Oh! Sirius/Remusta! <3
Mun pitäisi selkeästi alkaa vältellä tällä parituksella kirjoitettuja ficcejä, koska kun sellaisen lukee, jää tyhmä hymy huulille ja järkevältä kuulostavien virkkeiden työstäminen on täyttä tuskaa, eikä ajatuksiaan saa enää puettua sanoiksi, jollei sanoja ”Oh”, ”uh”, ”aww” ja ”tui” lasketa. : D Siitä syystä tämä kommentti tulee olemaan tuhoon tuomittu, ennen kuin pääsen edes aloittamaan kunnolla.
Tässä on kiva idea ja voin sanoa, ettei kyllä hillinnyt yhtään minun makeannälkääni, vaan päinvastoin. Sirius/Remus ficeissä on mukana usein suklaa, jota Remus himoitsee, joten tämä on loistavaa tasapainoa niille, kun mukana on Sirius, jolla on addiktio salmiakkiin. : D Salmiakki kyllä kieltämättä sopii Siriukseen hyvin – paljon paremmin kuin esimerkiksi suklaa. No niin. Nyt meillä on siis salmiakki ja suklaa, jotka ovat myös yhdistettynä hyvää ;>
Remus nauroi mutta yritti olla ankara. "Eikös äiti ole opettanut miten pyydetään kauniisti?"
"Minun äitini opetti vain kerjäämään verta nenästään", Sirius tuhahti. "Salmiakkia?"
Tämä on hyvä kohta ilmaisemaan sitä, miten onnistunutta dialogi on. On helppo mieltää Remus nauramaan, mutta yrittämään silti olla toiselle ankara ja Sirius vastaamaan tuolla tavoin. Se todella viestii siitä, että hän ei ole koskaan oikein kunnioittanut vanhempiaan ja perhettään.
Hahmojen kuvaukset ovat myös hienoja, ja näistä kahdesta herrasmiehestä välittyy IC-mäinen kuva. Ei olisi yhtään ihmeellistä, vaikka he olisivatkin joskus käyneet tällaisen keskustelun. Voin niin helposti kuvitella makeannäköisen Siriuksen, joka lapsenomaisesti kerjää karkkia Remukselta, ja sitten kiukuttelee, kun toinen ei suostu sitä hänelle antamaan. Remus saa kyllä olla todella ylpeä itsestään, että pystyi vastustamaan Siriusta noinkin pitkään, ennen kuin luovutti ja antoi salmiakkirasian toiselle pojalle, itse olisin varmana antautunut tuollaisessa tilanteessa jo aikoja sitten. Ehkä myös Remuksessa on ripaus makeannälkää tämän kohtauksen aikana, kun tahto pitää viimeiseen asti kiinni omastaan. : D
Lainaan tähän loppuun vielä lempikohtani:
Remus huokaisi turhautuneena ja otti salmiakkirasian taskustaan heittäen sen Siriukselle. "Siinä sitten", hän sanoi pettyneenä. "Mutta minä niin pidin siitä suudelmasta."
Rem-raasu. Se hävisi taistelun salmiakkirasiasta paremmalleen. x) Vähän käy kyllä Remusta tässä kohdassa sääliksi, kun Sirius ei hänen suukostaan välitä, vaan salmiakki menee hänen edelleen. :<
Kiitos kaunis! <3
~ Herkku.
