Todellisuudesta painajaisen kautta utopiaan (James/Sirius, S)

[Sisilja]

Nimi: Todellisuudesta painajaisen kautta utopiaan
Kirjoittaja: Sisilja
Esilukija: Sansku
Ikäraja: S
Paritus: James/Sirius
Tyylilaji: Synkistely, romantiikka
Vastuuvapaus: En minä näitä herroja omista, he kuuluvat Rowlingille. Raapaleiden lopusta löytyvät musiikkikappaleet ovat The Rasmuksen, eivät minun. Rahaa en tämän kirjoittamisesta ansaitse.
Yhteenveto: Ennen painajaista Siriuksen elämä on todellista. Painajaisen jälkeen hän horjahtaa haaveeseen. 

Alkusanat: Joskus luulin, etten ikinä kykenisi kirjoittamaan yhtäkään raapaletta, ettei sellainen kiihkeä sanamäärän syynääminen luonnistuisi minulta. Luulo ei ole tiedon väärti, tuli taas kerran todistettua sananlaskujen todenpitävyys. Tämä ficci on siis kolmesta sadan sanan raapaleesta (kappaleiden sanoja ei ole laskettu mukaan) koostuva yhtenäinen kokonaisuus, vaikka toimivathan nuo erikseenkin. Ficci menee Yhtyeen tuotanto –haasteeseen siten, että ensimmäinen raapale osallistuu The Rasmuksen kappaleella Back in the Picture, toinen Don’t Let Golla ja kolmas coverversiolla Björkin kappaleesta Play Dead. Toivottavasti teksti on yhtä mukavaa luettavaa kuin se oli kirjoitettavana, siis siinä määrin kuin angst ikinä mukavaa voi olla.


Todellisuudesta painajaisen kautta utopiaan


I

Reguluksen tyhjä katse syyttää. Se ei sano mitään, ei sen tarvitse. Sirius tajuaa satuttavansa, tahtoisi vakuuttaa tulevansa takaisin, mutta valheita on kerrottu jo liiaksi. Regulus ei pyydä, ei anele Siriuksen sanoessa hei. Hyvästeistä ei puhuta, hetken Sirius miettii, voisiko veljen siepata matka-arkkuun ja salakuljettaa mukanaan. Ei voi, hän ei halua Reguluksen muuttuvan kesäkissaksi, yhdeksi hylätyistä Jamesin halutessa kuitenkin vain Siriuksen.

Lähdöt eivät ole koskaan kivuttomia, mutta hämärässä ei löydä vaihtoehtoja. Selkä on puukoniskuista pirstaleina, sydän kiljuu Jamesia. Regulus on vain kuiskaus, jota Sirius pakenee, opettelee olemaan kuulematta.

Potterien kotiovella James toivottaa tervetulleeksi todellisuuteen suukolla suoraan suulle ja kysymällä missä viivyit.

There were times in my life I was down on my knees, now it's over
Deep inside my heart I know
Simply put I've been stabbed in the back ever since I remember
Deep inside it hurt to let go

I'm back in the picture, back in the picture
I wonder what took so long, so long

Dedicate everything I create
To my friends I would die for
But you will always be the one
Memories that you can't overrun, memories I could cry for
I thought I'd always be on the run



II

Sirius ei usko silmiä, koska silmät valehtelevat. Korviin on luottamista, pihaportin narina kuulostaa samanlaiselta kuin ennenkin. Kaikki on hyvin, silmässä on vain roska, eikä kukaan ole vienyt Siriukselta sitä arvokkainta.

James, voi luoja James.

Talo on ilkkuva raunio, yläkerrasta on jäljellä enää puolet. Vertauskuvallista ja julmaa, kun Siriuksesta tuntuu samalta, puolikkaalta. Keho tärisee järkytyksestä, turtunut mieli ei osaa sisäistää. Painajaiset tuntuvat tosilta, siksi ne pelottavat.

