Sodassa ja mäyräjahdissa (Raapaleita, S)

[Jester]

Disclaimer: J.K. Rowling, joskin nämä rääpäleet perustuvat GoF:n elokuvatulkintaan. 
Rating: S //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Pairings: Harry/Cedric; Ron/Viktor; Severus/Igor; Lucius/Barty Jr.; Severus/Harry

A/N: Sadan sanan ficcilapsukaisia GoF–elokuvan sekä Melody Midnightin ja Zilahin haasteiden pohjalta. Ja tuon kerrassaan slashahtavan leffan kummistellessa näkyvästi taustalla en raaski yhdistää tätä raapalesarjaa edelliseni kanssa. Uusiopostailua, koska uusi lukijakunta on aina tervetullutta. Saa myös tunnustaa lukeneensa. ^^



Sodassa ja mäyräjahdissa
Harry/Cedric

Tarvitseeko sinun leikkiä jaloa ja pyytää Cedriciä juttelemaan hetkeksi?
Tietysti se sopii. Virnistys.
Älä nyt sekoa askeleissasi, hyvä mies.
Keskustelun fyysisen puolen johdattaminen sivummalle.
Harry, eivät kai Dursleyt todella antaneet tabuyleissivistyksesi onkia tietoonsa niitä tarinoita sisäoppilaitospojista?
Kerrot ensimmäisen koetuksen – no, koetuksenpa hyvinkin – olevan lohikäärmeitä. Ja että muut tietävät. Hetken pelkäät, ettei hän usko sinua, mutta sitten: ”Oletko varma?”
Möläytä nyt vielä, että olet nähnyt ne – mikset samalla ottaisi mallia Hagridista ja veisi Ced-pojua kuutamokävelylle? Leikitkö sinä kaavunhihallasi?
Kiitokset, taputus olalle.
Hyvä poika. Olet täyttänyt sankarivelvoitteesi, ja näytät naurettavan myydyltä. Muistatko niitä muutaman viikon takaisia puheitasi kiiltokuvakomistuksista?
Niin, kuka ihmeen Cho?


Käsialanäyte
Ron/Viktor

Maailmanmestaruushuispaus aitiopaikoilta oli ekstaasia reippaalla kädellä maustettuna. Vai joko nyt on okei myöntää, että Viktor Krumin takia se käsi olisi keksinyt muutakin viihdykettä? Entä Krumin käsi, soisiko se nimikirjoituksen pyydettäessä? Tylypahkan turnajaisvastus tai ei, eikö Ronald Weasley ole aina arvottanut luutapelit koulunkäyntiä korkeammalle?
Etsijärefleksit, petolinnun katse, bulgarialaisaksentti – vaikkei Krum kai varsinaisesti puhu… Ne solmiutuvat mielikuvitukseen liian helposti, ja peitto tuntuu liian lämpimältä, helkkari soikoon. Voidaan tietysti olla armeliaita, syyttää ikää ja katsoa, että kyse on nimikirjoituksesta, ja pelkästään siitä. Käsi pois sieltä, Harrykin huispaa, mielikuvaharjoitellaan mieluummin Fleurilla! Tai sitten palataan vielä kerran MM-kisoihin ja lauetaan posket kuumottaen Wronskin harhautuksen kohdalla.


Kerran vielä, tunteella
Severus/Igor

Kymmenen pisteen kysymys: mikä on luontevaa käyttäytymistä entisiltä, kuolonsyöjät pettäneiltä rikostovereilta, jotka olivat valmiita lähettämään toisensa Azkabaniin ja joita vahtii useampi kuin yksi silmäpari? Kas tässä, Igor, saako olla pikkuleipä? Kiitos, Severus, miltä sinusta tuntuisi murhata muutama oppilas, sitähän ne kuitenkin odottavat? Mikäs siinä, entäpä perinteikkäät mies miehelle –orgiat tyrmissä, se vanha perverssi Voro kun keräilee käyttökelpoista rekvisiittaa?
Ylenkatseellista mulkoilua tai ei, lukukauteen mahtuu monia mahdollisuuksia verestää – mainitsiko joku veren? – ajan kultaamia muistoja, valvova silmä välttää, ja kiusauksista pääsee helpoiten antamalla niille periksi. Purressaan hammasta tyynyään vasten ja vihatessaan Igorin karvahattua Severus muistaa jälleen, mikä sai hänet luottamaan oikeamielisten voittoon.


