// Alaotsikko: One-shot, k-11
Title: Nukketalo
Author: Chitsuta
Rating: Olisko tää nyt k-11 vai sallittu...
Genre: Draama
Varoitukset: Muutama ruumis ilman sen tarkempia kuvailuja.
Summary: Ei koiraa karvoihin katsominen.
A/N: Tietyllä tapaa tää on häiriintynein teksti minkä olen kirjoittanut. Halusin kokeilla vähän erilaista kertomistyyliä itselleni tämän kanssa ja lopputulos on tässä. Tämmönen aika lyhyt pätkä. Kommentteja tulemaan.
Laulun sanat on A-Ha:n biisistä Train of thought.
Nukketalo
Johnny Smithin aamu alkoi puoli kahdeksalta. Hänen herätyskellonsa herätti hänet aloittamalla soittamaan hänen suosikki radiokanavaansa. Hän nousi ylös ja asteli ensiksi pois makuuhuoneesta ja sitten portaita alakertaan. Alakertaan tultaessa heti vasemmalla oli miehen olohuone. Se oli suuri ja valoisa, seinillä pari taulua ja katseen vangitsijana laajakuvatelevisio. Ei niin että Johnny olisi sitä paljon katsellut, mutta hänen täytyi itsekin tunnustaa että se näytti erityisen hienolta hänen olohuoneessaan. Johnnyn aamu ei kuitenkaan alkanut olohuoneesta, niin kuin ei koskaan ennenkään. Hän käveli portaista suoraan eteenpäin. Tämän lyhyen käytävän päässä oli tumma, puinen ovi. Johnny aukaisi sen ja asteli nousevan auringon säestämänä pihalle. Hän sujautti terassilla olevat töppöset jalkaansa ja asteli kukoistavalle, vihreälle nurmikolle. Se oli vielä märkä, sillä yöllä sadettajat olivat toimineet täyttä päätä. Lehtipojan selkä näkyi vielä polkemassa kauemmaksi kadulla kun Johnny poimi tämän aamun sanomalehden ylös maasta. Hellästi hän kuivasi nurmikkoa vasten olleen puolen aamutakkinsa hihaan. Sitten hän kääntyi ja palasi omia jälkiään sisälle. Töppöset hän jätti terassille odottamaan huomista.
Sisälle päästyään Johnny kaarsi ensimmäisestä ovesta vasemmalle, siis sille joka oli portaista tultaessa oikealla. Siellä oli miehen keittiö. Se oli yhtä siisti kuin olohuonekin. Hän laski lehden pöydälle ja napsautti kahvinkeittimeen virran. Kului hetki ennen kuin se alkoi porista ja kahvin tuoksu täytti keittiön. Kun kahvi valui, Johnny käveli jääkaapille ja otti sieltä purkin jogurttia. Se oli maustamatonta. Hän otti astiastokaapista kupin ja kaatoi jogurtin siihen. Sitten hän otti tuoreen banaanin ja siipaloi banaanin jogurtin joukkoon. Hän käsitteli veistä ikään kuin ei edes huomaisi pitävänsä sitä kädessään. Kun banaani oli pilkottu, hän siirsi veitsen pöydälle ja otti laatikostosta lusikan. Hän työnsi lusikan jogurttikippoon ja vei sen pöydälle sanomalehden viereen. Tällä aikaa kahvi oli kiehunut, joten mies kaatoi kahvia kuppiinsa ennen kuin istuutui pöydän ääreen ja aukaisi lehden. Hän selasi nopeasti uutiset. Ihmisiä oli kadonnut normaalia enemmän. Poliisi epäili että katoamiset liittyivät jotenkin toisiinsa, muttei suostunut sanomaan enempää. Johnny selasi lehteä eteenpäin ennen kuin sai eteensä puhtaan, täyttämättömän ristisanatehtävän. Hymy syttyi koko aamun ilmeettöminä olleille kasvoille kun mies tavoitteli pöydällä olevaa lyijykynää.
