ohoh, jopas alkoi kommenttia puskemaan!
Kiitos kovasti kaikki, kirjoittaja arvostaa aina kaikkien mielipiteitä, plussia ja miinuksia. Kiitos siis kovasti kaikille, näiden voimilla sitä jaksaa kirjoittaa ficille aina jatkoa!
Ja tässäpä tuolle angstille jatkoa, ihmissuhdekoukeroita ja ennakkowarning, luvusta löytyy jälleen muutama uusi paritus
Kuudes luku
”Kaksi viikkoa”, Sirius hymisi istuessaan puoliksi Remuksen sylissä, ”Pitäisikö meidän lämmittää tänään saunaa?”
Remus hymähti myöntävästi silitellessään Siriuksen selkää. He olivat saaneet asiat sovittua, kaikki suhdetta kalvaneet kysymykset oli esitetty ja selvitetty. Remus tiesi voivansa vihdoin irroittaa otteensa tuosta vuosien takaisesta muistosta, hän tiesi ettei Severuksen sydän ollut särkynyt tuona päivänä. Joten minkä ihmeen takia hänen pitäisi enää miettiä sitä? Nyt hän tunsi suurta kiitollisuutta miestään kohtaan, tämä oli oikeasti saattanut pelastaa hänet. Pieni vilunväre kiiri pitkin Remuksen selkää – niin, saattanut.
”Remukka?”
”Hmm?” Remus pyöräytti ajatuksen omaan pienen pimeään lokeroonsa kohottaessaan katseensa, ”Anteeksi, ajatukset vellovat.”
”Milloinpa eivät velloisi”, Sirius naurahti hypätessään nyt jaloilleen ja venytellessään raajojaan, ”Minun ajatukseni eivät vello, ne ovat kaikki tainneet valua sulan aivomassan mukana korvistani.”
”Kiitos mielukuvasta”, Remus irvisti ruskeanvihreälle mönjälle, jonka saattoi sieluinsa silmin nähdä valumassa miehensä kaulaa pitkin, ”Mutta siis se sauna?”
”Niin. Minä osaan nyt lämittää sen, se toimii samalla tapaa kuin takka.”
”Mm, voisihan sen lämmittää. Mutta ei niin kuumaksi kuin viimeksi!”
* * *
Sirius ja Remus saivat pitkän vastahakoilun jälkeen työnnettyä nenänsä ulos ovenraosta ja tervehtivät nyt raikasta pakkasta paikoillaan hytisten.
”Eikö tähän perkele totu
ikinä?” Siriuksen hampaat kolisivat toisiaan vasten miehen hieroessa käsivarsiaan, ”Teen edelleen kuolemaa tällaisissa sääolosuhteissa.”
”Sirius-rakas,
älä itke”, Remus vetäisi pipoa paremmin päähänsä siristellessään silmiään vasten taivaalla iloisesti loistavaa aurinkoa, ”Mikä tuo on?”
Sirius tarkensi katseensa ylös miehen osoittamaan suuntaan. Jokin musta pieni pallo lensi suoraan heitä kohti, kasvaessaan kokoa vähitellen. Sirius älähti hiljaa hypätessään Remuksen taakse, tietenkin hän vain suojeli itseään. Suomessa kaksikko oli törmännyt jos jommoiseen pyssymieheen ja äpärään, Sirius ei kaivannut enää yhtään uutta epämääräistä hyökkäystä. Hän kuuli Remuksen huokaisevan turhautuneena, ennen kuin toinenkin mies hypähti hivenen paikoillaan.
”Mikä se on?” Sirius löysi itsensä terassin lattialta sikiöasennosta, suojellen päätään käsillään, ”Remus, mikä se on?”
Ei vastausta.
”Remus?” Sirius tunsi pienen hätääntymisen lipuvan huulilleen.
”Remus?”Varjo lankesi Siriuksen ylle. Mies vetäisi käsiään tiiviimmin yhteen, edes Siruksen hengitys ei paennut nähtäville käsivarsien suojista.
”Hölmö”, Remus potkaisi pienesti miestään kylkeen, ”Nouse ylös, se oli vain pöllö.”
Sirius vetäisi käsivartensa erilleen, katsellen nyt yläpuolellaan hymyilevää Remusta.
”Harry ja Ron lähettivät meille kirjeen.”
