Can I be your memory? (J/S, romance, fluff, S)

[Lunella]

Arr. En saisi lukea keskeneräisiä ficcejä, kun haluan niihin aina heti jatkoa! Eli, luin pitkästä aikaa jotain muutakin kuin hoodeeta ja sain yllättyä (iloisesti) siitä, kuinkä hyvä tämä oli! Siriuksella on muistinmenetys ja James suurentelee heidän ystävyyttään.♥ Aivan ihana, ja sitä jatkoa sitten kanssa!

[Ringo]

Jeah, tänne tulee kommentteja! (:

vilkkis: Joo, yritän saada jatkon tänne finiin viimeistään koeviikkoni jälkeen. (; ...Se viikkohan on siis nyt meneillään, eikä aika oikein riitä juuri nyt kirjoittamiseen, pahoittelen. :'D Kiitoksia motivoivasta kommentista, on aina helpompaa kirjoittaa jatkoa kun tietää, että joku tulee lukemaan sen!

Remulus: Kiitos kommentistasi, ja kuten vilkkikselle ylempänä sanoin, jatko on kyllä tulossa, ja n. puoleenväliin saakka jo kirjoitettu.

Servetti: Minulla on usein sama ongelma... jatkoficit ovat ärsyttäviä. Hienoa kuulla, että uskaltauduit lukemaan muutakin kuin H/D:tä. Ei kannata koskaan hullaantua vain yhdestä parituksesta, kun fini suorastaan pursuaa mahtavia, aliarvostettuja parituksia! Kiitos kommentistasi, yritän saada sen jatkon väkerrettyä nopeasti. (:

[pilkunnussija]

voi ei anteeksi anteeksi oon vaan unohtanu finin kokonaan pitkäks aikaa ja oot ehtiny jo monta romaania varmaa kirjottaa sillä aikaa >_____________< ...olen kamala tiedän...

mut joo ummumh... NIIN!

tää oli ihan mahtava nyt on kyllä pakko jäädä toista osaa odottamaan : DD (jos vaikka saisin vielä koneen joskus takasin taas..-.-)
ihana idea tosi hyvin toteutettu ; DD ...mulla oli kai jotain rakentavaakin mielessä kun luin sitä mutten muista mtn enää evo ku evo.. ^^"

että näin lupaan jatkossa hiukan paremmin käydä täällä mahdollisuuksien mukaan : D
 

[weiff]

JUMALAUTA NAINEN! :OOO oletko unohtanut tämän! EIIEIIIIIIHHH! -.- äkkiääkkiä nyt! : oOOOOOOOOOO


weiff

[Ringo]

uhhuhhhwww f

Kiitos kommentistasi, pilkunnussija! Anteeksi etten nyt jaksanut rueta kirjoittamaan kunnon vastausta, mutta kun oikea käsi tärisee niin hirveästi, enkä pysty kirjoittamaan ilman virheitä, enkä jaksa korjailla niitä tämän enempää, pahoittelen.

weiff: Hahha, ilmaisitpa asiasi suoraan. ;'D En ole unohtanut tätä. Minulla nyt on vain hiukan vaikea elämäntilanne, ja jatkoa on kyllä kirjoitettu pitkälti yli puolivälin. Yritän kirjoittaa nopeammin. : D

Kiitos kummallekin vielä kommenteistanne, ja anteeksi mitä huonoin vastaus. 

[viiu]

Tämmöinen tapaus herätti mielenkiintoni ja toivon, että kirjoittajankin mielenkiinto säilyy yllä ihan loppuun asti. Ihan liian monta kertaa hyvin lähtenyt ficci unohtuu ja jää kirjoittamatta loppuun, enkä minä halua, että tämän kohdalla kävisi niin.
Ficin nimi on oivallinen, pidän siitä ja se sai minut aloittamaan tämän lukemisen. Saat parituksen vaikuttamaan erittäin mielenkiintoiselta laittamalla ne tuollaiseen asetelmaan, missä James on juuri se juonittelevampi ja (ainakin tässä vaiheessa) haluavampi osapuoli. En ole juurikaan lukenut tätä paritusta, koska olen harvoin törmännyt kirjoittajiin, jotka osaisivat tehdä hahmoille oikeutta (tämä pätee itse asiassa hyvin moneen, harvoin käytettyyn paritukseen). Mutta tätä ficciä minä kyllä lukisin ihan mielelläni eteenpäin. 

[Dinella]

Löysin tämän jotenkin uudestaan, joten tulen vaatimaan jatkoa Kun luin tämän ensimmäisen kerran, minulla ei ollut vielä alkanut tämä minun kelmi-innostukseni Olen alkanut tykätä parituksestakin (eli ei se nyt niin turhaa toiveajattelua ollutkaan ), joten.. ole kiltti.. jatkoa!