Deadly Nightshade
Lucius/Barty Jr.

”Lucius.” Vielä kuultuaan nimensä tuhansia kertoja hän uskoo Kyyry juniorin ääntävän sen mutkat ja suhahdukset ihastuttavimmin. Poika on mielipuoli, tietenkin, yhä ja aina, mutta tämän ilmestymisen ympärillä loistaa arvaamattomuuden, salaperäisyyden, kutkuttavan petoksen ja tuhon aura. Kuinka huomaavaista ilahduttaa häntä näin, yllätyskutsulla Pikkuhirttivaaraan.
”Pitkästä aikaa.”
Kyyryn kieli livahtaa tunnusomaiseen eleeseen, kuumeisina kiiluvat silmät mittailevat vanhempaa kuolonsyöjää. Puhumattomina he osoittavat, tunnustelevat ja päivittävät valtansa illuusioiden pitävyyttä, sumuisen ilman miltei odottaa tiivistyvän jääkiteiksi. Azkaban on tappanut jälleen, tällä kertaa viimeisen, häilyvän viattomuuden.
Lucius tuntee suupielensä värähtävän hymynsukuiseen: ”Pyhiinvaellusmatkalla?”
Tarpeeksi läheltä poika jopa tuoksuu kuolemalta, poskelle kohoava käsi on kalmankylmä. ”Onko mikään meille pyhää?”


Kalat kuivalla maalla
Severus/Harry

Kiemurtelit varpaitasi pehmeään kokolattiamattoon Dumbledoren lempeän kaikkitietävän katseen alla hänen muistuttaessaan, etteivät taikaliemivarastokaapit välttämättä ole paras tai ainoa paikka viettää aikaansa – samassa lauseessa hän mutisi jotain luutakomeroista.
Siitä on yli vuosikymmen, muttet kai ole ottanut opiksesi. Tunnet myrkkysi paremmin kuin omat taskusi, huomaat murtovarkauden jäljet kun sellaisiin törmäät, sinulla on jopa todisteita Potterin syyllisyydestä. Ja silti, ladellessasi miltei kehrättyjä uhkauksia vasten hänen kasvojaan tiedät, mikä sinua tilanteessa todella raivostuttaa, ja vihaat sitä. Sydämen pitäisi olla pelastettavissa, vaikka mieltä onkin vähän mutkikkaampaa parantaa, rystyset valkoisina uskottelet itsellesi pystyväsi leikkimään tunteidesi jumalaa. Harry Potter on ainoa huumausaine, jolle et ole löytänyt vastalääkettä.

[Celeporn]

Kävin lukemassa jonkun Severus/Remuksesi (yritän kyllä joskus saada sanottua siitäkin jotain), ja kun siitä pidin, niin täytyi luonnollisesti tulla vilkuilemaan muitakin tuotoksiasi.

Olen todella onnellinen, että joku kirjoittaa Igor/Severusta, vaikka vain raapaleeksi, paritus on mahtava ja herkullinen ja näistäkin takerruin erityisesti juuri nimenomaan siihen I/S:ään.

Kymmenen pisteen kysymys: mikä on luontevaa käyttäytymistä entisiltä, kuolonsyöjät pettäneiltä rikostovereilta, jotka olivat valmiita lähettämään toisensa Azkabaniin ja joita vahtii useampi kuin yksi silmäpari?

