Title: Rakkauden tähden
Author: Winga
Genre: angst, deathfic
Pairing: Draco/Ron, Draco/Harry
Rating: K-11
Summary:
"Miksi, Weasel?" "Koska minä rakastan sinua, Draco. Anna minä näytän sinulle."Disclaimer: Minä en omista mitään. Hahmot on JKR:n, juoni-idea Bingin.
Warnings: DEATHFIC, itsetuhoisuus, seksiin pakottaminen
A/N: Ideana oli kirjoittaa fic, jossa joku on toisen kanssa yhdessä mutta ei rakasta tätä. Hän rakastaa jotakuta kuollutta... (Bing IRC-galleriasta ehdotti)
Rakkauden tähden
Katson vieressäni makaavaa poikaa. Tai kenties hän on jo mies, mutta minulle hän pysyy aina poikana.
Hänen punaiset hiuksensa ovat levällään tyynyllä ja hänen ilmeensä on levollinen. En hymyile kuitenkaan häntä katsoessani, sillä hän muistuttaa minua liikaa toisesta.
Makasin sängyssä hymyillen onnellisena. Mustatukkainen poika katsoi minua nojaten toiseen käsivarteensa. Hänen silmänsä tuijottivat syvälle omiini. Hitaasti hän laski kasvojaan omiani kohti ja minä nappasin nopeasti hänen huulensa rakastavaan suudelmaan. Vieressäni oleva punapää ei ole lainkaan samannäköinen rakkaaseeni verrattuna, mutta heidän käytöksensä on liian samanlaista. Tai oli ainakin, kunnes meille kaikille selvisi Weasleyn todellinen luonne.
Punapää hymyili viekkaasti. "Te piditte minua aina tyhmänä, ettekö vain?" hän kysyi nostaen hihansa. "Mutta ette koskaan ajatelleet, että minä saattaisin liittyä kuolonsyöjiin."
Mustatukkaisen rakastajani kasvoilla ollut ilme oli niin epäuskoinen, etten ollut koskaan uskonut, että voisin sen kaltaista joskus nähdä. "Mutta Ron... en minä sinua koskaan pitänyt tyhmänä. Ajattelin aina, että sinä olisit ystäväni", hän sanoi hiljaa.
"Hiljaa, Harry", Weasley huudahti ilottomana. "Kerrankin minä saan määrätä sinua", hän jatkoi tyytyväisenä.
Ruskeahiuksinen tyttö katsoi poikaa itku kurkussa. "Minä luulin, että sinä ra-rakastit minua."
Ilkeä hymy Weasleyn kasvoilla julmeni. "Minäkö? Kuraveristä? Mistä sinä sellaista sait päähäsi? Ei, minä olen rakastunut täysin puhdasveriseen velhoon
."
"Velhoon?" Harry kysyi yllättyneenä. Vaikka punapää monesti yritti saada anteeksiantoa perheeltään, he hylkäsivät tämän. Hän oli pettänyt kaikki ja kukaan ei luottanut häneen. Hän turvautui minuun ja kertoi rakastavansa minua, muttei ennen lopullista ratkaisuaan.
"Me sovimme Herrani kanssa, että ilmoitan hänelle, kun teidät on saarrettu", Weasley totesi ja otti yhteyttä Voldemortiin hieromalla pääkalloa. Ei mennyt pitkään, kun hän saapui paikalle.
"Kappas, kappas... On tullut luotettua vääriin ihmisiin, vai mitä, Potter", Voldemort sähisi. Weasleyn ilme oli riemuisa ja minä tuijotin tätä kauhuissaan. "Ja kas, täällähän on nuori Malfoykin."
En kumartanut, vaikka Voldemort sitä odottikin, vaan sylkäisin sanani hänen kasvoilleen. "Kyllä, täällä olen ja olen Harryn puolella."
Hermionen, tuon ruskeatukkaisen tytön, ilme oli sanoinkuvaamaton. Kuten Weasleynkin. Harry vain hymyili vaisusti ja minä vaistosin, ettei hän ollut tyytyväinen ratkaisuuni.
"Vai niin, olet sinä siis pettänyt minut... Mitä sinä halusitkaan palkkioksesi, Weasley?" Voldemort kysyi kohdatakseen Weasleyn katseen. Vieressäni makaava mies kääntyy ympäri ja kietoo kätensä omistavasti ympärilleni. Weasley on aina ollut liian omistushaluinen eikä hän ymmärrä joskus vahingoittavansa minua. Yritän kieriä pois otteesta, mutten onnistu. Huokaisten vajoan takaisin mietteisiini.
"Malfoyn, tahdon Malfoyn", Weasley vastasi ilottomasti kumartaen 'herralleen'. Anteeksipyytävästi hän katsoi Harrya. "Sinulla oli aina se, mitä minä halusin ja tämä oli ainut keino saada se."
Voldemort hymyili ilottomasti. "Tapa kuraverinen, Weasley, ja sido Malfoy, kun minä hoidan Potterin."
Nopeasti Weasley taikoi ympärilleni köydet ja huusi: "Avada Kedavra!" osoittaen Hermionea. Tämän kaatuessa maahan Harryn ilme oli sanoinkuvaamaton. Sen takia kenties oli Voldemortille helppoa tappaa Harry vain huutamalla kerran: "Avada Kedavra!"
Katsoin kauhuissani, kun rakastamani mies kaatui kuolleena maahan.
"Nyt on sinun palkkiosi vuoro", Voldemort sanoi. "Ota Malfoy ja vie hänet kotiisi." Voldemort neuvoi yksityiskohtaisesti, kuinka Weasleyn tulisi toimia pystyäkseen pitämään minut. Olen jo niin väsynyt Weasleyhin. En edes kestä hänen käsiään ympärilläni, sillä ajatukseni ovat koko ajan Harryssa. Weasley pitää minut tiukasti paikallani, vaikka nukkuukin. Hän pelkää aina, että minä karkaisin.
Voldemort on vallassa ja minä itken jälleen miettiessäni ensimmäistä yötä.
Weasley piti minut yhä sidottuna saatuaan minut kotiinsa. Hän teki, mitä Voldemort oli neuvonut ja pian en voinut suunnitellakaan lähteväni hänen luotaan. Tuolloin hän avasi köyteni.
"Miksi, Weasel?" kysyin surullisena Harryn kasvot mielessäni.
"Koska minä rakastan sinua, Draco", Weasley vastasi onnettomana. "Anna minä näytän sinulle."
Weasley ohjasi minut sänkyynsä, jokin taika pakotti minut tottelemaan häntä, ja otti minut väkisin. Makaan yhä hereillä viimeisen kuvan valuessa mielestäni. Vaikka kaikesta on aikaa vain kuukausi, olen katkera ja tahdon kuolla. Weasley on jälleen kääntynyt ja minä pääsen luikahtamaan karkuun. Nopeasti menen kylpyhuoneeseen ja etsin partaterän. Weasleyllä on vielä sellaisia, ja niillä minä viillän kaulani auki.
Hämärästi kuulen vielä, kuinka Weasley tulee luokseni.
"Ei... Draco! Minä RAKASTAN sinua!"