Raunioiden keskellä valtava hahmo pitää sylissään pientä nyyttiä. Vauva on kaunis vaan ei virheetön. Sirius etsii pähkinää löytäen vain kirkasta vihreää. Harryn pienet kasvot kastuvat kummisetänsä kyynelistä. Poikaa Sirius ei saa isän tavoin rakastaa rikki.

Holding my breath as I walk to your garden
Everything seemed so abandoned
Roses have grown just as high as a mountain
Fireflies glow in the dark

Don't let go now (don't let go)
Somebody is lying

Everyone came to the final revival
It's been a year since we've been here
The spell has been cast to welcome the arrival
The phantom of silence is near

Don't let go now (don't let go)
The garden is dying
These wounds won't heal (don't let go)
Somebody is lying

Break the spell of emptiness
And thousand years of loneliness
Bless the path of righteousness
And walk the trails of holiness
The garden is dying
Somebody is lying


III

Sirius tietää Jamesin olevan menneen maailman utopia, se joka unohti uskoa omaan kuolevaisuuteensa. Sitten tulee pimeä, jossa James solahtaa kaltereiden läpi, kietoutuu tiukemmin ympärille, ja Sirius unohtuu käpertymään kipuunsa, joka ei satu.

Sirius pitää tästä uudesta Jamesista, se rakastaa estoitta, sille Sirius on ainoa maailmassa. Yhdessä vietetyt yöt muistuttavat vuosista, joissa paras kaveri sai leikkiä rakastajaa. James ei muista punahiuksia, eikä Sirius tahdo muistuttaa.

Sirius ei käsitä, kuinka sitä tunnetta ei riistetä häneltä. James ei katoa öistä, Sirius ei menetä sieluaan. Hän leikkii kuollutta kylmän lipuessa sellin ohitse, James kuiskii samalla korvaan unohdettuja lupauksia. Heistä kumpikaan ei huomaa pilvilinnojen haurautta.

Darling stop confusing me
With your wishful thinking
Hopeful embraces
Don't you understand?
I have to go through this
I belong to here where
No-one cares and no-one loves
No light no air to live in
A place called hate
The city of fear

I play dead
It stops the hurting
I play dead
And the hurting stops

It's sometimes just like sleeping
Curling up inside my private tortures
I nestle into pain
Hug suffering
Caress every ache

I play dead,
It stops the hurting

[SB]

Iltaa.

En ole mikään varsinainen kelmi/kelmi paritusten ystävä, mutta tämä raapalesarja ei niin hyvin kirjoitettu, että nappasin kommentoitavaksi...

Eli pidin siis tästä kovasti. Juonenkulku noudatti aika perinteisiä ratoja, ei siitä siis sen enempää, mutta kielenkäyttösi on mahtavaa. Varsinkin

hän ei halua Reguluksen muuttuvan kesäkissaksi, yhdeksi hylätyistä

ja

Sirius tietää Jamesin olevan menneen maailman utopia, se joka unohti uskoa omaan kuolevaisuuteensa.

Mitään varsinasita nillitettävää en löytänyt, tosin mielestäni raapaleet olisivat näyttäneet yhtenäisemmiltä, jos kaikki lyriikat olisivat olleet vasta fikin lopussa. Nyt englanti välissä rikkoo vähän tarinankerrontaa. Otsikko summaa hyvin koko fikin tapahtumakaaren, mutta on mielestäni liian pitkä ollakseen täysin toimiva ("myyvä").

Vaikka epäilitkin raapaleenkirjoitustaitojasi, minä en ainakaan löytänyt näistä mitään vikaa. Jokainen toimi sekä erikseen että "trilogiana" ja kuten jo sanoin, käyttämäsi kieli on kaunista. Kiitoksia tästä.

[Sisilja]

SB: Ensinnäkin olen iloinen, että ennakkoluuloistasi huolimatta luit tämän ja kommentoit. Sillä on mukavaa kuulla mielipide sellaiseltakin ihmiseltä, johon tällainen paritus ei aivan täysin kolahdakaan. Ehkä silloin oppii itsekin katsomaan asiaa eri näkökulmista.

