Nimi: 3 suolaista pisaraa, jotka peitettiin pehmeillä huulilla
Kirjoittaja: Saappaaton
Beta: Nika, joka ei tosin (vielä) kuulu finiläisiin
Ikäraja: S
Genre: Draama, fluff
Paritus: Lily/James, Minerva/Albus, Ginny/Harry
Vastuuvapaus: Miljöö ja hahmot Rowlingin. En hyödy tästä taloudellisesti.
A/N: Osallistuu 3 kertaa, kun... haasteeseen
ja FF100:taan sanalla 097. Kyynel (Oma valinta).
Risut ja ruusut tervetulleita.
3 suolaista pisaraa, jotka peitettiin pehmeillä huulillaPunahiuksinen nainen seisoi mitäänsanomattoman majatalon edessä. Nimikyltti, jonka maali oli kulunut, kertoi paikan nimeksi Vuotava noidankattila. Nainen katsoi ärtyneenä rannekelloaan, jästien keksintöä, joka näytti aikaa.
Mies, jonka mustat hiukset harottivat mikä mihinkin suuntaan, ilmaantui pian naisen taakse ja kietoi kätensä tämän ympärille.
”James! Tajuatko, kuinka kauan olen saanut odottaa sinua?” nainen tiuskaisi tiukasti.
Mies käänsi naisen rannetta nähdäkseen tämän kellon ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen katsoi sylissään olevaa naista hymyillen säteilevästi.
”Arvioisin, että noin 23 minuuttia, sillä luultavasti tapojesi mukaan hylkäsit ystäväsi kymmenen minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaamme, jotta varmasti ehtisit odotella minua”, mies vastasi ja painoi kasvonsa toisen hiuksiin.
”Kai tiedät, että saavun paikalle vain, koska olen niin järjettömän rakastunut sinuun, sinä maailman kaunein nainen?” mies kuiskasi naisen korvaan, eikä kumpikaan tiennyt mikä tilanteessa sai naisen silmät kostumaan.
”James, olet idiootti”, nainen kuiskasi ja tunsi silmäkulmastaan karkaavan kyyneleen. Se ei kuitenkaan ehtinyt hänen poskipäätään pidemmälle, kun pehmeät huulet tavoittivat sen.
”Toivottavasti se oli onnen-, eikä surunkyynel.”
Mies tunsi läppäisyn rinnallaan, mutta se ei haitannut, sillä nainen hymyili hänelle onnellisena.
”Mitäs luulisit, idiootti.”
**
Ankaran näköinen noita istui Vuotavan noidankattilan hämärä loosissa. Hänen tiukkaa ilmettään pehmensivät pelko ja huoli, joita oli siltikin hyvin vaikea havaita. Noita oli tottunut tietynlaiseen ilmeettömyyteen, eikä hän tahtonut näyttää sydäntään repiviä tunteita.
Noita nosti katseensa pitkään, hopeanvalkoista partaa kantavaan velhoon, joka hymyili hänelle surullisesti puolikuulasiensa takaa.
”Minerva”, velho sanoi, ennen kuin istuutui ylimalkaisen rauhallisesti noitaa vastapäätä.
”Onhan poika varmasti turvassa, Albus?” noita kysyi hiljaa surun ottaessa valtaa hänen sydämessään, hänen kasvoillaan.
”Minähän selitin sinulle, kyllä sinä ymmärrät”, velho sanoi lempeästi hymyillen ja sai noidan laskemaan katseensa. Hän tiesi, hän ymmärsi, mutta hän ei tahtonut uskoa. Suolainen kyynel pääsi karkaamaan hänen poskelleen ja kevyt hipaisu sai noidan nostamaan katseensa.
”Meidän pitää vain olla vahvoja, Minerva”, velho sanoi hiljaa, katse luotuna pisaraan, jonka hän oli kaapannut luisevalle sormelleen. Velho painoi huulensa sille ja loi lämpimän, lohtua tuovan katseen noitaan.
”Tiedän, että sinä pystyt siihen.”
**
Punahiuksinen nainen seisoi mustahiuksisen miehen vieressä Vuotavassa noidankattilassa. Hänen olemuksensa oli jännittynyt ja kasvoiltaan kuvastui huoli.
”Älä huoli, kyllä hän pärjää”, mies sanoi lämpimästi hymyillen ja sekoitti joka suuntaan pörröttäviä hiuksiaan.
”En voi uskoa, että tunnen tällaista ikävää, hyvänen aika. Minä aina nauroin äitiämme, kun hän itki laiturilla, kun Tylypahkan pikajuna lähti!” nainen kuiskasi ja painautui miehen lohduttavaa rintaa vasten.
”He tulevat kaikki takaisin, tiedät sen”, mies vastasi hiljaa ja nosti naisen leukaa. Hän katsoi hetken itkuisia silmiä ja poskille karanneita kyyneliä. Naisen hiukset olivat liimautuneet tämän kasvoille. Rakastavin elkein mies siirsi märät sortuvat pois toisen kasvoilta ja painoi huulensa naisen huulille. Hän maistoi suolaiset kyyneleet.
”Ginny, sinä olet hölmö.”
// Ethän laita kyseenalaisia ikärajoja, ikäraja on tai ei ole K-7, K-7? ei ole käypä ikäraja -Neme
// Anteeksi! En enää jatkossa laita kyseenalaisia. ^^' *kipitti poistamaan kyseenalaisuuden listauksestaan*
