Kirjoittaja Aihe: Koston perijä (draama, K-11, one shot, Sirius, Peter, Remus)  (Luettu 2068 kertaa)

Olivia

  • Homo harakka
  • ***
  • Viestejä: 238
  • 365 päivää <3
 
Kirjoittaja: Olivia
Oikolukija (beta): MiNi
Tyylilaji: draama
Ikäraja: K-11
Summary: ..ja pinkoi kauas syrjä kadun pimeyteen.
A/N: Tää tarina siis perustuu koulussa annettuun tehtävään äikän tunnilla. Opettaja käski jokasen valita joku taideteos ja kirjottaa siihen perustuva tarina. Mä valitsin Van Goghin työn Cafe Terrace at Night. Wikibedia linkki kuvaan.
Tarkemmin otin tarinan jutun juurta Harry Potterista paitsi että vaihdoin nimet, mutta tähän kirjotan suluissa ne mitkä alkuperäsessä lukee ja oikeina niminä käytän Potter hahmoja Siriusta, Remusta ja Peteriä.

Osallistuu haasteeseen One true hahmo=Sirius Musta


Pimeälle kadulle syttyi ravintolan terassi lappuja ja sisälta kaikui hiljaista tunnelmallista musiikkia. Juhlivat ihmiset villisti viereisessä pubissa, nostellen jollekulle maljaa, tanssien ja nauraen.
"Kaikki vaikuttaa sujuvan mutkitta, ja on tuo sumukin vihdoin hälventynyt. Uskon, että saadaan hyvin asiakkaita", sanoi mustahiuksinen tarjoilija Nick, joka putsasi terassin pöytiä, kattausta varten. Hänen toverinsa vastasi nyökytellen mykkänä.
Pian alkoi jo, Nickin arvailujen mukaa, tulvia läheisiltä alueilta naisia ja miehiä, jutellen ja nauraen. He istuutuivat terassi tuoleille, toivoen saavansa hyvää ruokaa, ilman minkäänlaista häiriötä.
Alkuilta sujui mutkitta. Asiakkaat saivat ruokaa, ja juomia kilisteltiin, pyörähtivät muutamat tanssilattiallekkin. Jo muutaman tunnin pyrähdettyä alkoi kuulua huutoja. Jotkut olivat tulossa, Chanig Roadille. Ihmiset näyttivät kummastuneilta ja jotkut pudistelivat päitään.
Kohta ilmestyi kaksi miestä, välittämättä tuijottavista katseista. Edellä kävijä oli lyhyt ja pyylevä, ja hyvin pelokkaan näköinen. Hän puhui vikisevällä äänellä:
"Älä syytä minua, Sirius (Chris). Tiedät etten voisi-" tuntui kuin hänen äänensä olisi pettänyt. Tuo toinen, Sirius oli koppavan näköinen, mutta suru ja hulluus olivat väärentäneet miehen komeat piirteet.
Hän nauroi nyt pilkalliseen sävyyn ja huusi, kantavalla äänellä:
"Luuletko, että tässä on kyse siitä, Peter (Laurent)?" nimen hän sanoi niin kylmään sävyyn, että se sai Peterin kompastelemaan taaksepäin. Sirius vain nauroi ja otti rauhallisesti askeleita eteenpäin. Hän puhutteli nyt Peteriä hitaasti ja halveksivasti:
"Tiedät kyllä oikein hyvin mistä puhun: teet mitä vain, tapatat jopa parhaan kaverisi", hän huusi viimeiset sanat lujaa, jotta jokainen kuulisi.
"Et olisi muuta tarvinnut kuin meidät, ja sinä pilasit sen-" Siriuksen sanat jäivät kesken, kun varjoissa seisova mies puhui:
"Saat maksaa tekosi meille." hän asteli kaverinsa viereen ja molempien huulille nousi ivallinen hymy.
Sirius supisi innoissaan:
"Tehdään se, tapetaan hänet." kauhistuivat monet vierestä tuijottava ihmiset heidän omituista käytöstään, jota he luulivat joksikin pilaksi.
Viksisi Peter:
"Ette te voi-" mutta Sirius huusi Peterin sanojen päälle:
"Ei vai, niinhän sinä juuri teit!" Miehen vieressä seisova mies nyökytteli vahvistukseksi. "Hyvät herrat, te ette voi tappaa ketään syyttä suotta." Nyt puheeseen ryhtyi Nick.
"Sinä koppava luupää. Et tiedä mitä hän on tehnyt, joten älä puutu asioihimme!" Sirius huusi raivoisasti Nickille. Hän katsoi tuota tarjoilijaa halveksuvasti päästä varpaisiin. Peter käytti tilaisuuden ja lähti hivuttautumaan kohti kadun pimeitä kujia, mutta ei ehtinyt hän pitkälle, kun jo kolmas mies huusi:
"Hoi!" ja juoksi kamppaamaan Peterin.
"Hyvää työtä", naureskeli Sirius, joka vilkaisi vielä kerran Nickiä ja lampsi sitten kaverinsa viereen. Hän veti samalla taikasauvan taskustaan ja osoitti sillä sitten Peteriä, joka vikisi änkyttäen:
"Re- Remus, S-Si-Sirius, vanhat kaverini-" hän lyyhistyi alemmas mukula kivillä ja tärisi kauttaaltaan.
"Mitä hän teille on tehnyt?" Nick kysyi kohteliaan tavoittelevalla ääneensävyllä. Remus nosti kätensä hiljentääkseen Siriuksen, koska tämä oli jo vastaamassa. Sen sijaan hänen kaverinsa vastasi rauhallisesti:
"Olemme menettäneet", hän viittilöi Siriukseen, joka piti sauva kätensä vakaana Peteriä kohti. Remus jatkoi:
"hyvän ystävän, Hänen toimestaan-" puhuja yritti pitää äänensä vakaana, mutta se särkyi. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän mutisi:
"Tee se jo-" Sirius nyökkäsi, nauroi ja sanoi kunnioittavasti:
"Olet tullut järkiisi, Kuutamo", hän heitti hymyn Remukselle ja astui maassa kyyhöttävän miehen viereen.
"Et voi paeta enää", Sirius nauroi taas sitä kolkkoa naurua.
Sirius oli jo kohottamassa sauvaansa, osoittaen sauvalla Peterin sydämeen, kun viereisestä pubista ryntäsi nainen huutaen:
"Te ette saa! Ei hän ansaitse sitä", taas oli Siriuksen huomio herpaantunut. Hän tuijotti silmät laajenneina naista ja Remus seisoi vain, kuulematta tai näkemättä mitään.
Seuraavat tapahtumat tapahtuivat nopeasti. Peter kolautti vanhalla lasipullolla Siriusta päähän, kompuroi ylös vikkelästi juuri sopivasti pois Remusin käsien alta ja pinkoi kauas syrjäkadun pimeyteen.
Siinä makasi Sirius tajuttomana maassa, päästä verta vuotaen, mutta Remus seisoi hänen vieressään tuijottaen synkkään pimeään kujan uumeniin. Musiikki raikui hiljaa, kuin jossain kaukana Chanig Roadilta, jossa äsken oli vielä yritetty kylmäveristä murhaa.

