riittävän nopeaa – luontevaa, luonnollista – vastausta koputukselleni.


Musta kylki kummallakin
Severus/noidankattila

”Seuralainen yksinäisinä hetkinä, kumppani, joka yhdistää pyyteettömyyden äärimmäiseen vaativuuteen, joku, jonka kanssa näytämme sitä paremmilta yhdessä, mitä syvemmin opimme toisemme tuntemaan. Muu maailma pitää meitä varjoina kiviseinien tummuutta vasten, neroina, joiden puuhien ymmärtäminen ei välttämättä tarjoa mitään mielenrauhaan viittavaakaan; me tiedämme olevamme pikemminkin taiteilijoita, valoa päivänvalon saavuttamattomilla kerroksilla. Me puhumme, riitelemme ja vaikenemme samalla kielellä, joka vokaalien ja konsonanttien sijaan koostuu lainalaisuuksista ja ennustamattomasta, pölyttyneistä pulloista ja vielä verisistä astioista, maailmanparannuksesta ja syvästä tuomittavuudesta. Minä kunnioitan, toinen ei tuota pettymyksiä. Se riittää täyttämään minun määritelmäni täydellisen tasapainoisesta suhteesta.”
”Severus, kai sinä tajuat sen olevan kattila?”
”En käsittääkseni väittänytkään puhuvani ihmissuhteista.”


Nämä herrasmiehet
Harry/Draco
Harry’s PoV

Vihan ja rakkauden kipinöivän kiihkeät yhteentörmäykset eivät esiinny edustavimmillaan suhteessa, jonka korkeajännitteisin konflikti syntyy siitä, ostammeko mintun vai eukalyptuksen makuista hammastahnaa. Minun ei tarvitse liikkua varpaillani, sinun istumisesi aamiaispöydässä pelkissä pyjamanhousuissa ei enää tarkoita haluttavuutesi alleviivausta.
”Haluatko uutisosan?” kysäiset kohottamatta katsettasi, ojentaen kolmasosan Päivän Profeettaa suuntaani. Kielelläni pyörii kieltävä vastaus, mutta se jänistää viime hetkellä todeten lannistuneesti uusien tottumusten muuttuneen vanhoiksi. Huomaisitko sinä, jos kiroaisin mukin raatelemaan tuon välinpitämättömän ilmeen kasvoiltasi?
”Minun arpeani taitaa särkeä”, töksäytän kokeilevasti.
”Niinkö? Sepä ikävää.”
”Ovella on auroreita.”
”Hmm?”
”Avada kedavra?”
”Siirtyisitkö pois ikkunan edestä? Peität auringon.”
Vielä vähän aikaa sitten minä olin sinun aurinkosi.

[Celeporn]

Heh. Ajattelin oikeasti yrittää saada jotain fiksua palautetta aikaiseksi, ensimmäiset tekstit jopa vihjailivat siihen, että nämä pistäisivät minut ajattelemaan, mutta kaksi viimeistä vain aiheuttivat sellaista hekottelua, etten enää pysty mihinkään hirveän järkevään kommentointiin. Aika yleispätevää tästä nyt taitaa tulla (öh, ihan kuin kommenttini eivät aina sitä olisi...).

Kaksi viimeistä siis olivat ehdottomasti suosikkejani. Pari ensimmäistä olivat sinänsä ihan sellaista peruskamaa eivätkä sinänsä pistäneet silmään sen ihmeemmin. Kieli ja kuvailu oli jälleen kerran kaunista ja mielenkiintoista, tosin Käärmeiden paratiisissa jätti aika kylmäksi tavanomaisuudellaan. James/Sirius ihastutti kuitenkin sen moottoripyörän ansiosta, tekstistä tuntui ankeasta näkökulmasta huolimatta kuultavan läpi jotain kepeyttä.

