Title: Joulupäivän kokeiluja
Author: Minäpä se
Genre: fluff
Rating: Sallittu perheen pienimmille(kin)
Pairing: Drarry
Disclaimer: Hahmot ovat edelleen Rowlingin *tarkistaa* jep, ovat ne, valitettavasti
Haaste(et): Menee
Vuodenaika-haasteeseen lempivuodenajalla talvi
Toivottavasti on tarpeeksi tarkka kuvailu
A/N: Elikkäs Draco ja Harry pieninä
Leikitäänpäs nyt ettei Voldemortia ikinä ole ollutkaan ja kaikki elävät suvassa solussa, kuraveriset ja puhdasveriset ja niinpä myös Potterit ja Malfoyt ovat perhetuttuja!
Kommentteja olisi kiva saada, enjoy!
**
Ovikellon ääni kiiri ympäri kartanon helisevänä ja terävänä.
Viereisestä huoneesta kirmasi pieni poika platinanvaaleat hiukset vilkkuen eteiseen kiljuen samalla:
“Äitiiii, he tuuuliiivaaaat!”
Sen kummemmin vastausta odottamatta juuri ja juuri vaahtosammuttimen mittainen poika loikki ovelle ja napsautti sujuvasti lukon ja oven auki.
Oven takana oli toinen samanikäinen poika vanhempiensa kanssa. Pojan mustat hiukset ja vihreät silmät loivat värikkään kontrastin toisen pojan jäänharmaiden silmien ja vaaleiden, melkein valkoisten hiusten kanssa.
“Harryyy!” kiljahti vaaleahiuksinen ja otti Harryksi kutsuttua kädestä alkaen vetää tätä yläkertaan johtavien portaiden luokse puhellessa samalla:
“Harry, minulla on niin paljon näytettävää sinulle, et usko mitä sain joululahjaksi, ne ovat niin hienoja, kai sinä toit jotain omia lahjojasi? No ei se haittaa, vaikket olisi tuonutkaan sillä minulla -”
“Draco, anna heidän hengähtää”, eteiseen tullut mies keskeytti pojan puhetulvan. Draco päästi vastahakoisesti irti Harryn kädestä ja risti omat kätensä rinnalleen.
“No, äkkiä sitten”, poika puuskahti ja Harry veti paksun untuvatakin päältään ja vei sen äidilleen ottaen samalla käteensä mukana tuomansa pussukan, joka oli täynnä pojan joululahjaksi saamiaan leluja.
“Katso, Draco! Minä sain ihan oman huispaajanuken…” Harry selitti ja ryntäsi heti näyttämään parhaalle kaverilleen kallista aarrettaan.
“Oho!” toisen pojan suusta pääsi, “minä sain samanlaisen!”
Pojat katsoivat toisiaan innosta täristen.
“Hienoa, ne voivat olla vaikka kaksosia!” Harry huudahti.
“Hei Lily, James!” tervehti vaaleahiuksinen nainen, joka myöskin saapui eteiseen. “Mukava nähdä taas, pitkästä aikaa!”
Lily ja James astuivat peremmälle riisuttuaan takkinsa.
“Niin on, mukavaa olla täällä teillä viettämässä joulupäivää”, Lily sanoi ja he halasivat Narcissan kanssa.
“Äitii”, joko me voimme mennä?” Draco nurisi kärsimättömästi.
Narcissa huokaisi.
“No menkäähän nyt sitten, mutta ruoka on kohta valmis, tulkaa sitten syömään kun Lucy tulee hakemaan teitä.”
“Joo, joo!” Draco huikkasi alkaen taas vetää Harrya kädestä ja yhdessä he rymistivät yläkertaan.
Ovi pamahti heidän takanaan kiinni.
“Katso!” Draco esitteli heti kun sai pienoishuispaajanuken käteensä. Se oli aivan samanlainen kuin Harryn alakerrassa esittelemä.
“Hurja!” Harry huudahti. “Ne tosiaan ovat ihan samanlaiset!”
