A/N: tämä luku on toosi pitkä, mutten saanut oikein pilkottuakaan.
6. Luku UutisiaSophie heräsi naputukseen, joka tuntui kuuluvan ikkunasta. Tyttö nousi ylös ja tepasteli ikkunalle avatakseen sen isolle huuhkajalle, joka näytti siltä, kuin ottaisi vauhtia ja syöksyisi ikkunan läpi, jollei kohta pääsisi sisälle. Pöllö lehahti suoraan Tiffanyn pöllön, Avan, luo. Ava, joka oli varpuspöllö, yritti näyttää mahdollisimman isolta huuhkajan rinnalla, mutta onnistui surkeasti. Sophie tirskahti ja otti kirjeen pöllön jalasta, antaen sille samalla pari pöllönamia. Kirje oli osoitettu Tiffanylle, joka kuitenkin vielä nukkui. Sophie käveli Tiffanyn sängyn viereen ja ravisteli tyttöä kevyesti.
”Tiffany herää, sait kir-”
”APUA, OLENKO MYÖHÄSSÄ?!”
”Kello on tällä hetkellä puoli seitsemän, joten et ole myöhässä. Tulin vain ilmoittamaan, että sait kirjeen ilmeisesti ministeriöstä”, Sophie totesi nauruaan pidätellen.
”Ai, anteeksi”, Tiffany tokaisi nolona, virnistäen perään.
Lilyn sängyn suunnalta kuului tukahtunutta sadattelua, joka vahvistui tytön pään tullessa näkyviin. Tiffany ja Sophie katsoivat Lilyä hieman ihmetellen, sillä tyttö oli pyörinyt unissaan ja oli aivan solmussa lakanoidensa kanssa ja katseli nyt muita tyttöjä sänkynsä jalkopäästä.
”Kuka julkeaa herättää kunnon kansalaiset keskellä yötä?” kuului tytön äkäinen ääni.
”On jo aamu ja hyvä aika nousta ylös”, Sophie totesi, vaikka Lily näyttikin todella happamalta. Tyttö kuitenkin nousi ylös, tai ainakin yritti, sillä tämä oli niin solmussa peittonsa sisällä, että kaatui suorilta jaloiltaan lattialle.
”Auts..”
Muut riensivät auttamaan tyttöä. Kymmenen minuutin ähkimisen jälkeen tytöt saivat Lilyn irti. Lily oli, arvatenkin, hieman äkäinen ja painui suihkuun. Sophie ja Tiffany vaihtoivat ymmärtäväiset katseet. He vaihtoivat vaatteet kaikessa rauhassa ja istuivat odottamaan Lilyä. Saapuessaan suihkusta Lily oli paljon paremmalla tuulella ja pyysi anteeksi käyttäytymistään, hän kun ei ollut aamulla parhaimmillaan. Tytöt juttelivat ja nauroivat samalla kun Lily kaivoi kaapuaan laukkunsa uumenista. Yhtäkkiä Tiffany pomppasi sängyltään ylös.
”Kello on kohta yhdeksän!”
Lily hätkähti kuin sähköiskun saaneena ja juoksi ulos makuusalista, ilmeisesti hän oli menossa tunnille. Tiffany juoksi heti perään, jättäen kummastuneen Sophien yksin makuusaliin. Tyttö nousi kaikessa rauhassa ylös, otti sauvansa mukaansa ja lähti kävelemään ovelle. Tiffanyn pöydällä oleva kirje herätti hänen huomionsa, ja Sophie ottikin kirjeen mukaansa antaakseen sen Tiffanylle. Sophie muutti hiustensa värin, vastoin tapojaan, mustiksi ja lähti suunnistamaan kohti liemien luokkaa. Matkallaan Sophie törmäsi Rohkelikon huispausjoukkueen entiseen jahtaajaan, Daniel Sandleriin. Danielillakin oli liemiä, joten he kävelivät samaa matkaa luokkaan, ollen kuitenkin armottomasti myöhässä.