Bill/Charlie meni minulta jotenkin ihan totaalisesti ohi, en ole koskaan jaksanut parituksesta pahemmin kiinnostua, joten siitä en kyllä osaa sanoa yhtään mitään.  :roll:

Severus/noidankattila sai minut parituksellaan jo pyörittelemään silmiäni, hermoni ovat jo aikoja sitten menneet kaikkien sen tyylisten "hauskojen" paritusten kanssa. Kuitenkin epäilin, että sinun kirjoittamanasi siinä voisi olla joku muukin pointti kuin naureskelu tyyliin "lolz, Kalkaros panee kattilaa!!!11", enkä joutunut pettymään. Naurattaa vieläkin - se oli jotenkin tosi aidon tuntuinen, kuulin jo mielessäni Severuksen selittämässä hänen kattilan suhteesta haudanvakavalla äänellä. Lukiessa tuli tirskahdeltua tehokkaasti, mutta ”Severus, kai sinä tajuat sen olevan kattila?” kyllä sai minut jo ihan kunnolla repeämään. Toimi kyllä tuo "paritus", jos sitä nyt sellaiseksi voi varsinaisesti sanoa.

H/D oli myös aivan mainio. Uskomattominta siinä oli ehkä se, että olit onnistunut kuvaamaan parisuhteen tylsäksi rutiiniksi muuttumisen ja sitä seuraavan ahdistuksen humoristisesti. Harryn epätoivoiset keskustelunaloitukset olivat aivan ihania, paranivat koko ajan, ihan niin kuin Dracon vastauksetkin, ja liioittelematta pyyhin sen avadan jälkeen naurunkyyneliä silmistäni.

[sileas]

Annan näistä jokaisesta erikseen palautetta. Ihan vain etten sekoaisi omiin ajatuksiini.

Käärmeiden paratiisi oli hyvä. Ei erityinen, mutta kuvailet silti hienosti. Viimeinen lause oli sykähdyttävä.

Pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine oli parempi kuin Käärmeiden paratiisi. Haisku solariumissa... Aiheutti pientä repeilyä.

Ennen hän oli tapa ja minun jahtaamiseni seikkailu – milloin me muutimme roolijakoa?

Loistava lause! Tämä tykkäsi.

Kasvatustieteiden salaisessa puutarhassa oli parasta se, että se oli Molly's PoV. Voin kuvitella kuinka Bill ja Charlie kuvittelevat, ettei Molly tajua mitään.. ^^ Tästä tykkäsin. Ja jotenkin tuo Mollyn suhtautuminen asiaan on niin IC ja niin äitimäistä, että melkein nauratti. Ei kuitenkaan.

Musta kylki kummallakin sai minut hajoamaan ääneen. Ihanaa, runollista kuvailua, pitkiä, täyteenahdettuja lauseita ja sitten ”Severus, kai sinä tajuat sen olevan kattila?” ... reps. Ja voin niin kuvitella tuon viimeisen repliikin, kun Severus sanoo sen nenä pystyssä ja vakavalla naamalla... loistava! Aivan uskomattoman loistava.

Nämä herrasmiehet, jotka seikkailivat viimeisessä raapaleessa, olivat ihania. Hammastahnajuttu, eniten surku-aww. Ja komppaan Celepornia tuossa, että Harryn todellakin epätoivoiset aloitukset paranivat koko ajan ja Dracon vastaukset samoin.  Ja tässäkin, ihana viimeinen lause. Rakastuin. <3

Pakko sanoa, että olet taitava raapaleiden kirjoittaja. Jokaisessa oli joku koukku tai hiljentävä/tyhjentävä lause, joka jätti miettimään. Minä pidin kovasti, kiitos.

[Carolynne]

Vau. Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin, ja nyt yritän saada ihkutukseltani aikaan jonkinlaista kommenttia.

Käärmeiden paratiisi: Minä olen aivan eri mieltä Celepornin kanssa, minun mielestäni kaksi ensimmäistä olivat ehdottomasti parhaimmat ja koukuttavimmat. En tiedä, mitä kliseitä Lucius/Severuksessa on, sillä en ikinä lue sitä, mutta tässä se toimi. Ehkäpä se oli tuo Narcissan näkökulma. Tässä vaimo ei ollut aivan yhtä loukattuna ja sydämensä särkeneenä kuin seuraavassa, mutta hänen rationaalisesta ajattelustaan pidin kovin. Hän tuntui ikään kuin näkevän kaikki asiat selvästi, niin Luciuksen kuin Severuksenkin ajatukset. Lauseet olivat todella voimakkaita, hienoja ja jopa hengästyttäviä. Lopetus oli mainio, tykkäsin kovin ^^ Lainaan nyt kenties koko sarjan hienoimman kohdan, joka sai minut roikkumaan suu auki: Miten kukaan osaa?

