Kirjoittaja: Potterin Poika
Beta: -
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Tonks
Tyylilaji: Romance
// Frederica siirsi oikealle osastolle (:
A/N: Päätin kirjoittaa tällaisen. Idean sain Tauskin kappaleesta Niin Minä Sinulle Kuulun
Niin Minä Sinulle Kuulun
Tonks istuskeli Kalmanhanaukion keittiössä. Hän keikkui tuolilla ja muisteli viime viikkoa; hän sekä muut aurorit olivat lähteneet käymään Viistokujalla ja ollessaan Säilä&Imupaperissa Tonks oli huomannut Remuksen etsivän itselleen lukemista. Nähdessään Tonksin Remus oli hymyillyt hänelle lempeästi ja se oli saanut Tonksin sydämen lämpiämään kummasti.
Nyt, muutamaa päivää myöhemmin Tonks oli käskenyt Bilin ja Kingsleyn vahtimaan Remusta, koska hän halusi tietää, miksi Remus vilkuili ja puhui hänelle niin usein. Yhtäkkiä olohuoneesta kuului hirveän kovaa musiikkia ja laulamista. Tonks sulki korvansa ja käppäili katsomaan, mitä olohuoneessa tapahtui. Saavuttuaan olohuoneen ovelle hän näki Kingsley ja Bilin laulavan karaokea Siriuksen sekä... Tonks nielaisi... Remuksen kuunnellessa.
- Moikka Tonks! Kingsley tervehti. - Me pidetään taukoo siitä sun antamasta hommasta.
Sirius kohotti kulmiaan.
- Mistäs hommasta? hän kysyi.
Tonks katsoi Biliä ja Kingsleytä anovasti.
- No, siis tota... Tonks käski meidän... Bill mietti kuumeisesti. - Siivota Kalmanhanaukion vessanpytyt.
- Niin, koska ne ovat todella likaisia, Tonks jatkoi.
Sirius nauroi.
- Se on kyllä Oljon heiniä, hän sanoi.
Kappaleen päätyttyä Remus sanoi: - Voinko minä nyt laulaa?
- Okke, Bill vastasi. - Valitse vain kappale.
- Joku hyvä kappale, Kingsley lisäsi.
Hetken selailtuaan Remus löysi täydellisen kappaleen ja sanoi: - Minä on omistan tämän Tonksille.
Remus alkoi laulaa.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin meri ja tuuli
jotka toisilleen luotuja on.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin kyynel ja nauru
joita elämä tulvillaan on.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin vuoret ja niityt
jotka maisemaan maalattu on.
Ja minä sinulle kuulun,
läpi tulen ja jään,
minä tulen ja luoksesi jään.
Ilman sua ois yöni ikuinen.
Saapuis kylmyys seiniin huoneiden.
Ja ilman sua jäis kipu kiivas,
suru hiljainen.
Vain ikävän toisi huomispäivä,
muistot eilisen.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin meri ja tuuli
jotka toisilleen luotuja on.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin kyynel ja nauru
joita elämä tulvillaan on.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin vuoret ja niityt
jotka maisemaan maalattu on.
Ja minä sinulle kuulun,
läpi tulen ja jään,
minä tulen ja luoksesi jään.
Pois jos lähdet,
tänne jäisi en.
Muuttaisin kauas,
luokse unohdettujen.
Ei tarinamme huuhtoutuisi
mielestäni pois.
Kuin kirjoitettu ainiaaksi
kirjoihin se ois.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin meri ja tuuli
jotka toisilleen luotuja on.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin kyynel ja nauru
joita elämä tulvillaan on.
Niin minä sinulle kuulun
niinkuin vuoret ja niityt
jotka maisemaan maalattu on.
Ja minä sinulle kuulun,
läpi tulen ja jään,
minä tulen ja luoksesi jään.
- Minä rakastan sinua, Remus sanoi laulun loppuun.
Onnenkyyneleet valuivat pitkin Tonksin poskia.
- Minäkin rakastan sinua, hän kuiskasi ja suuteli Remusta huulille.
Paikallaolijat hymyilivät.
- Jätetään heidät kahdestaan, Bill kuiskasi.
Kingsley nyökkäsi ja hän ja Bill aikoivat lähteä, mutta pysähtyivät oven suuhun ja huomasivat Siriuksen yhä toljottavan Remusta ja Tonksia.
- Kyyhkyläiset, Sirius virnisti.
- SIRIUS MUSTA! Bill ja Kingsley huusivat yhteenääneen. - MEIDÄN EI KUULU OLLA TÄÄLLÄ NYT!
He kiskoivat Siriuksen pois olohuoneesta. Rauhan ja hiljaisuuden tullessa taas olohuoneeseen Remus sanoi:
- Kun olin Säilä&Imupaperissa ja näin sinun tulevan tajusin vasta silloin, kuinka kaunis sinä todellisuudessasi olet ja minä rakastuin sinuun.
- Voi, Remus, Tonks huokasi. - Minä rakastuin sinuun samaan aikaan.
Remus hymyili ja he suutelivat onnellisina sydämet vastakkain.