Sirius katseli Sophien ja Danielin saapumista luokkaan. He nauroivat ja olivat iloisia toistensa seurasta. He olivat kahdestaan. Ei Sophie koskaan vapaaehtoisesti hänen kanssaan ollut. Siriuksen kasvoille syntyi ilkeä virnistys, hän sai idean. Poika nousi penkiltään ylös, loi varoittavan katseen Jamesiin, viestittäen, että tämä olisi hiljaa. Professori Kuhnusarvio ei huomannut mitään, kun Sirius käveli Sophien taakse. Poika kysyi kuiskaten, huulet hipoen tytön korvaa, että miksi tämä oli tullut Danielin kanssa yhtä aikaa luokkaan. Kylmät väreet lävistivät Sophien kehon.
Sirius on aivan liian lähellä ja hänen tuoksunsa on huumaava, Sophie tiedosti. Tytön hiukset muuttuivat pikkuhiljaa punaisiksi, eikä hän kyennyt vastaamaan Siriukselle. Sophie vain istui jähmettyneenä, nauttien Siriuksen kosketuksesta. Sirius hymyili pienesti Sophien hiuksiin, hän oli päässyt tavoitteeseensa, ainakin melkein.
Tyttö ei olekaan niin hankala tapaus kuin luulin, Sirius ajatteli tyytyväisenä. Poika kääntyi ympäri ja käveli paikalleen, läpsäisten matkalla jota kuta tuntematonta korpinkynteläistä tyttöä takapuolelle.
Sophie kihisi kiukusta, hiukset tulipunaisina, miten kukaan voi olla noin itserakas ääliö?
Tiffany katsoi Sophieta myötätuntoisena,
Sirius ei ollut muuttunut kesän aikana lainkaan. Lily ja Nessi seurasivat tapausta kauempaa Remuksen ja Peterin pöydästä, mutta Lilyllä ei ollut kyllä aavistustakaan, miten he olivat sinne päätyneet. Remus katsoi Siriusta tämän kävellessä takaisin Jamesin luo ja puisti hitaasti päätään,
Sirius osaa kyllä joskus olla täysi ääliö. Hänellä ei ole minkään valtakunnan käsityksiä tunteista ja niillä leikkimisestä. Remus viittoi Siriuksen ja Jamesin luokseen, ihan varulta, sillä huomasi Danielin menevän kohti Sophien ja Tiffanyn pöytää. Siriuksen huomattua Danielin ja Sophien juttelemassa, tämä oli lähdössä vihaisesti kohti paria, muttei päässyt, koska Remus roikkui hänen kaavussaan. Kaikki tuijottivat poikaa kummissaan, Sirius ei nimittäin käyttäytynyt kovin siriusmaisesti. Sirius itsekin ihmetteli käyttäytymistään, mutta kohautti lopuksi hartioitaan,
ehkä olen vain väsynyt. Jonkin ajan kuluttua Nessi huomasi tuijottavansa Danielia, oikeastaan sen takia, että Lily oli tökännyt häntä kylkeen virnistellen. Tytön silmät vaativat selitystä. Nessin katse kierteli seiniä, kuin vastausta etsien, lopulta hän kuitenkin joutui kohtaamaan Lilyn silmät uudestaan ja toteamaan, että ehkä Daniel oli ihan mukiinmenevän näköinen. Lily nyökkäsi hyväksyvästi. Kuin varkain Nessin katse eksyi uudelleen Danieliin päin, joka oli edelleen juttelemassa Sophielle ja Tiffanylle. Tytöt näyttivät selittävän ahkerasti jotain. Nessi, joka oli luonnostaan hyvin utelias, kiinnostui tästä ja päätti mennä kuuntelemaan, mistä he puhuivat. Lily tirskahti, mutta vakavoitui nopeasti, koska huomasi olevansa yksin kelmien seurassa. Hän yritti vaivihkaa hiipiä pois, mutta yritykseksi se jäikin, sillä Remus alkoi selittää tälle jotain liemestä jota heidän pitäisi olla parhaillaan tekemässä. Remus naurahti Lilyn kauhistuneelle ilmeelle, joka johtui siitä, että tyttö tajusi heidän liemensä palaneen pohjaan. Poika lupasi kuitenkin auttaa Lilyä korjaamaan liemensä, koska Nessistä ei ollut paljoa hyötyä toisella puolella luokkaa.