”Kyllä minä
tiesin se olevan pöllö”, Sirius murahti kömpiessään ylös ja puhdistellessaan vaatteitaan irtolumesta, ”Weasleyden pöllö on ollut aina huono kohdistamaan laskeutumisensa, siksi
suojauduin.”
”Aaa, niin arvelinkin”, Remus naurahti pyyhkiessään miehensä takin olalta lumihiukkasia, ”Nytkin se pöllähti suoraan lumihankeen. Ymmärrän kyllä.”
Sirius loi Remukselle varoittavan katseen, ennen kuin siirsi vähitellen innostuva katseensa kirjeeseen: ”Mitä siinä seisoo?”
Remus katsoi hetken Siriusta pienoinen hymy huulillaan, ennen kuin alkoi aukomaan huolella suljettua kirjettä.
”He tulevat kyläilemään luoksemme!” Remus hihkaisi iloisesti antaessaan silmiensä vaeltaa vasemmalta oikealle. Harry oli selvästi toiminut kirjoittajana, teksti oli jopa ymmärrettävää. Ronin käsiala oli vähän – noh, mitä oli.
”Milloin?” Sirius sai vaivoin esteltyä itseään hyppimästä paikoillaan, ”Lukeeko siinä?”
”He ilmiintyvät tänne.”
”Mutta milloin?”
”Niin kuin
nyt?” Remus kohotti katseensa Siriukseen juuri parahiksi, ennen kuin jostain kaukaisuudesta kuului epämääräistä kiroamista.
”Olisit antanut minun...”
”Hiljaa!””Harry?”
”Ron?” Sirius ei voinut olla naurahtamatta, ennen kuin kovensi ääntään melkein huudoksi, ”Ohoi, olemme täällä!”
Kuului kiroamista ja rauhallista tyynnyttämistä. Ron oli ilmeisesti toiminut kaksikon ohjaajana, päätellen Harryn
mitä-minä-sanoin -asenteesta. Pian kaksikko tallusti mökin takaa näkyville. Molemmat olivat yltäpäätä lumessa, kumpaisenkin posket punoittivat hyytävässä pakkasessa.
”Hyi helvetti miten kylmä täällä on!” Ron ennätti ensimmäisenä sanomaan tuon päivänselvyyden, ”
Tännehän kuolee!”
”Hahah, olen sanonut samaa jo kaksi viikkoa”, Sirius naurahti astellessaan puoliväliin portaita vastaan, ”Olisi ollut helpompi yrittää osua suoraan terassille.”
Ronin mulkaisu sai Siriuksen hiljenemään. Remus naurahti iloisesti vetäessään Harryn tiukkaan halaukseen: ”Mukava nähdä!”
Vasta nyt portaille kivunneiden poikien takaa erottui tumma tukkapehko. Hermione asteli hyväntuulisena portaille halaamaan häämatkalla olevia aikuisia: ”Kuinka te olette pärjänneet täällä?”
”Hyvin, kiitos kysymästä”, Remus hymyili irrottautuessaan halauksesta ja katsellessaan vastassaan olevia iloisia kasvoja, ”Tulittekin hyvään aikaan, meillä on tänään saunailta!”
”Mikä?” Ronin kulmat kurtistuivat. Remus eikä sen paremmin Siriuskaan ennättäneet vastaamaan, kun Hermionen huulet alkoivat jo liikkumaan kiivaasti: ”Sauna! Ihanaa! Sauna on sellainen kuumaksi lämmitettävä huone, siellä on
helpostikin yli 90 astetta lämmintä.”
”Sehän on kuin Helvetissä istuisi”, Ronin pelästynyt älähdys sai aikuiset nauramaan.
”Olet tainnut perehtyä asiaan?” Remus kallisti hieman päätään katsellessaan Hermionea. Tyttö nyökkäili hieman nolona kaivaessaan pikkiriikkisestä käsilaukustaan valtavan kirjan: ”Kävin lainaamassa tämän Suomieepoksen kirjastosta. Tässä kerrotaan kaikkea mielenkiintoista. Tiesittekö te, että Suomessakin on velhoja? He tosin eivät saa paljastaa itseään muille – tai saavat, mutta se on häpeällistä. Heitä ei ole enää kovin paljoa näinä päivinä täällä, yleensä velhot ovat paljastuttuaan muuttaneet toiseen kaupunkiin ja jopa toiseen maahan!” Hermionen posket punottivat nyt jopa enemmän nolostumisen johdosta, ”Minusta se
on kiinnostavaa...”
