Nimi: Sinne, minne näppäimistö minut lopulta kuljettaa
Kirjoittaja: Cornucopia
Tyylilaji: slice of life
Ikäraja: S
Fandom: originaali
Paritus: minä/sinä
Yhteenveto: Tahdon silti pysyä hereillä vain siksi, että satuit pyytämään sitä epäsuorasti sivulauseessa.
Varoitukset:-
Me puhutaan skypessä vielä, kun kello ohittaa kolmen. Mutisen aina välillä jotain nukkumisesta, mutta olet varmasti lopettanut kommenttieni kuuntelemisen aikoja sitten. Näytön valo häikäisee silmiä, mutta sitä ei voi hämärtää, jos tahtoo pysyä hereillä vielä vähän aikaa. Ja sen jälkeen vielä vähän aikaa lisää. Muutaman minuutin välein on pakko hieroa silmiä tai haukotella.
Tiedän, että olen liian väsynyt. Tahdon silti pysyä hereillä vain siksi, että satuit pyytämään sitä epäsuorasti sivulauseessa. Et kuitenkaan ole sanonut vielä tahtovasi lopettaa. Siksi pidän puhelua auki, ja kuuntelen juttujasi. Ne ovat oikeastaan ihan hyviä tarinoita ja, jos en olisi näin väsynyt, saattaisin osallistua keskusteluun. Nyt keskitän kaiken huomioni sinuun. Kuuntelen ääntäsi, enkä välitä, vaikka sanat menevätkin jossain kohtaan sekaisin.
Kylmä ilma saa ihoni nousemaan kananlihalle. En voi kuitenkaan vielä nousta koneen äärestä. Jos nousen, epäilen nukahtavani. Hoen itselleni mantrana, etten ole väsynyt, en oikeasti. En enää keksi tekemistä, johon voisin ohjata osan keskittymisestäni. Siksi istun kovalla tuolillani paikoillani ja katson tyhjää dokumenttia.
Varpaat ovat ehkä hieman kylmissään. Se auttaa, kun niitä vähän heiluttaa, mutta kylmä on viemässä voittoa. Tarinasi loppuu, eikä ehdi kulua minuuttiakaan, ennen kuin kinuan jo uutta. Tahdon kuunnella ääntäsi, sillä, jos aion pysyä hereillä, ei ole mitään, mitä tekisin mieluummin.
Ehkä huomenna, kun sitten herätään uuteen päivään, et suostu myöntämään, että tämä on tapahtunut. Nyt se ei vielä haittaa, vaikka tiedän, että huomenna se kirpaisee. Suihkusta edelleen kosteat hiukseni painavat vasten selkääni. Minun on vähän kylmä.
Neljän aikaan suljen verhot vasemmalla kädellä. Istun edelleen koneella. Olet vaihteeksi hiljaa, mutta kohta saan taas nauttia äänestäsi. Kirjoitan sanoja puolihuolimattomasti alati täyttyvälle asiakirjalle. Tarina alkaa elää omaa elämäänsä samaan aikaan, kun sinä taas kerrot omaasi.
Väsymys on kadonnut jonnekin. En enää edes halua nukkumaan. Viltti on edelleen liian kaukana, mutta olen ehtinyt jo päästä yli kylmästä. Kuuntelen kuulokkeiden välityksellä, kun haukottelet taas. Lauseesi takkuavat.
Hieman ennen viittä ehdotat, että menisit nukkumaan. Teet sen niin salakavalan kohteliaasti, etten osaa sanoa muuta kuin ‘hyvää yötä’. Puhelu katkeaa, kun olet toivottanut minulle saman. Hetken aikaa tuijotan vain lasittuneena skypen tyhjää valikkoriviä. Minuutin sisällä kuvakkeesi muuttuu keltaiseksi.
Klikkaan itseni takaisin kirjoittamaani tekstiin. Siinä on vasta alkusanat. Olen vasta pääsemässä alkuun. Kun sinä nukut, minä valutan sanoja paperille. Kirjoitan ylös muunnelmien kautta kaiken, mikä on muistamisen arvoista.
Aamulla katson kelloa. En ole nukkunut minuuttiakaan, mutta ennen valkoinen sivu on täynnä lauseita, jotka jatkavat tarinaa. Sinä soitat minulle uudestaan illalla ja minä vastaan, koska tarina on edelleen kesken.