Luokan toisella puolella Nessi saapui Sophien, Tiffanyn ja Danielin luo ja kysyi mistä he puhuivat. Daniel punastui Nessin käveltyä hänen viereensä. Sophie avasi suunsa sanoakseen ”aww”, mutta päätti sulkea sen viimehetkellä. Tiffany selitti, että Daniel halusi tutustua Nessiin ja esitteli nuoret toisillensa. Nessi ei ollut uskoa korviaan, Daniel halusi tutustua minuun? Tytön suupielen nousivat hymyyn, josta ei tullut loppua, varsinkaan kun hän sai jutella Danielin kanssa koko lopputunnin, jättäen Lilyn tekemään heidän liemensä loppuun. Mutta sitähän tyttö ei tiennyt, että Lilyllä oli kaikki kelmit auttamassa. Tosin, kelmeistä ei ollut hirveästi hyötyä yhtään missään.
Tiffany ja Sophie jättivät Nessin ja Danielin oman onnensa nojaan ja juttelivat liemen keiton ohella. Samassa Sophie muisti kantavansa Tiffanyn kirjettä taskussaan, ja antoi sen Tiffanylle.
”Ajattelin, että haluaisin tietää, mitä se sisältää”, Sophie totesi sinisilmäisesti.
”Vai että haluaisit tietää”, Tiffany naurahti tytölle, ”saamasi pitää”. Tiffany avasi kuoren, josta paljastui kirje taikaministeriöstä. Jännitys valtasi tytön. Hän sai viimeinkin vastauksen kirjeeseensä.
Hyvä neiti Cobbler,
lähetitte kirjeen koskien alaikäisten animaagiutta. Alaikäisen on mahdollista opiskella animaagiksi,
kunhan hänellä on aikuinen opettaja, joka tietää mistä puhuu.
Tämä siis tarkoittaa, että opettaja itsekin on animaagi. Täyttänette tänä vuonna kuitenkin
seitsemäntoista, joten teistä tulee velholain mukaan täysi-ikäinen. Kokenut opettaja teillä on kuitenkin hyvä olla,
joten mikäli haluatte vielä opiskella animaagiksi, professori Minerva McGarmiwa auttanee teitä ilomielin.
Ystävällisin terveisin Olivia Fadden, kansainvälisen taikalakiviraston johtaja
”Saan opiskella animaagiksi”, Tiffany kuiskasi Sophielle, sillä ei halunnut kaikkien tietävän asiasta. Sophien silmät pamahtivat täysin auki.
”Loistavaa, hienoa, mahtavaa”, Sophie hoki hiljaa.
”Miksihän eläimeksi muutun”, Tiffany mietiskeli itsekseen, jättäen muut aivan omaan arvoonsa ja sulkeutuen omaan pieneen maailmaansa, jossa kaikki olisi hyvin. Kaikki olikin hyvin, kunnes Lily parahti hänen korvaansa hyvin isoon ääneen, että tunti loppui. Säikähdyksestä selvittyään Tiffany innostui selittämään tällekin, että saa opiskella animaagiksi ja totesi lähtevänsä heti McGarmiwan puheille. Lily jäi katsomaan typeränä tytön perään, ja hänellä meni vähän aikaa rekisteröidä Tiffanyn sanomiset aivoihinsa asti.
”Loistavaa!” Lily totesi kun tajusi, mitä Tiffany oli sanonut. Tytön toteamus tosin tuli vähän huonoon aikaan, koska juuri sillä hetkellä James pyysi häntä mukaansa partioimaan illalla. He kummatkin näyttivät hetken aikaa hämmentyneiltä, kunnes James suli hymyyn ja Lily naurahti vaivautuneesti.
