Nimi: Sytytyslanka
Kirjoittaja: Mixiuu
Ikäraja: Sallittu
Genre: Fluffy
Disclaimer: Hahmot kuuluvat keksijälleen, enkä minä saa tästä mitään korvausta.
Haasteet: 12+ virkettä X &
Velhojen perhepotretti 3.0A/N: Hmm, aika nopeasti syntynyt teksti ja lähinnä vain noiden haasteiden takia kirjoitettu. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, joten toivon teidänkin tykkäävän! (: HUOM. Tämä teksti on vailla betausta!
SytytyslankaTimanttikorvakoruni loistivat sinä yönä kirkkaasti. Pystyin jopa haistamaan niiden makean tuoksun, joka oli lähtöisin sinun vahingossa kaatamastasi partavedestä. Edes talven kovat yöpakkaset eivät pystyneet jäädyttämään korvakorujen voimakasta tuoksua, sillä se tuntui kantautuvan kilometrien päähän. Niiden kilometrien päässä saattoi myös olla lähettämäsi kirje. Säilytin sitä pergamentinpalasta antamasi naistenlehden välissä, jottei kukaan tietäisi sen olemassaoloa. Olit myös sujauttanut mukaan kauniin sinisen kukan, joka myöhemmin kuihtui pois. Pidin siitä, sillä se tuntui kertovan totuuksia sinusta.
Pidin myös hoivavietistäsi hampaitani kohtaan, kun lähetit vaaleanpunaisen hammasharjan pöllöpostissa. Se sai minut nauramaan niin kuin aina, sillä sinä olit oikea keikari naisten naurattamisessa. Nappasit minut aina syliisi kutittaen samalla vaaleilla sormenpäilläsi. Pelleilimme yhdessä peilin edessä, jolloin minä normaalisti aloin nauramaan ensin. Sinä sen sijaan huokailit dramaattisesti vieressä ja purskahdit sitten nauruun. Se sai minut syttymään kuin metsäpalon kuumalla ilmalla. Sinä olit minun sytytyslankani.
Ajan vanhetessa myös mekin vanhenimme, jolloin muutuimme paljon kuolonkalpeimmiksi. Muut huolehtivat meistä liikaa ja se sai sinut aivan purppuranpunaiseksi, sillä sinä vihasit vahtimista. Palautuessasi vihanpurkauksista olit hieman kuulas. Aivan kuin kaunis matkamuisto Turkista, jonka minulle häämatkalla ostit. Tuona hääaikana olin ärsyttävä ja epäkypsä, mutta sinä et ikinä sortunut huutamaan tai lyömään. Olit kärsivällinen, etkä riuhtonut minua paikasta toiseen niin kuin useimmat miehet. Olit fantastinen puoliso minulle.
Et edes vajonnut mukanani masennukseen, vaan katsoit minua silmiin ja kerroit kuinka upea minä olin. Vaikka olinkin usein pimeässä enkä löytänyt kotiin, sinä tulit ja pelastit minut. Minä olin kuin kielioppivirhe ja sinä äidinkielen opettaja, joka kiivaasti halusi auttaa. Sinun mielestäsi lentosuukkonikaan eivät olleet virheitä, vaikka aina väänsin käteni outoon asentoon.
Edes vääränmuotoinen marmorihautamme ei ollut sinulle virhe.
