Nainen toisen planeetan [Sirius/Minerva, S, triplaraapale, songfic]

[ainoboy]

Title: Nainen toisen planeetan
Author: ainoboy
Beta: eioo, jos joku haluu ryhtyy mun betaks ni ottakaapa yhteyttä (=
Raiting:  S
Genre: AU(Sirius elossa), fluffy. Triplaraapale (300 sanaa), songfic
Pairings: Sirius/Minerva
Warnings: -
Summary: Tunne oli ihmeellinen, kuin suuri kivi olisi tippunut Siriuksen sydämeltä. Se sävähdytti ja sai aikaan helpotuksen tunteen.. Vihdoinkin olisi joku, jonka kanssa oikeasti puhua muodonmuuttamisesta!

A/N: Musiikki on inspiroivaa. Ja minä inspiroiduin tästä biisistä. Leevi and The Leavings – Nainen toisen planeetan.
Itse laskeskelin tikkumiehen kirjanpidolla tässä olevan 300 sanaa, lyricsit mukaan lukien. Teki muuten tiukkaa, voin sanoa!
Ja joo, paritus on aika crack. Mutta kävi tähän kappaleeseen jotenkin niin hyvin!

Disclaimer: En omista hahmoja enkä tapahtumapaikkoja, ne ovat J.K.Rowlingin. Kappale Nainen toisen planeetan kuuluu Leevi and The Leavingsille. En saa tästä palkkaa.

----

Vieraiden lähdettyä ulos vielä hetkeksi jäin
Sammutin savukkeen kun pimeässä jotakin näin

Kiltalaiset olivat viettäneet rattoisan illan Kalmanahanaukio kahdessatoista. Pimeys oli lyöty, ja aika juhlia.

”Nähdään!” Minerva McGarmiwa nyökkäsi Siriukselle lähteäkseen. Mustan ihmetykseksi nainen ei kuitenkaan kaikkoutunut samoin tein. Hän... kutistui?
Sirius hieraisi silmiään. Siinä missä Minerva oli hetki sitten ollut, istui nyt kissa, jolla oli Minervan silmälasien muotoiset renkaat silmien ympärillä.

Se oli nainen toisen planeetan, ja se hymyili minulle niin
kuin ei kukaan vielä milloinkaan.
Kun se minua hyväili ja kysyi
”Kuuletko hiljaisena suuren valtameren pauhun?”

Miten tyhmä ihminen voi olla! Miten hän oli saattanut unohtaa Minerva McGarmiwan olevan animaagi?
Tunne oli ihmeellinen, kuin suuri kivi olisi tippunut Siriuksen sydämeltä. Se sävähdytti ja sai aikaan helpotuksen tunteen.. Vihdoinkin olisi joku, jonka kanssa oikeasti puhua muodonmuuttamisesta!

Sillä vaikka ennen oli ollut myös James, Remus ja Peter, ei heistä ollut siihen. Remus ei muistanut mitään muutoksistaan, James oli liian innoissaan kasvustaan uroshirveksi, eikä vaivautunut miettimään muuttoksiaan enempää. Ja Peter oli vinkuva ja valittava poika. Eikä rotaksi ja koiraksi muuttumisessa ollut mitään yhteistä.

Kissa ja koira taasen olivat sama eläin. Ainakin melkein. Tavallaan.

Vaimoni kertoi minun oudosti käyttäytyneen
Naapurin kissan kanssa eteisessä keskustelleen

Musta juoksi harmaan kissan kiinni. Hän tarrasi eläintä hännästä (kun ei muualta otetta saanut) ja samassa huomasikin pitävänsä kiinni McGarmiwan kaavunhelmasta.

”Sirius?” Minerva tiuskaisi. ”Merlinin parrat, mitä sinä teet?”
”Haluan keskustella. Animaagiudesta”.

Tunnit seurasivat toisiaan, ja yhä vain kaksikolla juttua riitti. He puhuivat muodonmuuttamisesta, kovasta harjoittelusta, vieroksuvista katseista ja tunteista. Tunteet lämpenivät. Sirius siirtyi lähemmäs, kylki kylkeen, käsi käteen. Katseita ja punastelua, lähinnä Minervan toimesta. Kuiskuttelua ja pussailua. Kyllä vanhakin sai olla nuori!

Kaikki tuntui niin oikealta.

