Kirjoittaja: lindor
Ikäraja: S
Genre: proosa, tajunnanvirta
A/N: muistoja henkilöstä, jota joskus kutsuin parhaaksi ystäväkseni
Olin kuulemma hänen serkkunsa näköinen, kun syljimme hammastahnan kuistilta yömekoissa. Mökillä ei ollut käärmeitä, koska oli niin paljon muurahaisia.
Me puhdistimme vesimittareilta punaiset punkit. Kuikan laulu – iholta haihtui vesihöyryä, kun pulahti saunasta järveen. Höyryvanat kohosivat hitaasti punaista auringonlaskua vasten.
Sisällä lauloin enkä saanut unta kun hyttynen etsi uhria. Söimme kaiken suklaan. Henrietan äiti oli vihainen, mutta Henrietta ei ollut minkäänlainen. Takapihalla äiti heitti roskat kalojen hautausmaalle marjat siivottuaan. Löysimme kaadetun puun sisältä värikkään toukan, Mikael oli kaatanut lepän moottorisahalla. Meillä kesti kaksi tuntia sisustaa karamellipurkki Teuvolle sopivaksi. Sillä välin Mikael oli murskannut sen kengällään kuistiin.
Emme vieneet barbeja ulos. Henrietan sisko nauroi, kun löin pääni pöytään. Hänen jäljiltään oli aina kaapissa vähärasvaisia snackseja.
Me lauloimme huussipolulla ”Teuvo, o-o-o!” Käytiin kahvilla naapurissa.
Radiossa selostettiin formulaa, kun ajoimme Jyväskylään, eivätkä Leevit soittaneet. Räikkönen oli vaihtanut tallia. ”McLarenissa on liian painava moottori”, Henrietta oli kuullut isältään. Ohitsemme ajoi auto hätävilkut päällä. Olivat kai menossa synnyttämään.