Title: Yksi on suurempi muita
Author: Salla täällä taas, hei!
Genre: fluff, romance, hiukkapikkunen angst - perussettiä
Rating: S
Pairing: Kolmen pisteen vihje: kaikein söpön canon ikinä. Kahden pisteen vihje: punapää ja mustapää. (sori, oli pakko laittaa noin!!) Yhden pisteen vihje: Salla ei muuta tunnu kirjoittavankaan. Niin että mieti siinä sitten.
Summary:Yksi on suurempi muita nyt ja aina
Ja kun sen kohtaat et kysele hintaaMaija Vilkkumaa - YksiDisclaimer: En omista mitään. Kai. En saa tästä mitään, kirjoitan vain omaksi ilokseni ja plaa plaa plaa.
Warnings: Kaikkien mahdollisten kliseiden käyttö sekä Sallan aikaisempien tekstien kopioiminen - eihän kukaan kerro sille?
A/N: Salla mokasi taas. Salla on tehnyt miljoona ficciä siitä miten Lily ja James päätyy yhteen. Salla päätti eilen että pitää ainakin kuukauden tauon siitä. Salla avasi tänään koneen. Mitä Salla teki? Salla kirjoitti ficin siitä miten Lily j James päätyy yhteen! Fail... No, tehty mikä tehty. Mun piti oikeasti pitää vähän taukoa, koska mä oon huomannut että noin 80% mun ficeista on sellasia missä Lily ja James alkaa seurustella. Mua alkoi hiukkapikkusen masentamaan siinä vaiheessa... Mutta minkäs mä sille mahdan että
mä oon niin helvetin hyvä kirjoittamaan kaikkee ihkuu ja söpöö mulla on niin perhanan kapea-alainen mielikuvitus? Well, in any case, read and enjoy - if you can.
Challenges: Yhtyeen tuotanto -haaste (Maija Vilkkumaa) kappaleella
Yksi, One True Something 20 (Pairing: Lily/James), FanFic 10 sanalla 01: Harmaa, FanFic 100 sanalla 010: Vuodet, Kerää kaikki hahmot -haaste (Lily Evans)
"Mitä saan jos teen sen?"
Kelmit, totta kai, haastoivat taas toisiaan. Kukaan muu ei tietenkään tiennyt mistä he puhuivat, pojat olivat viettäneet koko lauantaiaamun makuusalissa eivätkä olleet päästäneet ketään sisälle - vaikka moni tyttö olikin käynyt ovella mankumassa Siriuksen ja Remuksen huomiota. Sen jälkeen kun James oli aloittanut selibaatin muille mitä ilmeisimmin enemmän tai vähemmän tuntemattomasta syystä Remus oli kiitänyt tyttöjen suosiolistalla hänen ohitseen nopeammin kuin James oli kenenkään nähnyt kääntävän luutaansa Wronskin harhautuksessa.
Kelmien ilmestyessä poikien makuusaliin johtavien portaiden alapäähän kaikkien oleskeluhuoneessa olevien katseet käväisivät heissä, mutta jatkoivat sitten omia puuhiaan, sillä Kelmit - no, he olivat kirjaimellisesti sanottuna
kelmejä. Nyt he olivat jälleen saaneet jonkin typerän idean ja James seisoi Siriuksen edessä valmiina vastaamaan vedonlyöntiin.
Sirius näytti miettivältä - ilmeisesti hän laski sukan varteen piilottamiensa kaljuunoiden määrää - ja ilmoitti sitten maksavansa Jamesille kaksikymmentä kaljuunaa, jos tämä tosiaan tekisi mitä oli käsketty. James virnisti omahyväisesti ja samalla hetkellä Sirius tajusi hävinneensä.
"Kuule, tämä ei ole homma eikä mikään!" James leuhki heilutelleen kädessään paperia, johon he olivat kirjoittaneet osan suunnitelmaa - sen kaikkein ratkaisevimman osan. "Katso, ota opiksesi ja näe, miten oikea mies hoitaa homman."