Tähän ficciin en suurta juonta ollut suunnitellutkaan. Oikeastaan, jos olisin pitäytynyt alkuperäisessä aikomuksessani, tämä ficci olisi ollut yhtä kuin sen viimeinen raapale. Kirjoitin raapaleen raakaversion ensimmäiseksi, jolloin sain idean laajentaa juttua kolmeen sadan sanan tekstinpätkään, jotka kattaisivat tavallaan Siriuksen elämän kolme käännekohtaa. Ennemmin sanoisin tämän olevan siis kokoelma kolmesta eri elämäntilanteen kuvauksesta, jotka nivoutuvat enemmän tai vähemmän yhdeksi eheäksi kokonaisuudeksi.

Ihanaa, että kieli taipui raapaleissa mielestäsi onnistuneesti. Minusta juuri tällaiset lyhyet tekstit ovat se haaste, jossa punnitaan osaako asioita kertoa tarpeeksi ytimekkäästi sortumatta silti liian yksinkertaisiin ratkaisuihin. Minulle tämä oli silti ensisijaisesti ensimmäinen kunnollinen leikkihetki suomen kielellä ja annoin itseni kunnolla keskittyä juuri kuvailuun. Niin kuin aina kokeillen kirjoitutettujen tekstien tai minkä tahansa uuden jutun kanssa, tuntuu erityisen mukavalta, kun lopputulos on myös muiden mielestä kaunista.

Saatat olla oikeassa noista lyriikoista, ne tavallaan rikkovat kerronnan kaaren. Toisaalta loppuun lykättyinä ne olisivat jääneet kovin irrallisiksi ja tarpeettoman oloisiksi. Ehkäpä ne olisi voinut jättää kokonaan pois, mutta haasteeseen kirjoitettuina raapaleina tunsin näiden tarvitsevan tuekseen niitä pohjustaneiden biisien lyriikat. No, ensi kerralla voisin toki toimia toisin.

Kiitos kommentistasi, tuskin jätän raapaleiden kirjoittamista tähän, se osoittautui aivan liian mukavaksi!

Vanilla M.: Minä puolestani olen vasta löytänyt nämä pojat ja tajunnut heidän viehätyksensä, osakiitos siitä sinulle ja ficeillesi, joista useimpia en ole häpeäkseni kommentoinut, vaikka olisi totta kai pitänyt. Saat minut vain niin usein sanattomaksi, että kommentin kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta. Ehkä annan itselleni uudenvuodenlupauksen ja parannan tapani!

Yllätyin iloisesti, kun huomasin sinun kommentoineen tätä. Vaikka puhutaan, ettei finissä ole enää suuria kirjoittajanimiä, ei ainakaan zsanyan kaltaisia, minulle sinä edustat yhtä J/S-ficcien kärkikirjoittajista. On siis varmaan tarpeetonta kertoa, kuinka sinun positiivinen palautteesi vaikutti minuun. Sanon vain näin lyhyesti, että olisin halunnut hypellä ympäri huonetta samalla kahjosti kiljuen, mutta lopulta sitten tyydyin vain hymyilemään hullun lailla.

James/Sirius on hyvin usein traagisen angstista, miellän heidän keskinäisen rakkautensa ennemmin melankolisen haikeaksi kuin autuaan onnelliseksi. Poikkeuksia toki löytyy tämänkin parituksen kanssa, mutta ensikosketukseni heihin tapahtui surumielisen ficin kautta, joten ehkä sen vuoksi pidän heistä juuri angstisina. Jamesin kuolema tietysti tukee angstin vahvuutta tämän parituksen ”sinä oikeana genrenä”, yhteistä tulevaisuutta ei ikinä tullut, eikä Sirius koskaan täysin toivu menetyksestään. Nuoruudessa taas Lily sekoitti pakan, sillä Harryn äitinä häntä ei oikein voi J/S-ficeissäkään jättää huomiotta. Minusta onkin mielenkiintoista, miten Jamesin selitetään päätyneen lopulta naimisiin Lilyn kanssa, jos Jamesin oletetaan rakastaneen kuitenkin Siriusta. Erilaisia tulkintoja on yhtä paljon kuin J/S:n kirjoittajia.