Hellyyden- ja huomionosoituksesi ovat koukkuja suupielissä, nuoria ranteissa, kahleita jaloissa ja sokaisevaa seittiä silmäripsissä, mutta vallantunteestasi huumaantuneena unohdat, kuinka helppoa vaikutealttiutta on näytellä.

Pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine: Varmastikin hienoin kokonaisuus. Rakastan James/Siriusta (<3), mutta yleensö Lily vain sotkee kuviot ja vie tunnelmaa. Tässä hän sopi kertojaksi erinomaisesti, hän, kuten Cissykin edellisessä, osasi arvioida miehiä ja näki Jamesin valehtelun läpi. Tässä olikin enemmän tuskaa ja surua, mutta hän näytti kuitenkin rakastavan miestään, kun ei tästä eroa ottanut. Jameskin vaikutti juuri sellaiselta kuin olen ajattellutkin. Hän varmasti tosiaan ajatteli rakastavansa Lilya kun ei tätä voinut saada, mutta Sirius muuttui mielenkiintoisemmaksi heti kun Lily elämä Lilyn kanssa näytti selviöltä. Tämä tuntui jatkuvan ikuisuuden, osasit käyttää sanamäärän hyväksesi todella laadukkaasti ja muodostit kauniita ja mieleenpainuvia lauseita. Hienoin kohta oli taaskin loppu, tai sitten jo sileasin lainaama kohta. Mutta siis, upea! ^^

Kasvatustieteiden salainen puutarha: Oi, Bill/Charliekin on ihana pari! Näkökulma toimii jälleen loistavasti. Minäkin voin kuvitella, miten pojat eivät tajua äitinsä tietävän. Muutenkin Molly on helppo kuvitella ensin kieltämässä kaiken, vain veljellistä lämpöä, ja lopulta tajuamassa totuuden. Jäi mietityttämään, että mitähän se Molly oli mahtanut nähdä koputettuaan edellisen kerran oveen ^^ Hieno otsikko ja tarina lähti elämään omaa elämäänsä päässäni.

Musta kylki kummallakin: Olen lukenut tämänkaltaisia pareja ennekin, ja jotenkin ne eivät vain kauheasti sytytä. Mutta jos ajatellaan itse repliikkejä, niistä paistaa silti Severus läpi. Voin kuvitella hänet selittämässä vakavia uskomattoman hienosta ja mahtavasta liemienkeitosta. Hän on varmaankin ollut jo pienenä niin yksinäinen, että on luonut oman maailmansa, joten sinänsä tuo parituskin on ihan realistinen. Ja loppu toki tyrskähdytti ^^

Nämä herrasmiehet: Tämä oli todella realistinen kuvaus hieman iäkkäämmästä suhteesta. En osaa oikein sanoa muuta, kuin että pidin paljon. Vuoropuhelu toimi hyvin, ja kuten muutkin, minäkin nauroin tuolle avada kedavralle. Ihana!

Kiitän siis todella taidokkaista raapaleista,
Carolynne

[iipimoi]

D: vää. myönnän, tulin tänne metsästämään H/Dta ja kun tuossa listassa oli sitäkin olin ihan sillee Jee sitten aloin lukea sitä ja tajusin ettei ookkaa sellasta söpöö fluff meininkiä. mulla on heikko kohta fluffylle. okei aika iso kohta ja sit

"Siirtyisitkö pois ikkunan edestä? Peität auringon."
Vielä vähän aikaa sitten minä olisin ollut sinun aurinkosi.

LA KUOLEMA D:

älä ymmärrä mua väärin, tää oli ihana. Nää kaikki oli tosi kauniisti kirjotettuja, älä tapa vaik kommentoin vaa h/dta :c vää nyt tuntuu pahalta. Lilyy kävi sääliks. (nyt oon ihana ihminen, komentoin jo kahta c:)
 

Kiitos kun kirjotit & ihana oli.