[Ringo]

Pimiö: Itse asiassa oli erittäin lähellä, ettei mielenkiintoni tähän lopahtanut. Mutta, tänään sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja yrittää saada keksittyä tähän jatkoa. Kävi sitten niin hauskasti, että sain mahtavan inspiraation, ja ficci etenee vauhdilla. Kirjoituksen laadusta en tiedä, sillä en ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa elokuun jälkeen ainoatakaan ficciä kunnolla eteenpäin, joten teksti saattaa varmaan sitten paikoittain töksähdellä. Mutta, jatko siis on todellakin tulossa, kunhan jaksat vielä hetken ajan odotella. Kiitos kommentistasi, se auttoi minua aika paljon jatkamaan toista lukua.

Dina: J/S parituksesta ei voi olla pitämättä! Mahtava kuulla, että sinäkin olet löytänyt sen ilot. Mutta, hienoa kun uskaltauduit tulla vaatimaan sitä jatkoa, sillä kommentit antavat aina lisää motivaatiota ficin jatkamiseen. Jatko tulee ilmaantumaan toivottavasti tässä lähiaikoina, sain nimittäin vihdoin inspiraatiota tähän!
Kiitos sinullekin kommentista!


//EDIT. Ah, tämän ficin nimi muuten tulee Sugarcult- nimisen bändin kappaleesta, jota olen aikoinani aika paljon kuunnellut. Biisin nimi taisi olla muistaakseni Memory.

[NeitiMusta]

Oiiihh.. alan kyllä nyt seuraamaan tätä. Tää voi kehittyä viel mielenkiintoseks . Harmi vaa et Sirius menetti muistinsa. Tää ol ikyl tosi hauska.

   Tai ehkä se johtui vain siitä, että James tappoi paljon vapaa-aikaansa huispauskentällä harjoituksissa, ja Siriuksen aika oli käynyt pitkäksi? Ehkä hän halusi viettää enemmän aikaa parhaan ystävänsä kanssa?
 

Ihana

  Tai sitten hän halusi vain enemmän huomiota itselleen. Tarkemmin sanottuna, ehkä hän halusi enemmän Jamesin huomiota? Pieni ja lämmin hymynkare tanssi Siriuksen huulilla, kun hänen mieleensä tulvahti mielikuva Jamesin ilmeestä tämän saadessa tietää Siriuksen uudesta harrastuksesta: Yllättynyt, mutta ilahtunut. Jamesin kuuluisi olla aina onnellinen, niin Sirius oli päättänyt. James oli auttanut häntä hänen elämänsä vaikeina hetkinä, ollut tukena, työntänyt eteenpäin. Hän oli tehnyt Siriuksen onnelliseksi, ja Sirius halusi olla varma, että hänen paras ystävänsäkin oli aina onnellinen. Missä, milloin, ja miksi, sillä ei ollut väliä, kunhan James oli onnellinen.
 

Voih.. ihana Sirre

Siriuksen katse oli harhaillut tummahiuksisen etsijään, eikä hän olisi havainnollistanut sitä itsekään, ellei James olisi kääntänyt päätään eivätkä heidän katseensa olisivat kohdanneet. Jamesin huulille syntyi heti se tuttu vino, ja hiukan ilkikurinen hymy ruskeiden silmien kohdatessa harmaat. Pieni hetki rikkoutui kuitenkin nopeasti Jamesin silmien laajetessa kauhusta, eikä hätääntynyt huuto ehtinyt kuin muodostua hänen huulilleen Siriuksen syöksyessä jo kovaa vauhtia maata kohden. Kauhistuneet huudot sekä kirkaukset kajahtivat katsomosta Siriuksen velton ruumiin osuessa maahan ilkeiden rusahdusten saattelemana.   

  "Mitä helvettiä minä täällä teen?" Sirius ähkäisi, tunnistettuaan huoneen Sairaalasiiveksi.
"Te tipahditte luutanne selästä, kun pelasitte huispausta", nainen sanoi, ja paheksunta huokui hänen äänestään hänen kaataessaan voimakkaan hajuista, läpikuultavaa ainetta pieneen muoviseen kuppiin. "Juo tämä, se auttaa päänsärkyyn. Saitte kovan aivotärähdyksen siitä lennosta, herra Musta. Lisäksi sauvakätenne meni sijoiltaan, mutta olen jo korjannut sen."
"Anteeksi mitä?" Sirius älähti hämmentyneenä naisen työntäessä kuppia hänen käteensä.
"Korjasin kätenne."
"Ei, kun miksi te minua nimititte?"
"Herra Musta, en nyt oikein ymmärrä - "
"Mikä musta?"    