”En siis tarkoittanut sitä, että se olisi loistavaa, koska sanoin sen yhteen toiseen asiaan, mutta tietenkin tulen partioimaan kanssasi, koska se on velvollisuuteni”, Lily selitti ymmärtämättä itsekään. Hän ei kuitenkaan ollut vihainen Jamesin takia, koska oli niin iloinen Tiffanyn puolesta. Ilman sen kummempia väärinkäsityksiä he sopivat tapaavansa puoli yhdeltätoista oleskeluhuoneessa.
Illan tultua kelmit istuivat oleskeluhuoneen sohvalla takan edessä. Tuli lämmitti sopivasti ja teki olon raukeaksi. Remuksen pää roikkui sohvan käsinojan yli, tämä oli melkein nukahtanut, vaikka kello oli vasta yhdeksän. Sirius ja James pelleilivät taikojensa kanssa, kuten yleensäkin. Heidän ansiostaan tuli hehkui vuorotellen kaikissa sateenkaaren väreissä. Peter oli tapansa mukaan Lucyn kanssa kiertelemässä käytävillä.
Tyttöjen makuusalissa oli kova melu, joka kuului oleskeluhuoneeseen asti. Sophie raivosi Siriuksesta ja toiset yrittivät rauhoittaa tätä.
”Sirius on täysi SIKA! Kuinka hän voikin olla niin sika?”
”Hän on aina ollutkin. Älä huomioi häntä lainkaan, niin hän kyllä jättää sinut rauhaan”, Lily neuvoi.
”Eipä ole toiminut Jamesinkaan kohdalla”, Sophie tokaisi pistävästi. Lily hiljeni saman tien.
”Ehkä Sirius ja James ovat sen verran erilaisia”, Tiffany ehdotti.
”Tuota et kyllä usko itsekään.”
”En niin”, Tiffany myönsi allapäin.
Sophie pyöri ympäri huonetta raivoissaan. Lily istui sängyllä ja katsoi Sophieta myötätuntoisena. Hän jos kuka tiesi, miltä tuntuu jos poika pyörii ympärillä vain päästäkseen lähemmäs jotain muuta tyttöä. Tosin James oli hieman erilailla ärsyttävä. Poika yritti iskeä muita tyttöjä saadakseen Lilyn mustasukkaiseksi, mutta onnistui siinä yhtä hyvin kuin Sirius vakavissa suhteissa.
”Nyt se Mustan pentu saa kyllä kuulla kunniansa!”
Sophie marssi päättäväisesti ulos makuusalista suoraan Siriuksen nenän eteen.
”Oliko neidillä jotain asiaa?” kysyi Sirius siirappisesti.
”Sirius Musta. Vihaan sinua.”
”Ou, tuo sattui syvälle sydämeeni.”
”Älä yritä, tuo ei mene läpi.”
Sirius virnisti viekkaasti ja nousi ylös sohvalta, tönäisten myös nukkuvan Remuksen vahingossa hereille. Sirius toi kasvonsa parin sentin päähän Sophien kasvoista.
Voi ei, nyt olen pulassa, Sophie ajatteli epätoivoisesti. Tyttö hengitti syvään silmät kiinni rauhoittaakseen itsensä, mutta se ei auttanut.
