Kirjoittaja Aihe: Ukkosen jälkeen paistaa aina aurinko, S | ficlet  (Luettu 2033 kertaa)

nnora

  • neiti Lupin
  • ***
  • Viestejä: 484
  • ava by raitis

Nimi: Ukkosen jälkeen paistaa aina aurinko
Kirjoittaja: nnora
Ikäraja: S
Pituus: 237, ficlet

Genre: drama, het
Hahmot/paritus: Lily Evans, James Potter
Summary: (otsikko)

Vastuunvapaus: En omista mitään muuta kuin juonenkyhäelmän ukkosesta(alk. peräinen juoni, hahmot, paikat ym. J.K. Rowlingin), enkä saa tästä rahaa.

A/N: Mä pelkään hiukan ukkosta, ja kirjoittaessani tätä ukkosti ja sain inspiraation. Tälläinen tuli, en oo vielä päättänyt tykkänkö vai en. Ja tää oli betaamattomanakin pakko saada heti julkaistua.



Hän yksinkertaisesti pelkäsi ukkosta. Jyrinä oli pelottavan jatkuvaa, salamat olivat äkkinäisiä valoviivoja pimeydessä. Kirkkaat salamat loistivat pimeydessä, välkehtivät ja valaisivat pilvimassaa. Ulkona oli jo pimeää, vaikka oli keskipäivä ja vähän aikaa sitten oli vielä paistanut aurinko. Äkkinäiset paukahdukset säikäyttivät ja saivat Lilyn hätkähtämään. Hän piteli sydänalaansa ja tunnusteli rauhattomasti pamppailevaa sydäntä yrittäen saada hengityksensä tasaantumaan.

"Lily?" Jamesin rauhallinen ääni kysyi. Lily nosti pelokkaan katseensa Jamesin ruskeisiin silmiin.
"Pelkäätkö sinä ukkosta?" James kysyi huvittuneesti. Lily käpertyi tiukemmin nojatuoliin ja  vilkaisi ikkunaan, jossa oli kasa ensimmäisen luokan oppilaita nenä kiinni ikkunassa, suunnaten katseensa taas Jamesiin.
"Entäs sitten?" Lily kysyi hiukan loukkaantuneena. James vakavoitui ja kumartui Lilyn nojatuolin eteen.
"Ei siinä ole mitään pahaa", hän sanoi. "Tiesitkö, että ukkosen jälkeen paistaa aina aurinko?" hän kysyi.
"Paistaako?" Lily oli alkanut unohtamaan ulkona jylisevän ukkosen. Lily piti auringosta, sen lämmittävistä säteistä. Mutta hän pelkäsi ukkosta.
"Paistaa. Isä kertoi, kun olin pieni", James sanoi. Lily alkoi nauraa hervottomasti saadessaan mielikuvan Jamesin näköisestä isästä kertomassa satuja pikkupoika-Jamesille.
"Mitä nyt?"
"..hehehe.."
"Lily...?"

~*~*~

"Katso nyt."
"Aurinko todella paistaa", Lily totesi hämmästyneenä hiukan hymyillen.  "Sinun isäsi ei huijannut."
"Ei huijannut", James hymyili.  "Käydään istumaan", hän jatkoi ja veti näkymättömyysviitan taskustaan, asetteli sen märän nurmen päälle ja kävi istumaan, vetäen Lilyn viereensä.
"Tiedätkö mitä?" Lily kysyi katsellessaan kiiltävää tasaista järven pintaa ja siihen kajastunutta aurinkoa.
"No?"
"En enää pelkää ukkosta", hän sanoi ja hymyili. Lily puhui totta, hän ei enää pelännyt ukkosta. Ukkosen jälkeen paistaa aina aurinko.

__________

A/N: tosta 'ukkosen jälkeen paistaa aina aurinko', mulla ei ole hajuakaan onko se totta(tuskin), mutta meillä ukkosti 2h sitten eikä vielä paista aurinko, joten. Alkuperäinen taitaa olla 'Myrskyn jälkeen on poutasää' tai jotain, mutta se sopi ficciin jaja. Niin. Sovellettua hiukan.
« Viimeksi muokattu: 13.07.2012 13:12:34 kirjoittanut nnora »
suurin aarre on ymmärrys rajaton

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Ekaks: Mä kirin sut viel jossaa vaihees kii! Nii ja aattelin ilmottaa virheestä jonka löysin ihan ettimättäki:
Lainaus
Lily piti auringosta, sen lämmittävistä sateista.
En jaksannu ettii tarkotuksella virheitä joten toi on ainut minkä huomasin ku lukasin tän läpi. Vähä liian hempee mun makuu mut ihan ok, parempi ku jotkut mitä oot kirjottan.

Aimtist
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

nnora

  • neiti Lupin
  • ***
  • Viestejä: 484
  • ava by raitis
^ Oho, on vissiin ollut ääkkösetön kone tossa vaiheessa, mut virhe korjattu!

Hempee? Ja sitten se Varjossa(joka kerto Remuksesta) oli liian kieroutunut? En tajuu siua, sori nyt vaan, Aimtist.  ;D

yv -->

// up (:
suurin aarre on ymmärrys rajaton

nnora

  • neiti Lupin
  • ***
  • Viestejä: 484
  • ava by raitis
Chelsey, mukavaa, että pidit ja kommentoit! :D
suurin aarre on ymmärrys rajaton