Kukaan ei juuri kiinnittänyt Jamesiin huomiota, kun poika asteli itsevarmoin askelin kohti perimmäistä nurkkaa. Tuossa nurkassa istui yksi Kelmien vuosikurssin ujoimmista tytöistä, Lily Evans, johon James oli ollut salaa rakastunut koko sen kuusi vuotta kun koulua oli nyt käyty ja jonka kanssa hän oli nyt seurustellut melkein vuoden. Ja koska tämä seurustelusuhde oli ehdoton salaisuus, kaikki totta kai tiesivät siitä kaiken. Tyttö ei aluksi huomannut Jamesin lähestymistä, sillä oli hyvin keskittynyt lukemaansa kirjaan (Danten
Jumalainen näytelmä), mutta nosti katseensa huomatessaan ystävänsä Alicen tuijottavan epäluuloisesti Jamesia, joka oli nyt pysähtynyt tyttöjen eteen.
James rykäisi saaden siten lähimpien huomion. "Arvoisa neiti Evans." Siriuksella ja Remuksella oli jo nyt naurussa pideltävää, mutta Jamesin pokka piti uskomattoman hyvin. "Teille on tilattu tervehdys salaiselta ihailijalta."
Mitään vastausta odottamatta poika polvistui Lilyn eteen ja selvitti jälleen kurkkuaan ennen kuin alkoi laulaa serenadia, jonka he olivat keksineet juuri Kelmien kesken. Lilyn ja Alicen mielestä se oli itseasiassa ihan hyvä. Heti ensimmäisten nuottien jälkeen nurkan tapahtumat saivat koko oleskeluhuoneen huomion.
"Yksi on suurempi muita nyt ja aina
Ja kun sen kohtaan en kysele hintaa
Oi Lily kukista kaunein
Hiukset aina lainein
Mua tervehtää
Sua palvon ja rakastan
Kaikki kyyneleesi pakastan
Tuu mun vaimoksein!"
Viimeisen sävelen lakattua kaikumasta ihmisten korvista ja Jamesin tenorin hiljennyttyä koko huone puhkesi aplodeihin. Lily ujona tyttönä punastui hiusjuuriaan myöten ja peitti kasvonsa käsiinsä. Peter, Sirius ja Remus vislasivat portaiden juurelta - Jamesin työ oli nyt tehty.
"Arvoisat kuulijat", James rykäisi sitten ja kaikki hiljenivät jälleen.
"Tämä ei kuulu suunnitelmaan!" Remus kuiskasi yllättyneenä hämmentyneelle Siriukselle, joka katseli parasta ystäväänsä silmät lautasen kokoisina.
James jatkoi. "Luultavasti kaikki olivatkin jo tietoisia suhteestamme, minun ja tämän Lilyn tässä." Lily punastui entistä pahemmin, mikäli se vielä oli mahdollista. Hänen poikaystävänsä tarttui häntä kädestä ja veti hänet viereensä kaikkien katseiden alla. "Lily, minun ensimmäinen ja ainut rakkauteni. Ja nyt olen sitten ihan tosissani!" James huomautti vilkaisten merkitsevästi ystäviään, jotka katsoivat häntä nyt virnuillen. James polvistui Lilyn eteen ja huoneessa kävi kohahdus. "Lily, en aio toistaa koko serenadia. Tuletko vaimokseni?"
Koko huone oli hiiren hiljaa. Kaikki odottivat Lilyn vastausta. Punapää katsoi Jamesia silmää räpäyttämättä. Hänen huulensa raottuivat, mutta ääntäkään ei kuulunut. Kuitenkin James nousi lattialta ja halasi tyttöä tiukasti. Kaikki olivat vähän hämillään.
"Hei Evans!" Sirius huikkasi ja sai tytön pään kääntymään. "Me ei ihan kuultu tänne asti. Sanoisitko vielä uudestaan? Au!"
Alice, joka oli koko tilaisuuden ajan istunut Lilyn takana hymyillen merkillisesti, lähetti nyt Siriukselle vihaisen loitsun joka sai pojan säpsähtämään. Kuka tahansa näki Alicesta, ettei tämä ollut tässä, ja kaikki tiesivät, kuka joutuisi vielä kärsimään.
Lily oli kuin ei olisi kuullut Siriuksen huutoa, vaan hymyili Jamesin paidan rinnukseen, vaikkei kukaan sitä nähnytkään. Kuitenkin Jamesin onnellinen, lähes lammasmainen hymy paljasti kaksikon, ja tylsä harmaa lauantai-ilta muuttuikin kihlajaisjuhliksi.
On muuten mun 60. tarina Finissä! Onnittelukukat hyväntekeväisyyteen, kiitos...