Kirjoittaja: RoastedGarlic
Ikäraja: S
Genre: angst/romance/fluff
Paritus: Albus/Gellert
Disclaimer: Kaikki kunnollinen kuuluu Rowlingille, minä vain pohdiskelen ja raapustelen.
Summary: Peilissä me seisomme vierekkäin.A/N: Siivosin ficcikansiota ja päätin, että tämä on aika siirtää valmiiden kansioon, koska ei tämä enää tämän valmiimmaksi muutu. Julkaisen siis. Joskus syksyllä taisin kirjoittaa. Ei sen kummempaa. Jättäkää merkkiä itsestänne jos lukaisette
Syvimmän toiveesiPari paksuja villasukkia?
Minä näen itseni. En sitä varjoa, joka nyt olen: en näe harmaata partaa tai puolikuulaseja. Peilissä minä olen nuori ja komea ja onnea hohtava, minulla on elämä edessä ja jotakin sitäkin tärkeämpää vierellä. Eräs kultatukkainen.
Me olimme innostuneita, me olimme maailman valtiaita, me olimme oman nokkeluutemme hämmentämiä. Hän teki minusta aivan sumuisen ja sekaisen. Hän oli uusi valo, jonka hohteessa minä näin todellisuuden kirkkaammin.
Peilissä me seisomme vierekkäin. Hän tarttuu käteeni. Kaikki on meille mahdollista. Hän kääntyy, sanoo jotain, ja minä keskityn kuuntelemaan vaikka seuraankin hänen huuliensa liikettä.
Kuinka se kesä muuttikaan minua! Me luimme kuin heikkopäiset, olimme täynnä uusia ajatuksia. Hän lumosi minut. Kun hän keskittyi, hänen ilkikurinen hymynsä pysähtyi hetkeksi. Olisin voinut katsella hänen työskentelyään ikuisesti.
Hän katsoo minua silmiin. Hän tuo hymynsä lähemmäs kasvojani, suutelee minua, ja minä näytän hukkuvan onnellisuuteeni, lähtevän lentoon. Hänen kätensä leikittelevät hiuksillani, jotka eivät vielä ole harmaat.
Ja minä istun peilin äärellä niin kuin minulla on tapana istua ilta toisensa jälkeen. Aika kuluu ja katoaa, hiertyy pois, eikä tätä hetkeä kenties ole olemassa, niin kuin ei ole niitäkään vuosikymmeniä, jotka olen kulkenut sen jälkeen, kun minä lakkasin olemasta se jonka peilissä näen. Partani nielee kuivuvat kyyneleet.
Gellert Grindelwald. Ineeviot nivys nunim.