Haudalla, Sirius/Lily, Lily/James, S, angst/drama

[Vaarallinen Komentoija]

Nimi: Haudalla
Ikäraja: S
Paritukset: Lily/Sirius, Lily/James
Haaste: OTP10 Lily/Siriuksella
Yhteenveto: Mitä Sirius ajattelee Lilyn ja Jamesin haudalla?
Oma sana: Hmm... Eka angstficci tällä parituksella. Saa nähä mitä tulee. Joo, ite tykkään. Kommentteja kaipailen, totta kai!

Haudalla

Sirius Musta käveli Godricin Notkossa kohti kirkkoa. Hän astui kirkon maalle ja käänsi katseensa taivaalle. Miljoonat tähdet olivat juuri ilmestyneet ja kuu. Kuu loisti puolikkaisena. Sirius hymyili, kun asteli kirkon takana olevalle hautausmaalle.

Lily oli paineutunut Siriuksen kainaloon. Sirius suukotti kuusitoistavuotiasta tyttöä poskelle ja tämä hymyili lempeästi. Hänen poskiinsa ilmestyivät hymykuopat. Vihreät smaragdisilmät tuijottivat Siriuksen harmaita silmiä. Sirius hymyili.
- Minua väsyttää, Lily sanoi ja haukotteli. Sirius painoi tytön pään rintansa päälle ja kehotti tätä sulkemaan silmänsä. Lily noudatti kehotusta ja hetken aikaa ei makuusalista kuulunut muuta kuin Lilyn hengitys. Oli ihanaa maata tässä, Lily kainalossaan. Kahdestaan.  

 Sirius pysähtyi kolmannen hautarivin kohdalle. Hän otti tukea hautakivestä, jossa luki Abott. Hän pelkäsi pyörtyvänsä. Kädessään miehellä oli kukkakimppu, jossa oli vaaleanpunaisia ruusuja. Lilyn lempikukkia.

Sirius otti Lilyä kädestä kiinni ja lähti juoksemaan vetäen tyttöä perässään. Lilyn nauru kuului Siriuksen korviin ja hän virnisti. He juoksivat yhdessä, he juoksivat toistensa rinnalla, pitäen lujasti kiinni, he juoksivat yhdessä auringonlaskuun saakka. Vaikka mitä tapahtuisi.

- Valois, Sirius kuiskasi ja hänen kädessään oleva taikasauva syttyi. Vihdoin valoa. Valoa pimeyteen.

Sirius katsoi Lilyä ja Jamesia. Nämä suutelivat. Miten Lily saattoi tehdä tämän hänelle? Niin monen viikon jälkeen, niin monen illan jälkeen. Lily suuteli toista miestä. Sirius oli yksin. He eivät enää juoksisi kahdestaan käsistä kiinni pitäen, he eivät enää juoksisi auringonlaskuun saakka. He olivat eronneet. Lily oli pettänyt. Lilyllä oli toinen mies.

 Sirius yritti pidätellä kyyneliään astuessaan vihdoin ja viimein Potterien haudalle. Siinä he makasivat. Lily ja James.
- Toivottavasti olette nyt onnellisia, Sirius kuiskasi. - Harry on voittanut hänet. Toki te sen tiesitte, hän jatkoi polvistuen maahan.

Sirius katseli Lilyä. Lily näytti upealta kermanvalkoisessa puvussaan. Mutta enää Lily ei kuulunut hänelle. Eikä kuuluisi koskaan sen jälkeenkään. Lily kuului nyt Jamesille, Lily oli Jamesin.
- Tahdon, Sirius kuuli Lilyn sanovan. Silloin hän otti jalat alleen. Hän ei halunnut tätä. Ei, Lilyn olisi pitänyt kuulua hänelle. Ikuisesti.

- Hän oli niin rohkea, Sirius kuiskasi. - Hän voitti hänet. Te voitte olla hänestä ylpeitä. Minä ainakin olen, mies jatkoi ja nyt hän tunsi jääkylmien kyyneleiden valuvan poskillaan. Hän ei pyyhkinyt niitä pois.

Sirius piti sylissään Lilyn ja Jamesin poikaa. Pojalla oli Jamesin hiukset, mutta Lilyn silmät. Smaragdinvihreät ja mantelinmuotoiset silmät.
- Harry, Lily kuiskasi sairasvuoteeltaan. Sirius hymyili. Harry.
 Hänen kummipoikansa.