”Olemme törmänneet muutamaan velhoon”, Sirius oli lähestulkoon yhtä innoissaan kuin Hermione, ”Kaksi pientä poikaa olivat metsässä harjoittelemassa loitsuja, kun minä ilmestyin paikalle.”
Sirius vaikeni yllättäen, muistaessaan poikien piikittelevät sanat. Remus vilkaisi miestään, ennen kuin tarttui tätä rohkaisevasti kädestä: ”He tulivat käymään luonamme ja kertoivat kaikkea jännittävää suomalaisista velhoista.”
Hermionen silmät laajenivat, hänen jälleen tonkiessaan lumottua käsilaukkuaan: ”Minulla pitäisi olla mukana Kalevala, se kertoo suomalaisista velhoista...”
* * *
Remus oli Ronin ja Harryn kanssa lämmittämässä saunaa Siriuksen ja Hermionen puhuessa kiivaasti keskenään suomalaisesta velhoudesta. Kaksikolla oli täysin erilaiset näkökulmat asiaan, joten kolme muuta olivat nähneet parhaaksi vaihtoehdoksi livahtaa paikalta. Harry oli tutustunut sauna-ilmiöön asuessaan Likusteritiellä, jästimaailmassa, joten hänen tiedoillaan saunan savupiipusta saatiin hentoinen savu tupruamaan. Kolmikon varmistuttua tulen palavan ilman vartioimista he marssivat alas viettävää rinnetta rantaan. Ron ei ollut uskonut kaksikon pulahtaneen jäätyneeseen veteen, vaan pojan piti itse saada nähdä tuo jäässä ammottava aukko.
”Mitä helvettiä?” Ron toljotti hennosti jäätynyttä avantoa leuka laiturilla leväten, ”Te uitte –
tuolla?”
”Tavallaan”, Remus kohautti harteitaan naurahtaessaan, ”Se on kuulemma yleistä täällä.”
Ron kääntyi katsomaan Remusta perin järkyttyneenä: ”Onko tämä kansa jotenkin mielenvikainen?! Onko näiden hullujen esi-isät jäädyttäneet aivonsa ja antaneet perimäksi näin fiksut geenit jälkipolville?!”
Harry mutrusteli suutaan katsellessaan ympärilleen: ”Täällä on pelkkää metsää?”
”Kutakuinkin”, Remus hymähti viittoessaan Ronia johtamaan joukkoa takaisin mökille päin, ”Mutta on täällä ihanan rauhallista.”
”Uskon”, Ron jupisi astellessaan rivakoin askelin rinnettä ylös, ”Ei kai kukaan järjissään oleva tänne eksykään.”
Harry loi Remukselle vähän surkuhupaisan katseen.
* * *
Muutamaa tuntia myöhemmin Sirius ponkaisi ylös sohvalta: ”No niin pojat, on aika tehdä teistäkin miehiä. Saunaan mars!”
”Sielläkö Ron vihdoin ja viimein miehistyy?” Remuksen hauskaksi osoitettu heitto sai punapään huokaisemaan: ”Voisitko jättää tuon vitsailun sellaisten työksi, jotka sen osaavat?”
Remus punastui hivenen, ja piilottaakseen sen, marssi ensimmäisenä ulko-ovelle: ”Mennään sitten.”
”Miten saunassa ollaan?” Ron nousi mukavan pehmoiselta sohvalta hieman arastellen, ”Tarkoitan – miten siellä ollaan?”
”Alasti”, Sirius huikkasi vetäistessään ulko-oven auki ja laskiessaan Remuksen edeltään ulkopuolelle, ”Voitte jättää vaatteet saunan pukuhuoneeseen.”
Ulko-ovi sulkeutui aikuisten perästä. Ron kääntyi katsomaan paikoillaan tiukasti istuvaa Harrya: ”Tuota...”
Harry huomasi punapään katseen. Pojat katselivat hetken toisiaan silmiin, ennen kuin kumpaisenkin katseet eksyivät toistensa haaruksiin.
”Te voitte pitää siellä pyyhkeitä lanteillanne”, Hermione huikkasi keittiöstä hieman nolona, joutuessaan ottamaan osaa tällaiseen keskusteluun.
* * *
Harry ja Ron kapusivat pyyhkeet lanteillaan saunan ylimmälle lauteelle. Sirius naurahti hieman poikien tyylille, muttei viitsinyt huomauttaa siitä. Mies itse istui leveässä haara-asennossa, eikä hän voinut olla huomaamatta Ronin hieman kateellista katsetta.