Upeaa, että pidit minun tyylistäni nähdä ja kuvata James ja Sirius. Rohkaisit minua ehkä jopa tietämättäsi hillittömän paljon, kiitos. Niin kuin totesin jo SB:lle, tulen kyllä kirjoittamaan raapaleita vastaisuudessakin. Mitä näihin kahteen herraan puolestaan tulee, en jätä heitä tulevaisuudessa rauhaan, en todellakaan!

[Lils]

Ooh! Muistit kuin muistitkin oikein; kelmityttö olen henkeen ja vereen ja tämä oli hienoa.

Sirius on kelmeistä yksi ihanimpia, ja olen hyvin kiinnostunut varsinkin Reguluksesta ja näiden kahden pojan väleistä. Alussa aloin miettiä jo mahdollisuuksia Sirius/Regulukseenkin, mutta ainakin veljellinen kiintymys (jos ei kerta muuta) oli nättiä. Tavallaan pidin siitä kohdasta, sillä kuitenkin, olisi hassua ajatella ettei Siriuksella muka ollut kotona mitään - ei hän olisi kai voinut täysin kylmästi käyttäytyä ainoaa veljeään kohtaan. Kesäkissavertaus oli osuva ja jotenkin ihanan leikkisä, ja ylipäätänsä kissamaisuus sopi ehkä Reguluksen laiskannotkeaan luonteeseenkin.

Poikaa Sirius ei saa isän tavoin rakastaa rikki.

Apua, miten nätisti sanottu! Sirius/Harrya olen lukenut hyvin vähän, nekin muutama ovat vain lähinnä isällistä huolenpitoa tai pelkkää fyysistä rujoutta, mutta tämä kertoi hyvin paljon sellaisesta suhteesta, jossa Sirius näkisi Harryssa niin paljon Jamesia, ettei enää ehkä ajattelisi Harrya omana itsenään. Oli kuitenkin todella kauniisti sanottu noin; miten kuitenkin Siriuksen tunteet Jamesia kohtaan tekivät kaikesta vaikeampaa, hajottivatkin. Tuo oli vain hyvin hyvin kaunista.

Minulle taas kaikista vaikein oli ehkä sellikohtaus. Sirius on niin kovin riutunut ja katkeranoloinen, synkkä, kulunut kaikkien vuosien, muidenkin kuin Azkabanissa vietettyjen, jäljiltä. James on poissa ja tavallaan Sirius on vain täynnä aukkoja, ja tämä viimeinen oli niin kovin koskettava, hiljainen. Tuli juurikin sellainen usvainen ja musertava olo, kun ei ollut edes täysin varma mitä kaikella tarkoitettiin; Jamesin läsnäolo oli mielikuvissani kaikkea niin monenlaista aina harhakuvista siihen, miten James todella oli Siriuksen mukana, aina.

Ehkä englanninkieliset, ja no lyriikat ylipäätään, rikkoivat vähän tuolla väleissä – teen usein itsekin niin, että ne vähän jakaisivat sitä, mutta lopulta sitä aina huomaa että ehkä ne vähän tökkivätkin. En oikein saanut niistä kiinni enkä voinut näissä olosuhteissa kuunnella kappaleitakaan, mutta ainakin olit niiden pohjalta saanut hienon ficin.

Pöhpah en osaa tuoda ajatuksiani kovinkaan järkevästi esille, mutta mielestäni kuvasit kovin nätisti sitä, mistä James/Siriuksessa on kyse. Reguluksen tyhjänsyyttävä katse oli tarpeeksi kertomaan, miten se oli aina niin avointa, näkyvää, ettei oikeastaan edes todellista - että olisi ollut liian ilmiselvää, joten heidän välillään ei kerta kaikkiaan voinut olla mitään. Siriuksen lohduttomuus raunioissa, Harry, vankila - fic oli hyvin karu ja lohduton ja oikeastaan todella musertava ja kaunis, onhan Jamesin ja Siriuksen tarina lähes aina traaginen, melkeinpä näkökulmasta riippumatta.