Voi harmi, et Sirius menetti muistinsa    Harmi, ainakin Jamesin kannalt

Nainen jähmettyi paikoilleen, ja olisi varmasti tiputtanut sen pienen kupin lattialle, mikäli ei olisi ehtinyt jo antaa sitä Siriukselle. Hänen järkyttynyt katseensa seisahtui komean nuorukaisen kasvoille, kuin arvioiden tämän mielenterveyttä.
"Mikä sinun nimesi on?" hän kysyi kepeästi pienen hiljaisuuden jälkeen, yrittäen kuulostaa mahdollisimman normaalilta. Sirius naurahti huvittuneesti oudolle kysymykselle, mutta hänen naurunsa hiipui nopeasti hämmennyksen tieltä.
"Minä... En tiedä." Vähäinenkin hymynkare oli kadonnut Siriuksen kasvoilta hänen tummien kulmakarvojensa rypistyessä keskittyneesti. Hänen päänsä tuntui yhtäkkiä tyhjemmältä kuin koskaan, kuin hänen ajatuksensa olisivat harhailleet tyhjässä huoneessa, jolla ei ollut historiaa, ei tunne-arvoa, ei yhtikäs mitään.

"Muistatko sinä mitään aiemmasta elämästäsi?" nainen kysyi varovasti istuutuen Siriuksen sängyn päätyyn, ja pieni ärsyynnys heräsi Siriuksessa. Nainen katsoi häntä kuin pientä kolmivuotiasta lasta, joka opetteli puhumaan. Hänen nopea puhetapansa oli hidastunut yhtäkkisesti, kuin hän puhuisi jollekin aivokuolleelle henkilölle.
"Joo. Muistan", Sirius totesi hetken mietinnän jälkeen hitaasti, luopuen ajatuksesta ilmoittaa naiselle olevansa yhä hengissä. "Tämä paikka on Sairaalasiipi", hän jatkoi antaen katseensa kiertää hetken pienessä salissa.
"Muistatko sinä nimeäni?" nainen sanoi väläyttäen omasta mielestään varsin häikäsevän hymyn.
"En", Sirius sanoi ja tunsi pientä hilpeyttä naisen ilmeen venähtäessä nopeammin, kuin hymy oli ilmaantunut hänen punaisille huulilleen.
"Teille oppilaille olen matami Perry."
"Oppilaille?" Nyt oli Siriuksen naaman vuoro venähtää. Miten hän kykeni unohtamaan jotain niin tärkeää? Oliko hän tipahtanut luudanvarrelta kesken kouluvuoden? Oliko hänen koulunsa jokin outo sisäoppilaitos, vai miksi siellä oli oma sairaalasiipi? Terveydenhoitajan kyllä ymmärtää, mutta oma siipi?
"Ah. Teidän muistinmenetyksenne ei olekaan niin kevyt, kuin hetken ehdin toivoa", matami Perry huokaisi huolestuneen oloisena. "Sinä olet Sirius Musta ja käyt Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa, kuudennetta vuotta."

Yhtäkkiä Siriuksen pää ei tuntunutkaan enää niin tyhjältä. Yksinäiset ajatukset olivat kadonneet, ja hänen mielensä täyttyi tuhansista, ja taas tuhansista kysymyksistä.
Oliko hän velho, vai oliko tuo nainen muuten vain sekaisin? Osasiko hän taikoa hyvin?
Millainen hänen perheensä oli?
Millaisia hänen ystävänsä olivat?
   

Nauroin niin paljon. Sirius on niin sulonen.

"Sinua oudosti tuijottava tummahiuksinen henkilö taas on James, James Potter. Paras ystäväsi.

 "Sirius?" James kysyi ahdistuneen oloisena kääntäen jälleen sängyllä istuvan pojan huomion itseensä. "Etkö sinä todellakaan muista mitään? Oletko unohtanut kaikki ne kesät, jotka vietimme meillä? Etkö enää muista, kuinka monta jälki-istuntoa olemme viettäneet kahdestaan, tai monestiko olemme saattaneet opettajat hermoromahduksen partaalle?"
"En." Sirius sanoi, alkaen itsekin ahdistua tietämättömyydestään. Miten hän oli voinut unohtaa yhden päivän aikana kaiken tuon, hänen koko edellisen elämänsä?
 