Ihana kohta, ajatus sinänsä oli hyvä ja se oli muotoiltu mahtavasti. Muutenkin pidin näistä, kieli oli niin runsasta ja kuvailu rikasta, että jokaisen tekstin jälkeen oli vaikea uskoa, että siinä ihan tosissaan oli vain sata sanaa. Nämä olivat minusta raapaleita parhaimmillaan, näissä jotenkin tiivistyi se pikkuisten ficcien idea.
Ja oih, Ron/Viktor!joko nyt on okei oli jotenkin liikuttava ja jäi mieleen, ja nyt kun vilkaisen näitä erityisesti bongaamiani kohtia, alkaa tuntua siltä, että olisihan siellä ollut paljon hienompiakin kohtia quotettavaksi. Kai minuun vetoaa jotenkin se kaiken runsauden keskellä oleva vähän paljaampi kohta.

Vähän raskasta näiden lukeminen oli paikoitellen, mutta kun kyseessä oli näin lyhyitä tekstejä, se ei haitannut ollenkaan. Saa ollakin vähän enemmän kaikkea, uskomattoman hienoa, että sadalla sanalla saa tuollaisen paljouden tunnun aikaiseksi.

[Sanskrit]

En ole ikinä koskaan aikaisemmin lukenut ficcejäsi, mutta nyt eksyin apajille ja nimi kiinnitti huomioni (ja suupieleni lähelle korvia), joten tässä ollaan. Jeah.

Mielestäni nämä raapaleet, ihan kaikki, tuovat yleisesti ottaen mukavan vastapainon niille raapaleille, joissa jollain tavalla minusta pyritään taiteellisuuteen, häilyvyyteen, erikoiseen kielenkäyttöön ja kauniisiin sanoihin. Käyttämäsi kieli on todella hyvää ja vetoavan ja hämmentävän erilaisen moniin muihin raapalaisiin verrattuna siitä tekee yleiskielimäisyys. Nämä ovat lähes nuivia, kuivan huumorin kukkasia pilkistelee esille aina silloin tällöin. Lauseet on rakennettu hyvin ja kaiken kaikkiaan jokainen pätkä on todella tasapainoinen. Ehkä parasta näissä on se, että minusta tuntuu, etteivät ne varsinaisesti pyri mihinkään - näissä on sellaista melko riisuttua kuvailua ja olemusta, joka tuntuu viehättävältä.
Suosikkini lienee tuo Käsialanäyte, se on miusta hauska.

Kiitokset näistä! Täytynee tutustua muihinkin ficceihisi.

[Jester]

Kiitoksia teille kumpaisellekin! Miulla on taipumuksia tunkea teksteihini kaikennäköisiä kikkailuja ja monimutkaisuuksia, ja on aina yhtä huojentavaa kuulla jonkun sanovan, ettei se haittaa tai etteivät nämä tunnu tekotaiteellisilta. Yhtä mukavaa on tietää, että on onnistunut todella käyttämään hyväkseen ne sata sanaa ja etteivät ne vaikuta loppuvan kesken, vaan päinvastoin. Ja aina vaan parempi, jos olen todella saanut teikäläiset etsimään lisää kirjoituksiani. Naamani muistuttanee oikeasti sitä kuuluisaa hangonkeksiä tällä hetkellä - kiitos ihanista palautteista! ^^

[sprig]

Olen lukenut nämä ihastuttavat raapaisut jo useampaan kertaan ja yritän nyt sanoa jotain...
En osaa valita erityistä suosikkia, pidän kaikista erittäin paljon. Eikä ne ole mitenkään tekotaiteellisia vaan aitoja ja onnistuneita. Tietty kaikkinainen taidehomoilu on lähellä sydäntäni, mutta mielestäni näissä ei taidehomoilla niin paljon kuin jossain muissa teksteissäsi.

On upeaa, että saat kerrottua kokonaisen, ehjän tarinan sadassa sanassa ja mahdutettua mukaan kaiken mahdollisen. Ja on hienoa, että et aina sano asioita suoraan, vaan annat lukijan miettiä miten se nyt menikään. Raapaileissasi on jotakin sellaista asennetta ja huumoria joka miellyttää minua kovasti.

No, oli miten oli, rakastan näitä.