Sirius on hyvin ärsyttävä, miksi hän ei voi uskoa, etten välitä hänestä? Ainakin luulen, etten välitä hänestä. Koko oleskeluhuone tuntui hiljentyvän. Lily ja Tiffany katsoivat makuusalin ovelta tapahtumia, he eivät ymmärtäneet lainkaan, mitä oli tapahtunut, tai tapahtumassa. James tuijotti nuoria jännittyneenä, ehkä hieman kateellisenakin, hän ei ikinä saisi Lilyä noin lähelle itseään. Remus painoi päänsä käsiinsä,
miksei Sirius voi koskaan oppia? Sirius tarttui käsillään Sophieta olkapäistä ja halasi tyttöä. Miksi Sirius tekee näin minulle? Hetken kuluttua Sirius irtautui, pitäen kuitenkin yhä käsiään tytön olkapäillä. He tuijottivat toisiaan silmiin, Sirius flirttaillen, Sophie äkäisesti. Tämä oli vihainen sekä itselleen että Siriukselle. Yhtäkkiä, kenenkään arvaamatta Sirius painoi huulensa Sophien huulille. Kahdet huulet hamusivat toisiaan, kielet tekivät epävarmoja tutkimusretkiään. Sirius näykkäisi varovasti Sophieta alahuulesta. Tytöltä pääsi pienen pieni vinkaisu, jonka vain Sirius kuuli.
Voi. Hyvä. Luoja. Sirius osaa suudella. Sophie toivoi, ettei suudelma loppuisi koskaan. Tyttö tunsi Siriuksen hymyilevän hänen huuliaan vasten. Nuoret irtautuivat toisistaan hitaasti.
Poika oli taas valloittanut uuden tytön. ”Sirius Musta, minä vihaan sinua!”
Ainakin melkein. ”Mitä tapahtui eilen illalla sinun ja Siriuksen välillä?”
”Onko sinulla ja Siriuksella jotain?”
”Voisitteko olla hiljaa?”
”Emme.”
”Tykkäätkö Siriuksesta?”
”Oletteko yhdessä?”
”Tukin kohta suunne jollain epämääräisellä, jos ette ole hiljaa.”
”Oliko tuo myöntävä vai kieltävä vastaus?”
”Kieltävä.”
”En usko.”
”Ole kuitenkin hiljaa.”
Sophie tuijotti kahta muuta tyttöä murhaavasti. Hän vihasi Sirius Mustaa, vaikka olikin suudellut tätä edellisenä iltana. Sophiella ei vain ollut ollut kovin paljon päätösvaltaa asian suhteen, Sirius oli vain painanut huulensa tytön huulille ja suudellut. Sophie kuitenkin suuteli takaisin. Mutta tyttö päätti vakaasti, että unohtaisi tuon kohdan siitä.
Poikien makuusalissa asiat kulkivat suunnilleen samoja raiteita pitkin. Paitsi, että James ja Remus kiistelivät Siriuksen puolesta siitä, mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. Peter oli ihan ulalla, koska oli ollut kävelemässä käytävillä. Ja Lily ja James olivat narauttaneet hänet Lucyn kanssa pienestä ja hämärästä syvennyksestä, eikä James todellakaan halunnut tietää, mitä he siellä olivat tehneet.
Kuitenkin, James väitti, että Siriuksella oli taas yksi suhde. Suhde, joka kestäisi pari päivää. Remus puolestaan väitti, että Sirius oli särkenyt tai tulisi särkemään taas yhden viattoman sydämen (mutta poika ei ollut aivan varma, oliko Sophie kovin viaton). Tai ainakin Sirius oli saanut taas yhden tytön vihamaan itseään perin pohjin, mutta kun tyttö ei voinut Siriuksen viehätysvoimalle mitään, hän joutui Siriuksen pauloihin aina uudestaan ja uudestaan. Ja tulisi vihaamaan itseään sen takia.
Sirius pyysi poikia vain unohtamaan asian, ja kysyi Jamesilta huispauskarsinnoista. Poika innostui selittämään huispauksesta kauan aikaa, kunnes lopulta sai kakistettua ulos, että huispauskarsinnat olisivat huomenillalla. Siitä pojat saivatkin idean, että tekevät oikein hienon ilmoituksen karsinnoista, joka kiinnitettäisiin oleskeluhuoneen ilmoitustaululle. He taikoivat ison punaisen kartongin, jossa oli kultaiset reunukset. Siihen he kirjoittivat suurella fontilla:
ROHKELIKON HUISPAUSJOUKKUEEN KARSINNAT
Jos haluat olla osa Tylypahkan parasta huispausjoukkuetta, tule huomenna
kello 18:00 huispauskentälle luutasi ja mahdollisten varusteittesi kanssa. AINOASTAAN
yli 12-vuotiaat voivat päästä joukkueeseen. Joten, jos sinulla on ikää ja taitoa, TERVETULOA!