He likes to have the morning paper's
Crossword solved
Words go up words come down
Forwards backwards twisted round
He grabs a pile of letters from a small suitcase
Disappears into an office
It's another working dayJohnny meni töihin metrolla. Hän työskenteli suuressa konttorifirmassa. Sellaisessa, jossa työntekijät työskentelivät pienissä, väliseinillä eristetyissä kopeissa. Mutta oikeastaan Johnny nautti työstään ja työkavereistaan. Johnnyn oma osasto oli kymmenessä kerroksessa, joten Johnny valitsi hissin. Hän tuli työpaikalleen aina kymmenen minuuttia etuajassa, joten hissi oli lähes tyhjä ja joutui pysähtymään vain muutamassa kerroksessa ennen kuin Johnny pääsi sieltä pois. Hissistä päästyään Johnny käveli ensimmäisenä kerroksen itsepalvelukahvioon ja laittoi kahvin tippumaan. Hänen työtoverinsa tahtoivat kuitenkin kahvia ennen kuin ryhtyisivät töihin. Kun kahvi tippui, Johnny käveli omaan työpisteeseensä ja uppoutui paperien sekaan.
Kello läheni kahtatoista kun Johnny viimein nousi ylös ja palasi takaisin kahvioon. Siellä hän tervehti muutamia tuttaviaan käden heilautuksella ja meni ottamaan itselleen tonnikalasalaatin. Sitten hän istui sopivaan tyhjään pöytään. Ei kestänyt kauaa kun Johnnyn viereen istui miestä nuorempi, tummatukkainen nainen. ”Hei John. Onko se iso projektisi edistynyt?” Johnny käänsi katseensa naiseen ja loi tälle hymyn. ”Kyllä vain Jeanette. Saan sen varmasti tänään valmiiksi.” Enempää mies ei ehtinyt sanomaan kun tyhjä pöytä täyttyi naisen esimerkkiä seuraten muista ruokatuntilaisista. Johnny tervehti tuttuja kasvoja hymyillen, ja muut vastasivat häneen hymyynsä. Kukapa ei pitäisi Johnny Smithistä joka, vaikka välillä hieman outo olikin, jaksoi aina olla kaikille niin mukava. Johnny tiesi tämän varsin hyvin itsekin. Hän ei ollut ulkonäöltään mikään hurmuri, mutta piti itsestään huolta eikä ollut varsinainen iljetys. Pöydässä ihmiset keskustelivat ja nauroivat milloin mistäkin. Välillä Johnny kommentoi jotakin, mutta suurimmaksi osaksi oli hiljaa. Hän jäi tuijottamaan vastapäätään istuvan miehen kaulan linjaa. Se muistutti häntä hyvin paljon hänen uusimmasta löydöstään. Hän tuskin jaksoi odottaa että pääsisi kotiin ja… ”John. John! Kuunteletko sinä? Minä kysyin lähdetkö perjantaina meidän kanssamme uuteen baariin?” Jeanette oli ilmeisesti huhuillut miestä jo jonkin aikaa. Johnny naurahti hieman. ”Anteeksi. Taisin uppoutua ajatuksiini. Mutta en usko että pääsen, minulla on tekemistä kotona. Suokaa anteeksi” Johnny sanoi nousten samalla pöydästä. Olisi aika palata takaisin töihin. Pöytäseurue jäi katsomaan hänen jälkeensä, mutta uppoutuen pian takaisin omaan keskusteluunsa.