”Minä läkähdyn tänne”, Ron nurisi asettuessaan paikoilleen ja antaessaan selkänsä koskettaa polttavan kuumaa seinää, ”
Mikä suomalaisia vaivaa?!”
”Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu”, Remus ähisi tuntiessaan nahoissaan Siriuksen heittämän roimat löylyt, ”Tämä on ihan virkistävää.”
Sirius painautui kaksinkerroin Remuksen toisella puolella: ”Ei täällä viimeksi ollut näin kuuma.”
”Olit silloin niin humalassa ettei se siltä tuntunut”, Remus silitti Siriuksen punoittavaa selkää, ”Koita kestää.”
”Humalassa? Kappas vain”, Harry irvisti painaessaan leuan vasten rintaansa, ”Sinähän olet suomalaistunut.”
”Kuinka niin?”
”Suomalaiset ovat minun kuulemani mukaan melkoisen kovia juomaan”, Harry naurahti nojatessaan nyt takaraivonsa vasten seinää, ”He juovat ja saunovat oikein olan takaa yhtenään.”
”Ja polttavat tupakkaa jatkuvalla syötöllä”, Remus täydensi tätä kuvausta, ”Ei kotosalla näe juuri koskaan ketään savuke huulessaan.”
Ron ähisi punaisena nurkassa. Poika oli varma, ettei tajunnan pimennys ollut kaukana.
”Mikä saatanan suomifanaatikko
sinusta on tullut?” Sirius suoristi ryhtinsä heittääkseen lisää vettä sihisevälle kiukaalle, ”Sinähän tiedät heistä enemmän kuin minä.”
Remus hymähti sulkiessaan silmänsä ja kuunnellessaan nahkansa tirisevän. Löylyihin tottui yllättävän nopeasti, mutta kuumuus oli raastavaa. Velhonelikko lähti yksissätuumin terassille jäähyttelemään, Ronia ei kuulemma saanut avantoon vaikka itse Pimeyden Lordi olisi ollut hänen perässään.
* * *
Miehet saapuivat saunasta punaisina kuin pienet porsaat. Hermione tuumi hetken uskaltautuisiko saunaan, mutta tehtyään muutaman loitsun saunan ovelle, tyttö riisuutui ja hyppäsi lauteille. Hän halusi varmistaa, ettei kukaan yllättäisi häntä, eikä muutama loitsu voinut olla koskaan pahitteeksi.
Ron rojahti huokaisten sohvalle. Pojan kasvot punoittivat, näytti kuin hän olisi juuri huutanut keuhkonsa tyhjiksi kirouksia: ”Minä en tule enää
ikinä Suomeen.”
Remus ja Sirius nauroivat, Harryn tyytyessä virnistämään tyhmästi.
”Ron, tällainen kokemus avartaa ja opettaa.”
Punapää loi tympääntyneen, jokseenkin haastavan katseen Remukseen: ”Mitä sinä olet oppinut?”
Mies katsoi hetken Ronia tämän silmiin, ennen kuin pyörähti kannoillaan ja asteli makuuhuoneeseen pukemaan: ”Ettei kaikki ole sitä miltä näyttää.”
Harry kurtisti kulmiaan istuutuessaan Ronin viereen: ”Mitä hän tarkoitti?”
Sirius punnitsi hetken vaihtoehtoja katsellessaan makuuhuoneen sulkeutunutta ovea.
”
O-oou, teillä taitaa olla tummia pilviä teidän ihanan punaisen taivaanrannan yllä?” Ron naksautti niskaansa vetäessään kätensä niskan taa ja katsellessaan yläviistoon oven edustalla seisovaa Siriusta.
Harry vilkaisi Ronia kulmiaan kurtistaen, mutta minkä Ron ajoituksilleen mahtoi. Ja ajattelemattomuudelleen.
”Voi olla”, Sirius hymähti istuutuessaan sohvan käsinojalle, ”Mutta kellä ei olisi. Kai ne kuuluvat tähän koko avioliittojuttuun.”
”Mmm, kyllä se siitä”, Harry irvisti pienesti kummisedälleen, ennen kuin nousi ylös ja huikkasi menevänsä pukemaan yläkertaan.
