Osa 2
Puristin lakanaa niin kovaa että käteni muuttui kalpeammaksi kuin yleensä. Kylmä hiki valui ohimoltani vuolaasti. Havahdun hereille tuntemattomasta syystä, hengitin kiivaasti ja katsoin makuulta ympärilleni. Mitään epätavallista ei näkynyt, paitsi Lucius joka tuhisi typerästi vieressäni. Missä vaiheessa hän oli tupsahtanut sänkyyni? Äh, eikai sillä nyt ole mitään kummempaa merkitystä. Nousin istumaan, hieroin kylmiä ja hikisiä kasvojani luisilla käsilläni ja rapsutin hieman mustia, rasvaisia hiuksiani. Huokaisin syvään. Pystyin hengittämään normaalisti, eikä ilma ollut niin kylmää. Katsoin oikealle, ja huomasin että ikkuna oli jätetty hieman raolleen. Ilmeisesti viileä ilma oli tullut siitä. Hengitin vielä pari kertaa syvään todetakseni että olen oikeasti hereillä. Aloin miettimään, mitä juuri äsken tapahtui. Tuska viilsi sisälläni kovemmin kuin mikään veitsi. Lily on kuollut, tiedän sen, mutta mitä tämä uni oikein tarkoittaa? Yritänkö minä vain kieltää sitä? Meidät oli luotu toisillemme, aika vain loppui kesken... Ei ei, ei tässä ole järkeä. Hiljaisuus särkyi Luciuksen epämääräiseen muminaan. "Seve... miksi olet hereillä tähän aikaan yöstä?" Hän sanoi haukotellen ja nousi istumaan viereeni. En olisi halunnut vastata tuohon kysymykseen, joten tuuppasin Lucia kyynerpäälläni. "Mene pois sängystäni...." Sanoin ärsyyntyneenä ja katsoin muualle. "Näitkö painajaista?" Platinapää sanoi hieman huolestuneen kuuloisena. Mikä ihmeen ennustaja-ukko hänkin oli? Pystyi lukemaan minua kuin avointa kirjaa. Lucius hivuttautui lähemmäs epäröiden. "Lilykö?" Hän kysyi laittaen samalla kätensä olkapäälleni. "Älä koske." Ärähdin ja tartuin blondin ranteeseen. "Älä ole tuollainen kiukkupussi. Jos näet melkein joka yö tuota samaa unta, kumpikaan meistä ei pysty nukkumaan kunnolla."
