Disclaimer: J.K. Rowling. Jonna Tervomaa.
Rating: K-11
Pairing: Severus/Remus
Warnings: mainintoja perheväkivallasta
Summary: Severus miettii pahvilaatikoiden sytyttämistä rovioksi, jolla Tobias Kalkaros olisi niin mielellään polttanut sekä noitansa että poikansa.A/N: Alunperin tästä piti muotoutua Bloodfest-ficci, mutta haasteen tultua tiensä päähän unohdin veren ja suolenpätkät. Osallistuu FF100:en sanalla 090:
koti sekä Albumihaasteeseen Jonna Tervomaan biisin
Vielä kun kaikki on paikallaan tulkinnalla.
Kaikki kotonaEi olisi pitänyt ottaa sitä mukaan.
Remus kurkistelee kaappeihin asiallisen pahoitteleva juonne kulmiensa välissä, hypistelee tekstiilejä ilmeisen tiedostamattaan ja jää katselemaan kehystettyjä valokuvia lipaston reunalla. Se näkee täällä tunnearvoa, kunnioittaa vaitonaisuudellaan näiden seinien sisällä vietettyjä ihmiselämiä.
Severus käyttää taikasauvaansa siirrelläkseen vanhempiensa omaisuutta vähitellen täyttyviin pakkauslaatikoihin. Kehrääjänkujan pahamaineisin tönö on lopultakin hiljainen ilman hyssyttelyä ja uhkauksia.
Remus levähtää ajan parkitseman nojatuolin käsinojalle mustavalkoinen jästiotos Tobias Kalkaroksesta ja hyvin selvästi raskaana olevasta Eileen Prinssistä nenänsä alla. Niin tyypillistä. Severus ei viitsi mainita, että huolellisella tarkastelulla Eileenin käsivarresta saattaisi erottaa rivin mustelmia.
Severus oppi täällä asuminaan vuosina maailman binaaristen vastakohtien nyrkkisäännöt. Vallankäyttäjät ja vallan kohteet. Ihminen, eläin; mies, nainen; terve, sairas; työ, huvi. Järjestelmä esitettiin itsestäänselvyytenä, soraäänet lokeroitiin suoraan alempiin luokkiin. Joskus Severus oli leikitellyt ajatuksella, että olisikin syntynyt tytöksi. Tukalampaa vai hyytävämpää helvettiä?
Remuksen katse harhailee pitkin nurkkia. Se varmasti kuvittelee Severuksen viitisentoista vuotta sitten konttailemassa pienessä maailmanpiirissään. Tuossa nurkassa Severus itki vanhempiensa huutaessa toisilleen sanoja, joita hän ei vielä edes tuntenut. Tuossa toisessa hän oli vähällä saada mustemman silmän estäessään humalaista isäänsä kuristamasta äitiään.
Sauvanheilautuksella laatikot pinoavat itse itsensä. Kohta se varmaan kyselee varastotilan perään. Severus kumartuu vilkaistakseen pöydän alle. Remus pinoaa valokuvat. Severus on kiitollinen Remuksen puolesta, seinillä ei ole korvia sen paremmin kuin puhekykyäkään. Kaiut kimpoilevat vain hänen kallonsa laidasta toiseen.
”Valmista?” Remus kysyy keskustelusävyyn, jättää paikkansa ja pyyhkäisee pölyä kauhtuneista housuistaan.
”Niin.” Severus miettii pahvilaatikoiden sytyttämistä rovioksi, jolla Tobias Kalkaros olisi niin mielellään polttanut sekä noitansa että poikansa.
”Ei, kun
valmista?” Remus tulee lähelle, sipaisee mustia hiuksia kalpeilta kasvoilta korvan taakse. Kun vastarintaa ei ilmene, Remus asettelee kätensä huolellisesti Severuksen vyötärölle ennen kuin suutelee pitkään. Seuraavat sanat mutistaan suusta suuhun: ”Se on nyt ohi. Se on nyt sinun.”
Remus puolittain ohjataan, puolittain sysitään sohvalle, jolle Tobias Kalkaros lukemattomia kertoja sammui Eileenin yrittäessä itkeä hiljaa keittiössä. Häpäistessään isävainaansa muistoa Severus tuntee kylmää tyytyväisyyttä, melkein jo omistusoikeutta. Ehkä se kannatti sittenkin ottaa mukaan. Molemmat yhtä alhaalla, ihmiseläimiä, sairaita nuoria miehiä, joille huvi käy työstä.