Voi James-parkaa 

Miten Sirius pystyi muistamaan Minerva McGarmiwan oudon hatun, Vahtimestari Voron kissan Norriskan, sekä Ruikulin rasvaiset hiukset, muttei Jamesia?
   

VOI EI!! 

  Pieni ärsyynnys heräsi Jamesissa. Eikö hän todellakaan merkinnyt Siriukselle mitään kaiken sen jälkeen? Oliko hän vain pelkkä 'ystävä' jolla ei ollut Siriuksen elämässä sen suurempaa vaikutusta?
Hänen piti olla paljon enemmän.
Ainakin niin James halusi uskoa, muttei ollut täysin varma asiasta. Hän oli yllättänyt Siriuksen katselemasta häntä niin monta kertaa perverssi kiilto silmissään. James oli kuullut niin monta kertaa pienen kateuden Siriuksen äänestä, kun hän keskusteli muista tytöistä, jotka katselivat Jamesia 'sillä silmällä'. Ja James tiesi, että käyttäytyi itse täysin samalla tavalla.

Eikä hän aikonut antaa periksi, vaikka Sirius olikin unohtanut hänet. Muistihan voi kuitenkin aina palata, ja silloinhan se olisi Siriukselle vain ihana yllätys, jos heidän suhteensa olisi edennyt edes hitusen? Ja sitä paitsi, ehkä Siriuksen muisti palaisi, jos tapahtumia hiukan suurenteli?

reps* nauroin niin paljon tolle : Hän oli yllättänyt Siriuksen katselemasta häntä niin monta kertaa perverssi kiilto silmissään. 

"Viidennes kouluvuosi oli ehkä elämämme parasta aikaa", James jatkoi tarinaansa, yrittäen kuulostaa yhtä luonnolliselta kuin aiemminkin.
"Mitä silloin tapahtui?" Pieni innokkuus hehkui Siriuksen äänestä, kuten aina hänen kuullessaan jotain mielenkiintoista.
"Meidän ystävyytemme siirtyi uudelle tasolle", James sanoi ja katsoi silmät tuikkivana Siriusta, jonka hämmentyneestä ilmeestä huomasi, ettei tämä ollut aivan ymmärtänyt kaikkea.

"Me aloitimme seurustelun", James totesi, yrittäen kuulostaa ylpeältä. Hänen sydämensä hakkasi kuitenkin ehkä kovempaa vauhtia kuin koskaan, ja hyppäisi varmasti millä hetkellä hyvänsä kurkusta ulos. Siriuksen silmät laajenivat suuremmiksi kuin koskaan. Onnesta, yllätyksestä vaiko kauhusta?

James ei tiennyt.   

hahahahahahaaaa IHANA!!!!!

joo.. mut jatkoo?  Tää on kamalan pitkä, eikä täs oo mitään rakentavaa SORGE 
Kiits

<3
<3

[minävain]

Tää oli hauska ja vaikutti tosi mielenkiintoiselta  James oli kyllä aika velmu jätkä ku tollasta keksi. Palan halusta saada tietää miten tää jatkuu. Ja mitä tapahtuu kun Siriukselle selviää että James huijaa  Jatka samaan malliin, tollasta tekstiä on tosi mukava lukea 

[Ringo]

NeitiMusta: Whoa, olipas pitkä ja mukava kommentti! Minähän aivan punastun. :'D Ja älä huoli, kommenttien ei todellakaan tarvitse aina olla rakentavia. (: Pääasia, että siitä heijastuu mielipiteesi, ja voin sanoa että onnistuit siinä täydellisesti. ;'D Voi apua, olen pahoillani siitä etten osaa kirjoittaa tarpeeksi hienoa vastausta uberhienoon kommenttiisi, enkä voi sanoa muuta kuin KIITOS ERITTÄIN PALJON! (;
Tuollaisia kommentteja on aina mahtava lukea

minävain: Hah, minusta tuntuu että tämä oli hiukan tylsä. ;''D ( huumorin kannalta.) Mutta joo, Jamesia kuvataan ficeissä harvoin kieroksi, mutta oma käsitykseni Jamesista on taas aivan erilainen, ja yritän nyt saada sen näkyviin tämän ficin kautta. (: Pienen kirjoitustauon jälkeen 2. luvun teksti ei varmasti ole hirveän hienoa, mutta kyllä se varmasti palaa hetken päästä takaisin "normaaliksi". Kiitos sinullekin kommentistasi!

[NeitiMusta]

Eipä mitään 

<3

[Angelina]

Kirjoittaja on alunperin merkannut ficin ikärajaksi K-15, mutta keskeneräisyyden vuoksi ikäraja on korjattu ja osasto vaihdettu.