Ron hyräili hiljakseen omiaan, liu'uttaessaan katseensa huomaamattaan Siriuksen lantiolla olevaan pyyhkeeseen. Sirius katseli revenneitä kynsinauhojaa omiin ajatuksiinsa uppoutuneena. Mies tunsi jonkun tuijotuksen, se polttava tunne oli ajaa hänet aina hulluksi. Mies vilkaisi syrjäkarein punatukkaista Weasleyta, jonka katse oli unohtunut napittamaan Siriuksen haaruksia. Sirius katseli tuota nuorempaa poikaa ajatellen, että se oli vain tuon iän uteliaisuutta. Kyllä Siriuskin oli usein katsellut ystäviään miettien, minkä kokoisia värkkejä heillä oli, ja miltä ne ylipäätään näyttäisivät. Mies ei tuolloin vielä ollut ollut varma seksuaalisesta suuntautumisestaan. Mutta nyt Ronin silmät tavoittivat Siriuksen omat. Katse kertoi, ettei se todellakaan ollut pelkkää uteliaisuutta. Eikä kateutta.
Sirius nousi huomaamattaan ylös, kai hän ajatteli kävelevänsä tilanteesta ulos. Mutta askeleet eivät vieneet pois, hän astui askeleen lähemmäs. Ron nousi hitaasti, katsoessaan Siriuta edelleen ahnaasti, samalla kuin lupaa kysyen. Sirius tiesi ettei antaisi lupaa, mutta miehen kädet eivät totelleet. Jalat eivät ottaneet käskyjä himon sumentamilta aivoilta. Hän laski kämmenensä Ronin paljaille olkapäille, hivuttaen niitä kaulalle ja siitä ylös leukaperiin. Ron sulki silmänsä, antoi Siriuksen ohjata heidän huulensa yhteen.
Sekuntia liian myöhään kaksikon tajuntaan kuului oven sulkeutuva ääni. Sirius tyrkkäsi automaattisesti Ronin kauemmas itsestään. Mies kääntyi ympäri kohdatakseen Hermionen järkyttyneen katseen. Tytön posket punoittivat ja tukka valui vesipisaroita. Hänen huulensa liikkuivat, mutta sanoja ei päässyt ilmaan. Ron raapi niskaansa ennen kuin kietoi pyyhettä tiukemmin lanteilleen. Hermionen katse kohdistui polttavana punapäähän, ei syyttävänä vaan pettyneenä. Tytön sylissä mytyssä ollut pyyhe putosi lattialle ääneti.
”Hermione...”
Sirius katsahti suunsa aukaissutta Ronia, ennen kuin astui askeleen lähemmäs Hermionea, ”Kuule – älä kerro -”
Makuuhuoneen oveni aukeni, Remus asteli huoneesta iloisesti hyräillen. Aivan kuin olohuoneen piinaava tunnelma olisi imaissut hänet sisäänsä samantien, miehen hyräily hiipui ja olemus muuttui varovaiseksi: ”Onko jotain tapahtunut?”
Sirius puraisi huultaan kääntyessään ympäri. Hermione seisoi miehen takana kyyneleet silmissään, Sirius näytti syylliseltä, kadoksissa olevalta lapselta ja Ron seisoi muutaman askeleen päässä Siriuksesta hämillään. Tilanne näytti sekavalta kenen tahansa ulkopuolisen silmiin. Remuksen kulmat kurtistuivat hivenen, lattia narahti hänen paljaiden jalkojensa alla. Huoneessa oli aivan hiljaista, lattian narina tuntui päätähuumaavalta asfaltin poraukselta.
”Hermione, oletko kunnossa?” Remus katsoi tytön jaloissa lepäävää pyyhettä ja silmiin jääneitä kyyneliä. Hermione nyökkäsi kyynelten paetessa poskille, kääntyi ympäri ja säntäsi paukkupakkaseen.
Remus vilkaisi Siriusta ja Ronia, ennen kuin huitaisi taikasauvallaan villatakkia ilman halki käsiinsä, ja asteli tytön perästä ulos.
Ron ja Sirius tuijottivat toisiaan typertyneinä. Aivan kuin kumpainenkin olisi herännyt hypnoosista, molemmat näyttivät olevan aivan eksyksissä.
”Tuota...” Ron potkiskeli tyhjää vasemmalla jalallaan, ”Olen pahoillani. Kai.”
Sirius katseli Ronin heiluvaa jalkaa, ennen kuin kohotti katseensa tämän silmiin: ”Sinun sietäisikin olla. Pahoitit Hermionen mielen”, mies asteli sohvan toiselle puolen ja teki tietään läpi narisevan lattian makuuhuoneeseen, ”pahasti.”