Kiitos tästä!

[Vanilje]

Kommentinkerjäyshaasteen bonuskierrokselta hyvää iltaa!

Onneksi lähdin vielä bonuskierroksellekin mukaan, koska ilman sitä olisi voinut tällainen hienous jäädä minulta kokonaan huomaamatta. Silloin tällöin aina lueskelen näistä kahdesta herrasta ficcejä, pitäisi ehkä useamminkin, näistä kun saa vaikka mitä aikaan! Ehkä jatkossa voisin vähän useammin tarttua tämän parituksen ficceihin, kenties joskus voisi itsekin yrittää kirjoittaa.

Tällainen angstisenharmaa tunnelma sopi tähän ficciin hyvin, ja ehkä se onkin osa näitä kahta, siitä ei pääse mihinkään. Jotenkin se tavallaan koko ajan synkkeni ensimmäisestä raapaleestaa viimeiseen siirryttäessä ja se toi tähän sellaisen oman vivahteensa kyllä. Jotenkin alussa se miten James toivottaa Siriuksen tervetulleeksi, tuntuu vain niin jotenkin sellaiselta onnelliselta, vaikka lopulta se kaikki tuleekin tuhoutumaan. Sitä puolestaan kaksi viimeistä osaa kuvaavat hyvin, miten yhtäkkiä vedetäänkin matto jalkojen alta ja kaikki on mennyttä. Ei Sirius olisi ansainnut sellaista kohtaloa, ja ehkä siksi juuri se onkin niin surullista. Jotenkin näihin kolmeen raapaleeseen olit onnistunut mahduttamaan Jamesin ja Siriuksen suhteen ytimen, tavallaan.

Niin ja mainittakoon vielä, tykkäsin myös siitä, että olit ottanut Reguluksenkin tuohon alkuun mukaan! Ehkä siitä tuli sellainen fiilis, että se kaikki on tavallaan sellaista arkista (paremman sanan puutteessa, se ei ehkä täysin oikealla tavalla kuvaa sitä mitä haen) ja että Sirius välitti Reguluksestakin. Tekstiin tuli ripaus sitä muutakin elämää.

James, voi luoja James.

Tämän halusin vielä loppuun lainata. Tämä oli todella yksinkertainen lause, joka silti sävähdytti minua muun tekstin lomasta. Olit vain onnistunut saamaan siihen aivan upean tunnelatauksen, joka sai mykistymään. En osaa muuta sanoa kuin että vau! Aivan upeaa jälkeä. Toki tekstissä oli paljon muitakin hienoja kohtia, ja kirjoitustyylisi yleensäkin miellyttää minua kovasti! Jotenkin se sopii tämäntyylisiin teksteihin niin kovin hyvin. (Kuuntelin myös noita biisejä taustalla ja taisin rakastuakin - nekin sopivat kokonaisuuteen juuri omalle paikalleen tehostamaan yleistä tunnelmaa.)

Joo apua tästä kommentista vähän sekava ja kaikkea, melkeimpä vain pelkkää ihkutusta enkä ehkä edes muistanut kertoa kaikkea mitä piti, mutta haluan nyt kuitenkin joka tapauksessa sanoa vielä että kiitokset, minä pidin tästä kovasti! Tämä oli vaan niin hieno kokonaisuus!

[Sisilja]

Lils: Oi, kiitos paljon! Olen tosi iloinen, että onnistuin miellyttämään kelmityttöä tekstilläni! Sillä mitä Kelmeihin tulee, niin kaikki tuntuvat muodostaneet aivan omat kuvansa heistä. Tosin niinhän se on muidenkin hahmojen kohdalla; mikä toiselle on juuri se oikea tapa kuvata ja nähdä hahmo, on toiselle täysin väärä ja omituinen.