And his thoughts are full of strangers
Corridors of naked lights
And his mind once full of reason
Now there's more than meets the eye
Oh, a stranger's face he carries with himNeljältä Johnny oli viimein valmis lopettamaan työnsä. Projekti, jota hän oli työstänyt nyt vajaan viikon, oli vihdoin valmis. Täytyi enää käydä pudottamassa se pomolle. Johnny nousi ja asteli ohi lukuisten pienten koppien, kunnes viimein pääsi ovelle. Hän koputti oven lasiin ja sai sisällä olevalta luvan tulla sisään. Johnny asteli sisään, painoi oven kiinni perässään ja hymyili työpöydän takana istuvalle miehelle. ”Sain tämän valmiiksi.” Hän asetteli paperinivaskan pöydälle. ”Arvasin että sinuun voi luottaa! Ihailen vilpittömästi intoasi paneutua töihin. Kunpa saisin toimistollisen sinunlaisiasi kavereita.” Johnny ei naurahtanut johtajansa ylistyksille, sillä oli vain harvoja ihmisiä joiden hän nauroi. ”Kiitos sir.” Johtaja nyökkäsi hyväksyvästi hänen rauhallisuudelleen. ”Voit pitää loppupäivän vapaata, olet ansainnut sen”, johtajan sanoi katse jo kääntyneenä vasta saamaansa paperiin. Johnny kiitti ja poistui huoneesta. Hienoa, nyt hän voisi lähteä kotiin. Hän poistui paikalta vihellellen oman radiokanavansa tunnusmusiikkia.
Kotimatkakin sujui mukavasti metrolla. Metroon olivat jo ehtineet ensimmäinen työmatkalaisten aalto, mutta Johnny löysi itselleen istumapaikan. Hän istuutui muoviselle penkille jonka pintaan lapset olivat raapustelleet kaikenlaista hävytöntä. Hän kaivoi laukustaan kirjan ja asetti kassin nojaamaan itseään vasten penkille. Hän selasi kirjan sivulle 127 ja alkoi lukemaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän luki läpi William Goldingin romaania Kärpästen herra. Johnny kuitenkin piti erityisesti tästä kirjasta hyvin paljon. Hän oli aina toivonut, että hänelle sattuisi jotakin yhtä hauskaa kuin kirjan pojille. Ajatella, päästä nyt autiolle saarelle. Johnny hymyili ajatuksilleen.
He likes a bit of reading on the subway home
A distant radio whistling tunes that nobody knows
At home a house awaits him. He unlocks the door
Thinking once there was a sea here
But there never was a doorPäästyään takaisin kotiterassille Johnny kaivoi avaimet laukkunsa taskusta ja aukaisi oven. Tutun rutiinin mukaan, sen enempää miettimättä, hän painoi lukituksen pois päältä. Nyt jos joku haluaisi tulla käymään hänen luonaan, hänen ei tarvitsisi tulla avaamaan ovea. Johnny asteli keittiöön ja rupesi kokkaamaan itselleen ruokaa. Hän otti jääkaapista jauhelihaa ja laittoi paistinpannun kuumenemaan. Kaapista hän otti kaksi purkkia tomaattimurskaa. Hän ruskisti jauhelihan ja laittoi spagettia kiehumaan. Jauhelihan päälle hän kaatoi tomaattimurskat. Täydellinen ateria oli valmis. Johnny asettui syömään keittiön pöydän ääreen ja aloitti täyttää aamun sanomalehdessä ollutta ristisanatehtävää loppuun.
Kun Johnny oli syönyt ja tiskannut astiat käsin hän päätti lähteä vihdoin ja viimein alakertaan. Tie kellariin oli monimutkainen. Johnny käveli eteiseen ja aukaisi aivan tavalliselta vaatekaapilta näyttävän kaapin ovet. Siellä oli takkeja ja lattialla muutama pari kenkiä. Johnny kuitenkin astui sisään kaappiin ja aukaisi kaapin takaseinän liu’uttamalla sen sivuun. Hän astui takaseinän ohi ja sulki sen takanaan painaen sitten vasemmalla puolella olevaa valokatkaisijaa. Kirkkaat sähkövalot räpsähtivät päälle ja paljastivat siistit, puiset portaat alaspäin. Johnny lähti astelemaan niitä tottunein askelin. Oli harvoja päiviä, kun mies ei ollut portaita pitkin kulkenut muutettuaan taloon. Johnny tunsin mukavaa kutinaa mahanpohjassaan kuten aina alaspäin mentäessä. Kohta hän näkisi taas heidät kaikki.