Pikkupojat alkoivat innoissaan esitellä toisilleen joululahjaksi saamiaan tavaroita. Muutaman kerran pojille tuli kinaa oliko Henkipään Haryjoiden etsijä hienompi kuin Kadlein Kanuunoiden. Kina kuitenkin loppui lyhyeen, kun Draco nappasi sängyltään tyynyn ja pamautti sillä Harrya päähän.
Harry ei halunnut jäädä huonommaksi joten hän loikkasi sängylle ja nappasi vihreän tyynyn sängyn laidalta.
“Hei, epäreilua! Sinä olet korkeammalla!” Draco huudahti nyreänä, kun Harry oli häntä puolet pidempi seistessään sängyllä ja kiipesi sinne itsekin.
Hetken he nauroivat ja huiskivat toisiaan untuvatyynyillä niin, että niiden jo hieman rispaantuneista alkoi pursuta pieni höyheniä. Sitten Harry kuitenkin nosti kätensä ilmaan.
“Luovutan!” hän nauroi.
“Tiesin!” Draco riemuitsi. “Olet nössö!”
“Enkä!” Harry kiisti asettaen kädet ristiin rinnalleen ja istuen sängylle hymyillen yhtä kaikki.
“Oletpas! Ja huiskit kuin tyttö!” Draco tokaisi istuen Harryn viereen.
Harry nousi polvilleen Dracon eteen ja katsoi tätä silmiin.
“Sinä aloitit tyynysodan! Vain tytöt menevät tyynysotaa!”
Dracon posket saivat punertavan sävyn. Harry virnuili.
“Mutta sinä jatkoit!” Draco napautti ja samassa kuului kovaääninen
räks kun Malfoyn kartanon kotitonttu Lucy ilmiintyi Dracon huoneeseen.
“Kuinka monta kertaa olen käskenyt sinun koputtaa?” tiuskahti Draco ja hyppäsi alas sängyltä.
“A-anteeksi, nuori Malfoy herra, Lu-lucy tuli vain hakemaan pojat sy-syömään, vanhemman herra ja rouva Malfoyn käskystä”, tonttu kimitti ja hieroi kyhmyräisiä ja kovettuneita käsiään. Draco huokaisi.
“Äh, hyvä on. Tulemme pian.”
Tonttu kumarsi ja puhui varpailleen:
“Vanhempi herra Malfoy käski tulla nopeasti, nuori herra Malfoy.”
“Me tulemme, okei?” Draco kiukustui. Tonttu kuitenkin kumarsi uudestaan ja poksahti tiehensä.
“Etkö ollut vähän turhan ankara Lucylle?” Harry kysyi ja ryömi alas Dracon isolta sängyltä.
“Niiden täytyy oppia kunnioittamaan isäntiään”, Draco tuhahti. “Mennään nyt.”
Harry kohautti olkapäitään ja seurasi Dracoa Malfoyiden kartanon isoon ja prameaan ruokasaliin.
Pöytä oli katettu kukkuroilleen jouluruokia niin kuin joka vuosi kun Potterit olivat käymässä.
Ruokailu oli nopeasti ohi Dracon ja Harryn kohdalta; he söivät vain muutaman siivun kalkkunaa ja paria muuta heidän lempiruokalajiaan, pyysivät lupaa nousta pöydästä jälkiruuan jälkeen ja riensivät ulos niin kuin joka vuosi joulupäivänä.
“Sain taas yhden!” huudahti Harry seisoessaan jäätyneen suihkulähteen vieressä lumisena kieli pitkällä ja kasvot taivasta kohti kohotettuina. “Minä johdan! Sinä et ole saanut kiinni kuin kolme lumihiutaletta!”
“Äh, ole hiljaa, et johda kuin…”
Harry nauroi.
“Taas yksi! Kaksikymmentäseitsemän!”
Draco ärähti ärtymyksestä ja rojahti istumaan suihkulähteen reunalle. Se oli kylmää ja kasteli Dracon kavun takamuksen.
“Tämä on ihan tyhmää! Tehdään jotain muuta”, hän nurisi.
“Miten vain”, Harry hymähti kohauttaen taas olkiaan ja istui Dracon viereen.