Ystävällisin terveisin joukkueen kapteeni James Potter.
Pojat ryntäsivät ulos makuusalistaan ilmoituksen kanssa ja tunkeutuivat ihmismassan läpi ilmoitustaululle. Heti, kun he saivat ilmoituksen kiinnitettyä, paikalla alkoi parveilla ihmisiä. Nimittäin ensiluokkalaisia, jotka kuiskivat kilpaa aikovansa koittaa onneaan karsinnoissa. James läpsäisi kätensä otsalleen,
näitä ensiluokkalaisia riittää kyllä joka vuosi, ei siitä pääse mihinkään. Sirius katsoi virnistellen kärsivää Jamesia ja oli iloinen, ettei ollut kapteeni. Jos poika joutuisi suureen pulaan avuttomien pikkulasten kanssa, Sirius olisi kyllä auttamassa. Remus naurahti ensiluokkalaisille ja kumartui näiden tasolle.
”Jos oikeasti luulette olevanne tarpeeksi hyviä pelaamaan joukkueessa, tulkaa ja näyttäkää Jamesille. Hän ei usko, että nuoret osaavat pelata.” Nämä nyökyttelivät reippaasti, ja sanoivat tulevansa varmasti. Remus kuitenkin tiesi, että he eivät yltäisi joukkueeseen asti.
Pikku hiljaa väki alkoi valua makuusaleihinsa, kuitenkin kelmit jäivät vielä vakiopaikoilleen takan ääreen. Hetken kuluttua Lily haki Jamesin partioimaan, Remus meni nukkumaan, Peter oli kadonnut johonkin, ilmeisesti Lucyn kanssa, joten Sirius jäi yksin. Pojalla oli harvinaisen tylsää, joten hän päätti koristella oleskeluhuoneen Rohkelikon väreillä ja huispauskuvilla. Sirius oli tyytyväinen lopputulokseen ja lähti iloisena nukkumaan, saadakseen nauraa aamulla muiden yllättyneille ilmeille.
Kelmit kävelivät kohti huispauskenttää, Siriuksella ja Jamesilla oli kaavut päällään ja luudat kädessään, Remus ja Peter tulivat vain kannustamaan. James voihkaisi kuuluvasti nähdessään lauman ensiluokkalaisia keskellä huispauskenttää. Remus tirskahti hihaansa, yrittäen kätkeä sen yskänkohtaukseksi, mutta James vilkaisi tätä epäilevänä. Remus veti naamansa äkkiä peruslukemille, hän ei halunnut olla Jamesin koston kohteena. Poika ei nimittäin pitänyt ensiluokkalaisista lainkaan. James käveli Siriuksen kanssa innokkaiden huispaajien keskelle ja huokaisi helpotuksesta nähdessään vanhempiakin oppilaita.
Hetkinen, onko tuo Tiffany? Aikooko hän pyrkiä joukkueeseen? Ja tuossa on se Peterin tyttöystävä, Lucy. ”No niin kaverit. Tulkaa lähemmäs, ja jakaantukaa ryhmiin oman pelaajapaikkanne mukaisesti. Jahtaajat, lyöjät ja pitäjät erikseen. Valitsen teistä parhaimmat joukkueeseen. Tarvitsemme yhden lyöjän ja pitäjän, ja kolme jahtaajaa.”
”Eikö lyöjiä yleensä ole kaksi?” kysyi joku ensiluokkalainen poika.
”Kyllä, lyöjiä on kaksi joka joukkueessa. Minä olen toinen niistä lyöjistä”, Sirius vastasi virnistellen Jamesin vieressä.