Päästyään alas Johnny ensimmäisenä aukaisi radion. Se oli säädetty samalle asemalle kun yläkerrankin. Vasta sitten mies jäi katsomaan ympärilleen. Häntä tuijotti kymmenen paria kuolleita silmiä. Johnny hymyili heille kaikille. Ensimmäiseksi mies meni tervehtimään uusinta tulokasta. Noin kaksikymppinen vaaleatukkainen mies katseli häntä huulillaan puoliksi hymyn puoliksi irvistyksen sekainen ilme. Johnny kohotti kätensä ja antoi sormien liukua pitkin miehen kaulan kaarta. Kuinka kaunis. Hän loi miehelle vielä ihan oman, salaisen hymyn joka jäi vain heidän kahden väliseksi. Toisen ilme ei muuttunut miksikään. Johnny lähti jatkamaan matkaansa, tervehtien jokaista kuin rakasta ystävää.
Kymmenen ruumista istuivat mukavasti kukan omalla tuolillaan. Ruumiiden sisäelimet oli poistettu ja ne oli balsamoitu mahdollisimman pitkän säilyvyyden takaamiseksi. Sen lisäksi huoneen lämpötila läheni nollaa, vaikka Johnny ei sitä kaikessa innossaan koskaan kunnolla tajunnut. Valitettavasti jokainen ruumis alkoi mädätä pikkuhiljaa, jolloin se kuului hävittää ja sen valtaistuimelle hankkia uusi tuttavuus. Ruumiiden lisäksi huoneessa oli erilaisia tykötarpeita kaikkeen, mitä Johnny ikinä keksikään. Johnny tunsi melkoista ylpeyttä kokoelmaansa kohden. Tervehdittyään ja vaihdettuaan pari sanaa jokaisen kanssa Johnny asteli huoneen päätyseinälle. Siellä häntä katseli varmastikin sata elotonta kasvoa, tosin vain valokuvina. Johnny ei ollut koskaan laskenut niitä kaikkia, mutta tunsi jokaisen paremmin kuin omat kasvonsa. Hän loi heillekin hymyn ja antoi katseensa liukua pitkin kuvia. Miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia, mustia, valkoisia ja itämaisia. Hän ei koskaan valinnut henkilöitä. He ikään kuin kutsuivat hänet ottamaan itsensä. Johnny rakasti täyttää heidän toiveensa.
And his thoughts are full of strangers
And his eyes to numb to see
And nothing that he knows of
And nowhere where he's been
Was ever quite like this Kului aika, jonka tarkkaa määrää Johnny ei koskaan pystynyt laskemaan. Viimein kuitenkin kuului, kuinka radiojuontajan ystävällinen ääni toivotti kaikille kuulijoille hyvää yötä. Johnny nousi omalta tuoliltaan missä oli rupatellut ja vain katsellut heitä kaikkia. Hän sammutti radion ja kääntyi vielä kasvot huonetta kohden. ”Hyvää yötä kaikki. Nukkukaa hyvin.” Miehen kurkusta pulppusi pehmeä nauru kun tämä lähti kipuamaan portaita ylös. Hän sammutti portaikon valot ja aukaisi päästi itsensä ulos kaapista. Haukotus karkasi miehen huulilta kun tämä laittoi vaatekaapin oven kiinni ja palasi takaisin yläkertaan ja makuuhuoneeseensa. Huomenna olisi jälleen aikainen herätys, joten olisi parasta ruveta nukkumaan. Johnny pukeutui yöpukuunsa, muisti käydä pesemässä hampaansa ja uppoutui sitten pehmeään sänkyyn. ”Hyvää yötä”, kuuluivat Johnnyn viimeiset sanat sille päivälle kun tämä painoi silmänsä kiinni.
And at heart
He's full of strangers
Dodging on his train of thought
Train of thought 