Näistä raapaleissa voi nähdä J/S:n lisäksi myös Regulus/Siriusta ja Sirius/Harrya, ei se ole mitenkään väärä tulkinta. Regulus tyhjine katseineen saattaa kätkeä taakseen muutakin kuin mitä teksti suoraan antaa ymmärtää, kuka tietää. Rakkauttahan on hyvin monenlaista.

Minusta on edelleen uskomatonta, että joku voi selvitä Azkabanin kaltaisessa paikassa kaksitoista vuotta tulematta hulluksi. Ehkä Siriuksella oli muitakin keinoja jaksaa päivästä toiseen kuin vain tieto syyttömyydestään. Tässä on yksi vaihtoehto; James, muisto hänestä, kenties jotain konkreettisempaakin, Siriukselle ainakin.

Lyriikoita en enää laittaisi ainakaan tuolla tavalla kokonaisena tekstin sekaan, sillä se todella tauottaa lukemista liikaa. Mutta niin kuin sitä sanotaan, virheistään oppii. Kommenttisi oli kerrassaan ihana, kiitos sinulle!

Vanilje: Kiitos kun nappasit tämän pois kommenttia kerjäämästä! Kyllä, angst on genrenä juuri eikä melkein James/Siriusta, tosin on virkistävää lukea heistä välillä onnellisempiakin ficcejä. Kaksikon elämä on kokonaisuutena vain niin kamalan traaginen, että minä ainakin näen helposti heidän rakkaustarinansa toivottomana mutta toisaalta sitäkin tulisempana. Kaikki ansaitsevat silti edes ilon pilkahduksen, ja tässä tapauksessa ensimmäisessä raapaleessa tapahtuva Siriuksen pako ja takaisin elämään löytäminen ovat sitä. Näiden kahden kohdalla onni vain kestää sen lyhyen hetkisen.

Reguluksesta olisi mukavaa kirjoittaa joskus vielä enemmänkin, hän on varsin mielenkiintoinen hahmo. Canonin puitteissa kasvoton sivuhahmo, mutta ficcauspiireissä vahva ja omanlaisensa tyyppi.

Loistavaa, että teksti onnistui välittämään tunnelmaa! Musiikki on korvaamaton inspiraationlähde, ja kiva että kuuntelit nuo kappaleet. Sen takia olen linkit esille laittanutkin, että lukija voi halutessaan ne kuunnella ja niin kenties saada lisää otetta tekstiin. Kiitos paljon kauniista sanoistasi!

[Hallahäive]

Oih, J/S, ihanaa...köh...Harvemmin tulee raapaleita luettua, sillä joskus tuntuu, ettei niissä vain pysty sanomaan tarpeeksi. Näiden kohdalla ei ongelmaa ollut. Eniten pidin kenties ensimmäisestä, sillä olen aina jotenkin intoillut näistä "Sirius lähtee kotoa "oikeaan" kotiinsa"-ficeistä. Lisäksi olin erittäin ilahtunut että otit Reguluksen huomioon. Itse olen aina hänestä pitänyt ja rakastan veljeksiä yhdessä. Olikin koskettavaa lukea, kuinka Sirius mietti saisiko Regin pakattua matka-arkkuun. Biisivalinta oli kenties osuvin juuri tämän raapaleen kohdalla.

Toinen raapale on raastavan kaunis kaikessa surullisuudessaan. En yleensä tykkää kauheasti Jamesin kuolemasta lukea, mutta pidin siitä, miten tämän kohdan käsittelit. Erityisen hienoa oli Siriuksen kommentti

Vauva on kaunis vaan ei virheetön. Sirius etsii pähkinää löytäen vain kirkasta vihreää.

Se vain jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan iski. Lisäksi se pähkinä...no tiedät kuinka pidän ruokavertauksista.
Tämän raapaleen kohdalla en ole varma olisinko laittanut aivan näin pitkää osiota biisistä, mutta sanat siitä sopivat hyvín tunnelmaan.