Sirius nousi ja lähti kävelemään poispäin. Hän ei katsonut enää taakseen.
--------------------------------------------
Kommentteja?

[insatiable]

Oi, tämä oli tosi söpö! Ihan Siriuksen oloinen angsti. Jos kelmeistä pitäisi valita itseä koskettava paritus Lily/Severuksen lisäksi, se olisi itsellä ehdottomasti Lily/Sirius, koska jotenkin ne on niin... toisilleen sopivat.

Ficin nimi pisti lukemaan, herätti kiinnostuksen. Ja oli tottakai tähän hyvin sopiva. Tuli toisaalta melko surullinen olo, kun luki tätä, mutta se ei ole millään lailla negatiiviinen asia. Mahtavaa vain, kun sait tunteen välittymään tästä. Tykkäsin tosi paljon tuosta muotoilusta. On hyvä, että nykyisyys ja menneisyys erotettiin toisistaan selkeästi, eikä tarvinnut arvailla mistä toinen alkaa etc.

- Valois, Sirius kuiskasi ja hänen kädessään oleva taikasauva syttyi. Vihdoin valoa. Valoa pimeyteen.

Tämä oli hieno kohta. Tuo 'valoa pimeyteen' oli varsinkin melko pysäyttävä, koska se on melko iso lause itsessään ja hyvin tunteita herättävä monissakin yhteyksissä ja sopi tähänkin tosi hyvin.

Tämä oli todella hyvän pituinen. Oli ihan sellainen olo, että haluan lukea jotain angstista ja lyhyttä ja naps, tämä natsasi! Kiitän sinua kovasti tästä, oli tosi hyvä ficci!

xoxoxo ins

[sennamiila]

Mä oon tosiaan alkanut tykätä Lily/Sirius parituksesta, tiedä sitten miksi. Outoa silti on, että vaikka Sirius on tosiaan yksi lempihahmoistani, luen hänestä aivan liian vähän ficcejä - pitäisi kai parantaa tapani. Joka tapauksessa melkein alkoi itkettää tätä lukiessa, kun tuo tunnelma oli jotenkin niin herkkä ja hauras, Siriuksen suru oli käsinkosketeltavissa. Otsikkoon rakastuin heti, kun sen näin Ja nuo muistot oli hieno lisä tähän, loi lisää sellaista jännää tunnelmaa.

Muutamia epäkohtia ja kirjoitusvirheitä huomasin, kun sattuivat silmiin pistämään, tosin en niistä löydä enää kuin tämän yhden

Lily oli paineutunut Siriuksen kainaloon.

painautunut mahdollisesti

Mutta siis kokonaisuudessaan pieni ja suloinen ficci. Ja Siriuksen ikävä oli jotenkin niin... niin rakastettavaa. Saa minun sympatiani

Kiitokset lukukokemuksesta
sennamiila

[Eulalia]

Itsekin olen viime aikoina huomannut kiinnostuneeni kovin Lily/Sirius parituksen tuomista mahdollisuuksista (täytyy varmaan koettaa kirjoittaa siitä jotain...), ja siksi tämä ficci sopi iltasaduksi kuin nyrkki silmään

Jälleen huomaa kyllä, että sinulla on menossa kirjoituksissasi jokin kirkkovaihe, sillä ainakin Sinun Potterisi -haasteessa sellainen vilahti. No, tässä se on tietenkin looginen, koska Sirius on matkalla hautausmaalle. Insatiablea kompatakseni täytyy sanoa, että tässä ficissä on hyvin Siriukselle sopiva angstin tyyli, siitä iso plussa. Siriuksen hahmo tulee myös mukavasti esille, ja hänen masentavat ajatuksensa sopivat omaankin mielentilaani. Lily puolestaan jää tässä ainakin minulle vähän etäiseksi ja pinnalliseksi hahmoksi, ja minua jäi vähän häiritsemään kohtaus, jossa Sirius muistelee Lilyn pettämällä päätyneen Jamesin käsivarsille. Se kohtaus ei sovi minun mieleeni kenellekään noista kolmesta, sillä en koe Lilyä kylmäveriseksi pettäjäksi, eikä James koskaan tekisi noin parhaalle ystävälleen. Ja lisäksi sirius on kyllä aivan liian sisukas tapaus katsellakseen vain vierestä hiljaa ja nielläkseen koko kuvion noin vain. Tämä kohtaus ei siis aivan vakuuttanut, ja kursiivikohdat olivat ehkä ihan pikkuruisen liian makeita minulle, vaikka pidinkin takaumien ideasta ja pääpiirteittäin niiden sisällöstäkin.