Kätevää, kun on paras ystävä kapteenina joukkueessa, niin olen automaattisesti mukana, Sirius ajatteli. Oikeasti Sirius tiesi, ettei se ollut totta. Nimittäin poika oli loistava lentäjä, muttei yltänyt aivan Jamesin tasolle.
”Voitte lähteä lämmittelemään lentämällä ympäri kenttää. Varovasti. Laitamme samalla kaiken valmiiksi Siriuksen kanssa.”
Remus ja Peter kiipesivät katsomoon seuraamaan karsintaa. J
ames näyttää olevan hyvällä tuulella, sillä hän ei ole vielä huutanut avuttomille lentäjille, Remus ajatteli. Poika huomasi Sophien, Lilyn ja Nessin katsomossa, sekä Tiffanyn puuttumisen.
Aikooko Tiffany oikeasti pyrkiä joukkueeseen? Peter katseli peloissaan tyttöystäväänsä.
Toivottavasti Lucy ei vain putoa ja kuole, poika toivoi hartaasti silmät kiinni. Avatessaan silmänsä, Peter huomasi Remuksen kadonneen. Poika pälyili ympärilleen, kunnes huomasi Remuksen Nessin vieressä. Peter ei kuitenkaan jaksanut nousta ja kävellä muiden luokse, joten hän jäi yksin pelkäämään Lucyn puolesta.
Kentällä Jamesilla oli täysi työ pienimpien kanssa, jotka eivät hallinneet luutiaan kunnolla. Eräskin lensi puuhun, josta Sirius haki tämän takaisin. Kun yksi tyttö lensi takaperin luudallaan Jamesiin pahki, kaataen tämän, pojalla katkesi joku hermo päästä. Jamesin pää ja kaula muuttuivat aivan punaiseksi, ja poika näytti vain vaivoin hallitsevan itsensä. Sirius tuli nopeasti apuun.
”Te, jotka ette hallitse luutaanne, painukaa HETI takaisin linnaan!”
Suurin osa ensi- ja toisluokkalaisista lähti pois, mutta pari jäi. Sirius katsoi näitä epäilevänä.
”Osaan lentää”, uhosi tyttö, jota Sirius ei ollut ennen nähnyt.
”Mitä paikkaa pelaat?”
”Jahtaajaa.”
”Näytä taitosi. Pelaat Tiffanyn ja Danielin kanssa, Matt menee pitäjäksi. Minä ja Jack heittelemme ryhmyjä päin näköäsi. James voi kiusata sillä aikaa muita”, Sirius päätti.
”Sirius, kuka se kapteeni olikaan?” James kysyi nauraen.
”Tuotaa… Minä?” Sirius yritti koiranpentu- ilmeellä.
”Ei mene läpi, mutta toteuttakaa vain suunnitelmanne. Minä menen ’kiusaamaan’ muita, kuten sinä asian ilmaisit.”
Sirius otti luutansa, hyppäsi sen selkään ja teki muutamat temput, näyttääkseen osaavansa lentää. Tyttö, joka esitteli itsensä Leah Whitbourneksi, katseli Siriuksen menoa lumoutuneena. Leah oli vasta ensimmäisellä luokalla, mutta lensi mielestään tarpeeksi hyvin päästäkseen joukkueeseen. Daniel Sandler, joka oli ollut joukkueessa aiemminkin, oli yksi parhaista lentäjistä, ja Sirius olikin aika varma, että James valitsee hänet joukkueeseen. Matt Eaglehoff ja Jack O’Dougherty ovat myös olleet joukkueessa aiemmin, pari vuotta sitten, mutta hekin ovat hyviä pelaajia. Varsinkin Siriuksella ja Jackilla yhteistyö sujuu hyvin, he kumpikin ovat hieman kovakouraisia ryhmyjen kanssa. Sirius katseli ”joukkuettaan” yläilmoista, kaikki nousivat luutiensa selkään ja ilmaan varmoin ottein. Tässähän on joukkue valmiina, Sirius ajatteli tyytyväisenä.