Kolmas ja viimeinen oli jotenkin kylmäävällä tavalla herkkä. Sirius-rukka sellissä ja James ainoana mielessä...viimeinen lause "Heistä kumpikaan ei huomaa pilvilinnojen haurautta" on ikään kuin käärisi rusetin tarinan ympärille.

Kaiken kaikkiaan, kukapa ei haikesta S/J angstista pitäisi.

[feveray]

Tää oli ihan mielettömän kaunis.

Vaikken ikinä olekkaan kauheasti Kelmeistä perustanut, niin otsikko oli sen verran kaunis että päätin aukaista. Ja otsikon hienous jatkui ficissä; kirjoitustyylisi on upeaa. Haikeus välittyi hyvin, vaikkei teksti sinällään ollut mitenkään kauhean raskasta, vaan enemmänkin sellaista kevyttä, kielikuvista nätteihin sanoihin ja aina sanajärjestykseen, joka puolestaan lisää sitä runollisuutta. Raapaleena kirjoittaminen sopikin tähän tosi hyvin, koska lyhyemmässä tekstissä keskitytään enemmän tunnelman luomiseen kuin itse juoneen, vaikka sellainenkin tietysti piilee taustalla. Tässäkin pidin siitä, miten tapahtumat kulkivat eteenpäin, ettei ollut ihan pelkkää kuvailua kuitenkaan.

James ja Sirius on mun silmissä aina parhaita kavereita, enkä vaan osaa nähdä niitä yhdessä. Tai siis osaan kyllä kuvitella, mutta jotenkin se ei vaan tunnu oikeelta : D mutta kuitenkin, kuten jo aiemmin sanoin niin toi otsikko plus sinä kirjoittajana (joo, tykkään sun muistakin teksteistä) niin olihan tää sitten pakko lukea. Ja on kyllä myönnettävä, että mä tykkäsin sun tavasta parittaa ne toisilleen. Se oli surullista, haikeeta mutta silti todella kaunista.

Joo, en keksi enempää sanottavaa, tai sitten voisin vaan hehkuttaa tätä vielä lisää. Mutta jätän tän kommentin nyt tähän, kiitos tästä!

[Sisilja]

Hallahäive: Raapaleet ovat toisinaan turhan vaikeita niin kirjoittaa kuin kommentoidakin, mutta kiitos kun kommentoit kuitenkin! Olen siitä tosi iloinen. Regulus on loputtoman mielenkiintoinen hahmo ja päätyi ficciin vähän niin kuin itsestään, suunnittelematta, mutta mielestäni hän sopii ihan hyvin katsomaan vierestä Siriuksen lähtöä. Jamesin kuolemasta taas lukisin kyllä mielelläni ficin jos toisenkin, mutta en ole pahemmin törmännyt sellaisiin. Luultavasti en vain etsi oikeista paikoista (psst, tämä oli vinkki linkata kaikki mahdolliset aihetta sivuavat tekstit!). Ruokavertaukset, haha. Taisin aikoinaan saada tuosta kohdasta ihmettelevää palautetta, silmien väri oli käsitetty konkreettiseksi maapähkinäksi. Sai allekirjoittaneessa aikaan mukavat naurut, vaan enpä silti ikinä muokannut sanavalintaa, joten mukavaa, että pidit siitä. Haikea J/S on sitä parasta. Kiitos kovasti kommentistasi!

Gwynn: Oi, ihanhan tässä punastuu! Tapani sanoa, että olen imarreltu kehuistasi ja teit minut onnelliseksi. Ihana kuulla, että pidät teksteistäni (ja että uskalsit tarttua tähän, vaikka paritus ei tuntunut oikealta tai kelmit innostaneet!), kiitos. Mielikuvia on yhtä monia kuin kirjoittajia ja lukijoita, lukemattomia siis, mutta mukavaa, että kuitenkin tykkäsit edes jollain tasolla Jamesista ja Siriuksesta parina. Onnistuinko ehkä "käännyttämään" sinut? Vai haaveilenko vain? Joka tapauksessa kiitän sinua palautteen antamisesta. Tällainen todella kannustaa jatkamaan ficcaamista.