A/N: Ehkä ymmärsttte jo että kyseessä on kohtaus jossa Sirius yritti tapaa Peteriä, Jamesin ja Lilyn kavaltamisen tähden. Alun alkaen toi sauvan virkaa on toimittanu veitsi ja ehkä tähänki se sopis paremmin.. En sitten jaksanu kaikkiin laitta sitä alkuperästä nimeä, mutta hiffasitte varmaan näinkin.
Kerro ihmeessä oma mielipiteesi tästä, kun ne niin mukavasti piristää päivääni!
« Viimeksi muokattu: 28.05.2015 20:17:16 kirjoittanut Renneto »
Kuin pienet sadepisarat kimmeltävät kauniina kirkkaana kevätaamuna. Tuhansina pieninä pilkkuina maassa ne jotka säkenöivät ja kääntävät maisemaa ylösalaisin.
Tekstini ovat vain kalpeita. Tekstejä, jonka aurinko on jättänyt valaisematta.

Bebe

  • ***
  • Viestejä: 120
Vs: Koston perijä (draama, K-13, one shot)
« Vastaus #1 : 01.01.2013 22:14:46 »
Näin aluksi pitää sanoa, että olen kyllä tyytyväinen, että kommenttikampanjan kautta löysin tämän ficin. Oli kyllä hienoa luettavaa ja pidin itse tästä oikein paljon. Jännä vain, ettei tämä ole saanut yhtään kommenttia. Ehkä asiaa auttaisi hieman se, että laittaisi otsikkoon ketkä on tässä päähenkilöinä. Aika monet kun taitaa hahmojen perusteella etsiä luettavaa ja minusta ainakin tuntuu, että Sirius, Remus, Peter kokoonpanolle löytyy innokkaita lukioita.

Juoneltaan fici oli hyvin mielenkiintoinen ja pidin siitä. On sitä itsekin tullut mietittyä, että miten tapahtui sen jälkeen, kun Voldemort oli vierailut Godrickin notkossa. Varsinkin mitä loput kelmit tekivät. Se, kuinka Sirius jahtasi Peteriä siihen asti, kunnes Peter onnistui räjäyttämään puolikatoa ja katoamaan sekä saamaan Siriuksen Azkabaniin.

 Alussa oli myös ihan hyvin kuvattu sitä, kuinka Sirius oli alkanut tulemaan "hulluksi" tai siis kuinka sille alkoi jo muodostua pakkomielettä sitä kohtaan, että Peter saa ansionsa mukaan.  Peterkin oli sellainen, millaiseksi tämän kuvittelin. Remus tosin jäi tässä ficissä kuitenkin hieman laimeaksi ja tuntui hieman ettei Remus oikein istunut tähän rooliin. Jotenkin minua jäi Remus hieman häiritsemään tässä.