Hetken he istuivat siinä jääkylmällä suihkulähteellä, Draco murjottaen ja Harry lumihiutaleita katsellen. Lopulta Harry katsoi Dracoon.
“Sinulla on pipo ihan lumessa”, hän sanoi.
“No kuka oli se, joka hyökkäsi takaapäin kimppuuni ja työnsi takkini täyteen lunta.”
Harry nauroi silmät välkkyen.
“Sinä tiputit siitä puusta lunta päälleni!”
Draco kohautti olkiaan ja he olivat taas hetken hiljaa kunnes Draco tunsin Harryn käden sukivan lunta pipostaan.
“Noin”, Harry sanoi. “Se on nyt puhtaampi.”
“Kiitos”, Draco mutisi ja laski kädet syliinsä.
Kylmä tuuli puhalsi puiden takaa miltei heittäen lumiset villapipot heidän päästään ja lumisadekin vain yltyi pudotellen pieniä, mutta jääkylmiä lumihiutaleita takinkauluksista sisään.
“Joko mennään sisälle? Minulla on kylmä”, Draco valitti hetken päästä.
“Joo, niin minullakin. Mennään”, Harry myönsi ja he lähtvät yhdessä tarpomaan polvenkorkuisessa lumihangessa kohti Malfoyiden kartanoa.
Sisällä Narcissa tarjoili heille kuumaa kaakaota ja kääri pojat lämpimiin huopiin, poikien asettuessa istumaan mukavasti takan eteen aikuisten kahvitellessa vielä ruokasalissa. Ikkunasta näki kuinka taivas oli jo aivan harmaa sadepilvistä ja iltakin hämärtyi jättäen olohuoneeseen vain takasta kajastavien liekkien valon.
He molemmat hörppivät hiljaisina mukeistaan ja kuuntelivat kuinka Lucius lauloi nuotin vierestä laulua
Dumbledore matkaan jo käy.
Harry tirskahti.
“Mitä?” Draco kysyi kulmat rypistettyinä kun Harry katsoi hihittäen häneen.
“Sinulla on kermavaahtoa tuossa”, Harry sanoi ja ojensi etusormeaan pyyhkimään Dracon ylähuulelta pois kermavaahdon.
“Hmph”, Draco totesi.
Hetkeksi tuli taas hiljaista. Draco mietti kiivaasti otsa rypyssä Harryn katsoessa häntä kysyvänä.
“Pussailevatko sinun äitisi ja isäsi?” Draco yhtäkkiä kysyi.
“Täh?” Harry hämmästeli.
“Minun pussailevat. Liikaa, itse asiassa, se on ällöttävää.”
Draco nyrpisti suutaan katsellessaan jonnekin katonrajaan.
“Kai he pussailevat”, Harry tuumasi ja hörppäsi taas jo hieman kylmennyttä kaakaotaan.
“Ai ketkä?”
“Äiti ja isä.”
Draco pudisti päätään ja laski kupin kädestään juotuaan sen liian nopeasti. Hänen poskensa hehkuivat punaisina tulen lämmöstä ja kuumasta kaakaosta.
“Se on ällöttävää”, hän toisti.
“Mistä sinä tiedät?” Harry kysyi viattomasti ja katsoi kuinka Dracon silmät suurenivat.
“Tiedänpähän vain!” hän kivahti. “Näen usein kuinka isä kuolaa äidin naamalle niin, että hän joutuu sen jälkeen pyyhkimään suutaan ja melkein tunkee kielen äidin kurkkuun!”
Harry naurahti.
“Etkö liioittele?” hän kysyi silmät epäilevästi siristyen.
“En ollenkaan! Katso vaikka!”
Draco hyppäsi alas omalta tyynyltään ja tarttui Harryn kasvoista molemmin puolin painaen pikaisen pusun toisen huulille.
“Näitkö?” Draco kysyi ja pyyhki suupieliään.
Harrysta tuntui kuin hän olisi kadottanut puhekykynsä. Hän tuijotti Dracoa kuin aaveen nähnyt.
“Nimenomaan”, Draco totesi ja lähti pyytämään äidiltään lisää kaakota. Hänen kätensä olivat vielä aivan jäässä.
**