James vapautti ryhmyt ja heitti kaadon Siriukselle.
Mitä minä tällä kaadolla teen? Siriukselle tuli kiire, sillä hänellä oli kaato ja maila sylissään, ja kumpikin ryhmy tuli tätä kohti. Poika heitti kaadon äkkiä Jackille, ihmetellen myöhemmin tekoaan, sillä Jack oli myös lyöjä, ja otti tukevan otteen mailastaan ampuen ryhmyt johonkin taivaantuuliin.
”Sirius, se kaato heitetään yleensä jahtaajille”, James huusi maasta. Sirius irvisti Jamesille, joka repesi nauramaan, eikä pystynyt vähään aikaan neuvomaan maassa olevia huispaajaehdokkaita.
”Okei, Jack ja minä estämme ryhmyjä osumasta teihin. Tiffany, Leah ja Daniel, te yritätte saada kaadon Mattin ohi. Selvä?”
Kaikki nyökyttelivät hyväksyvästi. Jack heitti kaadon Danielille, joka ampaisi kohti Mattia. Leah syöksyi Danielin edelle, ollen valmiina ottamaan kaadon vastaan, jos poika heittää sen.
Oho, tyttöhän osaa lentää.”SIRIUS! Pysy hereillä ja varo ryhmyjä!”
Jamesilla on pakko olla silmät selässäkin.Sirius löi täysin voimin ryhmyä, joka kohosi suoraan ylöspäin. Kohta ryhmy tuli hirveää vauhtia alaspäin, pamahtaen aivan Jamesin taakse. James oletettavasti säikähti ja hypähti ilmaan.
”SIRIUS MUSTA!”
”Ei ole minun vikani, että ryhmyt ovat tyhmiä!”
James pudisteli naureskellen päätään,
Sirius ei kyllä käy aivan täysillä.”Noniin miehet! Tehdään maali”, Daniel huusi virnistäen.
”Hei Sandler, jos et sattunut huomaamaan, Leah ja minä olemme molemmat naisia”, Tiffany huudahti vastaukseksi. Leah vain hihitti, meinaten pudota luudalta.
”IHMISET HOI! Kerätkää luunne kasaan ja tehkää niitä MAALEJA!” Jamesilla oli ilmeisesti mennyt hermot.
Kumman nopeasti Leah ja Daniel ryntäsivät toiseen päätyyn, aiheuttaen Mattille vaikean tilanteen. Maaleja tuli kerta toisensa jälkeen, vaikka Matt torjuikin suurimman osan. Tiffany laskeutui hiljaa maahan. Tyttö ei tiennyt itsekään, mikä häneen oli mennyt, yleensä hän nautti huispaamisesta, mutta nyt ei. Tiffany käveli Jamesin luo verkalleen.
”James, ei minusta ole pelaamaan joukkueessa. Pelaan mieluummin vain omaksi ilokseni, mutta jos joskus tarvitset varapelaajaa, kysy ensimmäiseksi minua. Lucy on loistava pelaaja, ota hänet joukkueeseen”, Tiffany selitti.
Lucy hymyili vieressä, hän ei ollut oikein saanut tilaisuutta tutustua tyttöihin, jotka vaikuttivat mukavilta. Peter halusi aina olla vain kahdestaan, ei sillä että se olisi tyttöä haitannut.
”Jos olet sitä mieltä, olet kuitenkin hyvä pelaaja.”
Tiffany nyökkäsi ja lähti kävelemään katsomoon.
James huusi Siriukselle ja kumppaneille, että nämä tulisivat alas.
”Sirius ja Jack, te pelaatte todella hyvin yhteen, olette kumpikin joukkueessa. Leah, vaikka oletkin nuori, pelaat todella hyvin, joten tästä edespäin olet jahtaajana Danielin ja Lucyn kanssa. Ja Matt, sinä olet meidän pitelemätön pitäjämme”, James hymyili kaikille ystävällisesti.