Hyvin olet kuitenkin onnistunut kirjoittamaan sellaisen tarinan, johon sopii niin taikamaailman hahmot kuten myös tavallisen maailman. Että sillain hyvin onnistunut. Mietin myös tuota veitsi/taikasauva juttuja ja ensin mietin, että kyllä se tässä pitää taikasauva olla. Mutta kun mietin enemmän, niin miksei Siriuksella olisi veistä mukana. Jollain tapaa se voisi olla myös mahdollista, mutta kyllä minä pidin enemmän siitä, että tässä oli se taikasauva mukana.

Mielestäni oli myös hyvää, ettei jokaisessa kohdassa ollut niitä alkuperäisiä nimiä. Tuntuu, että jos ne olisi ollut, niin tästä olisi tullut sekavampi ja lisäksi lukeminen olisi ollut hankalampaa. Itselläni piti tuo alku lukea pariin kertaan, kun aina tökkäsi suluissa olleisiin Siriuksen ja Peterin alkuperäisin nimiin ja ne jotenkin sekoitti hieman minun ajatuksiani. Mutta sitten olikin jo helpompaa lukea, kun siitä pääsi ohi.

Kuvasta näki, että se oli inspiroinut tätä ficiä ja se myöskin antoi tukea ficille. Mielikuva miljööstä tuli kuvan kautta aika voimakkaasti ja auttoi paljon hahmottamaan alussa sitä ympäristöä. Oman kivan mausteen se antoi ja valmisteli lukiaa pääsemään tämän ficin tunnelmaan mukaan. Se oli myös tässä ficissä onnistunutta.

Silmiini pisti kuitenkin pilkkujen käyttö. Tuntui, että muutamassa kohdassa ne oli hieman hassussa paikassa, erityisesti tätä esiintyi ficin alkupuolella. Itse olisin jättänyt muutamasta kohdasta sen pois. Toinen mikä pisti myös silmään, oli repliikkien jälkeiset lauseet. Tai niiden aloitukset. Joistain puuttui iso alkukirjain, vaikka olisi pitänyt olla. Ja jotenkin muutenkin jotkut kohdat repliikin ja seuraavan lauseen välillä tuntui hieman hassuilta. En osaa tarkemmin sanoa, kun en oikein saa siitä kiinni, mistä se johtuu. Pitäisi varmaan lukea tekstiä tarkemmin, niin saattaisi saada siitä kiinni. Ja saattaa toki vaikuttaa myös se, että ennen joitakin repliikkejä käytettiin kaksoispistettä ja sitä kautta nuo pilkku/piste/isokirjan juttut on erilailla repliikin lopussa. Itse kun olen tottunut käyttämään repliikkien kohdalla pelkkiä lainausmerkkejä.

Kaksi, ilmeisesti näppäilyvirhettä, bongasin

Lainaus
"Et olisi muuta tarvinnut kuin meidät, ja sinä pilasit sen-" Siriuksen sanat jäivät kesken, kun varjoissa sesova mies puhui

Lainaus
Siinä makasi Sirius tajuttomana maassa, päästä verta vuotaen, mutta Remus seisoi hänen sieressään tuijottaen synkkään pimeään kujan uumeniin.

Mutta joo, kiitokset tästä ficistä. Oli oikein mukavaa lukea tätä.
()""()
(´-`)
(")(")
Usko unelmiisi!
Mutta mihin uskoa,
kun ei ole unelmia?

Olivia

  • Homo harakka
  • ***
  • Viestejä: 238
  • 365 päivää <3
Vs: Koston perijä (draama, K-13, one shot)
« Vastaus #2 : 02.01.2013 13:06:04 »
Bebe Voi, mikä pitkä kommentti:) Kiitos. Minäpä voisin ottaa neuvostasi vaarin ja laittaa noi nimet tonne otsikkoon! Olen jo melkein unotanut tämän itsekkin=)  Nuo kaikki pilkuujutskat mistä puhuit niin olen huomannut aika vaikeeksi kyllä. Siihen on niin monia eri sääntöjä millon sitä millon tuota ja tätä... ::) Kiitos noista pienistä näppäilyvirheistäkin ja mukava kuulla että tykkäsit. (Mutta nyt olen kyllä sillä "en osaa vastata kommentteihin"-tuulella, etä tämä jäi nyt tälläiseski...)
 :D
Kuin pienet sadepisarat kimmeltävät kauniina kirkkaana kevätaamuna. Tuhansina pieninä pilkkuina maassa ne jotka säkenöivät ja kääntävät maisemaa ylösalaisin.
Tekstini ovat vain kalpeita. Tekstejä, jonka aurinko on jättänyt valaisematta.