Kuitenkin tämä oli kaikenkaikkiaan ihanan leppoisa ja kuitenkin surumielinen kertomus iltasaduksi, ja jätti kivan katkeransuloisen mielen

Lia

[Vaarallinen Komentoija]

Jee kommentteja <3
insatiable En todellakaan osaa sanoa muuta kuin: kiitos! 
sennamiila, oho, korjaan ton virheen. Kiitti kommentistasi.
Eulalia, Kiitos kommentistasi. <3

[Natural]

Amammamaaammm!

Tämä oli söpö ja ihana ja kaikkee. Sulin tälle. Harvemmin luen Sirius/Lilyä, mutta tykkäsin tästä kovasti. Kuvailu oli sopiva tämän mittaiseen ficiin. Ja teksti oli sujuvaa. Tuo Siriuksen ikävän olit saanut ihanasti esille.

Sirius katsoi Lilyä ja Jamesia. Nämä suutelivat. Miten Lily saattoi tehdä tämän hänelle? Niin monen viikon jälkeen, niin monen illan jälkeen. Lily suuteli toista miestä. Sirius oli yksin. He eivät enää juoksisi kahdestaan käsistä kiinni pitäen, he eivät enää juoksisi auringonlaskuun saakka. He olivat eronneet. Lily oli pettänyt. Lilyllä oli toinen mies.

Jotenkin tämä oli niin julmaa Siriusta kohtaan. Tämä niinkun jotenkin pisti silmään, en vaan tiedä miten.

Kiitos tästä ihanasta kokemuskesta!

Kiittäen ja kumartaen,
Natural

[Vaarallinen Komentoija]

Natural, oi, kiitos itsellesi!  Ihanaa, kun olet pitänyt!

[Feliicia]

Mä luin jotenkin että mun eka angstficci, mä olin ihan wtf, mut sit mä luinkin uudestaan ja se oli eka angstficci täl parituksel. Hyvä minä.

Ihanasti kirjotettu, taas. Kuvasit Siriuksen tunteita ihan sairaan hyvin ja mulla meinas ittekin tulla itku silmään. Sä hallitset angstin paremmin kuin mä. 
Ääh, kun kattoo muiden kommenttei, niin ne on hirveen pitkii. Mä en saa taaskaan väännetyksi mitään, joten sun täytyy tyytyy vaan mun kehuihin. Oot mahtava, ja tä ficci oli mahtava!

[Vaarallinen Komentoija]

HarryPotterFan4Ever, Kiitti taas kommentistasi! Oi, ei tarvii mitään kahden sivun mittasii kommentteja, en mäkään koskaan sellasia tee.

[Rentun Ruusunen]

Sirius yritti pidätellä kyyneliään astuessaan vihdoin ja viimein Potterien haudalle. Siinä he makasivat. Lily ja James.
- Toivottavasti olette nyt onnellisia, Sirius kuiskasi. - Harry on voittanut hänet. Toki te sen tiesitte, hän jatkoi polvistuen maahan.

Tää oli jotenkin sniif kohta

Joo, mutta ihana tämä oli.

Ruusunen

[Jeeetu]

Mähän alan kohta tykkäämään Sirius/Lilystä. Tämä oli tosi söpö ja kyyneleetkin meinasi tulla silmiin. Voi Sirius-parkaa. Toi loppu varsinkin oli tosi kauniisti kirjoitettu.

Mun mielestä tää oli kuitenkin tosta alusta vähän sekava, kun aluks mä ymmärsin, että Sirius ja Lily oli jossain haudalla. Ja sitten mä luulin, että he olivat Jamesin haudalla ja sitten mä vasta tajusin. Mutta pääsääntöisesti tää oli tosi ihana.

[Miusamo]

Oho, kommentteja. Mä oikeasti hämmästyin, kun huomasin, että jotkut ovat vielä kommentoineet tähän, vuoden takaiseen angsti one-shottiin. Ei sillä, että aika jotenkin vaikuttaisi, ihmettelin vain.

Rentun Ruusunen, Kiitos
Maww, Oi, kiitos sinullekin : ))

- Miusamo