Se oli nainen toisen planeetan, ja se hymyili minulle niin
kuin ei kukaan vielä milloinkaan.
Kun se minua hyväili ja kysyi
”Kuuletko hiljaisena suuren valtameren pauhun?”

[Beelsebutt]

K-kampanjasta sunnuntai-iltaa! o7

Huu, enpäs muista olenko koskaan lukenut Sirius/Minervaa. Ihan pieni kaiku olis, että joskus jonkun pienemmän foorumin rarehaasteessa olis ollut tää paritus mutta olisko kukaan siitä kirjoittanut... jaa'a. Noh, enigeis, aivan ihanaa että sä kirjoitit!

Leevit on aina kivoja ja toi biisi on toteutunut minusta hyvin tässä ficissä. Minerva on ehkä tatsin verran ooc, mun mielestä, koska en mä näkis sitä mitenkään kihertelemässä tai punastelemassa. Mä vähän dissaan tuota "kyllä vanhakin saa olla nuori", koska miten se ikään liittyy jos tykkää jostakusta tai pussailee jonkun kanssa ei se oo nuorien yksinoikeus, vaikka ne tuntuukin niin luulevan Mutta mä armollisesti ajattelen, että sä tarkoitit tuota kihertämistä kun viittasit nuoruuteen

Kissa ja koira taasen olivat sama eläin. Ainakin melkein. Tavallaan.

LOL! XD Ihanaa selittelyä, kuulostaa niin Siriukselta!

Mut joo! Juonikuvio oli uskottava eli tarkoitan, että saatoit parin yksiin luontevasti. Miinusta tuon kihertelyn lisäksi saat siitä, että tää oli niin lyhyt x) Tai siis mä olisin mielelläni lukenut, miten Sirius Musta laittaa hurmausvaihteen päälle ja onnistuu voittamaan puolelleen vakavakatseisen professori McGarmiwan! Mut joo, kaikkea ei voi saada. Ehkä mä voin mielikuvitella lopun ihan omassa päässäni \o/


Kiitos tästä, oli mukava lukea!
— Bbuttis

[ainoboy]

Hah kiitos kommentista! (=

Joo tuolla 'vanhakin voi olla nuori' jutulla tarkoitin nimenomaan tota kihertelyä. Kirjoissahan ei mainita millainen McGarmiwa on ihastuessaan, joten siksi kirjoitin tuollaiseksi =D Tunnetustihan ihmisten käytös muuttuu ihastuttuaan, etenkin jos alla on muutama tuliviski (;

Ja lyhyeksi jätin juuri sen takia, koska halusin haastaa itseni. 300 sanaa mukaanlukien lyricsit, siihen oli päästävä. Ei jäänyt paljon tilaa hurmausvaihteille tai sellaisille =D

[Jahma]

En ole ennen huomannutkaa tällaista paritusta, mutta sait kyllä toimimaan!

Sirius siirtyi lähemmäs, kylki kylkeen, käsi käteen. Katseita ja punastelua, lähinnä Minervan toimesta. Kuiskuttelua ja pussailua.

Söpö kohta, vaikka mua aavistuksen häirittee se, että Minerva on oikeasti paljon vanhempi kuin Sirius.

Kiittäen
J

[Lils]

Oo jännä!

Tykkään kovasti Leevien biiseistä, ja varsinkin tässä on tuo valtamerikohta josta olen aina pitänyt. Tykkäsin kun ne olivat tuolla välissä; biisi sopi tähän tietyllä tavalla hyvin, ei aivan suoraan samoja asioita toistaen, mutta kulki tarinan rinnalla kuitenkin. Siinä on myöskin sellainen tunnelma, joka minua on aina kutkuttanut - ja sopi tähän hämäränaikaiseen juttuhetkeen hyvin!

Sirius ja Minerva ovat hienoja ja mielenkiintoisia hahmoja molemmat, ja oli jotenkin tosi siisti idea tuoda esille se, että molemmat ovat animaageja! Juttu, joka ei olisi itselle kyllä tullut mitenkään mieleen, mutta tottahan se on, että myös tämä asia yhdistää heitä. Ficissä oli paljon syvällisyyttä: jotenkin sen ajattelisi vain että hei, muutunpas tästä sarvikuonoksi, no big deal, mutta oikeasti siinä on niin paljon takana - ajatuksia, yksityiskohtia, persoonallisuutta, tunnetilojakin. Pidin siis kovasti siitä miten kaksikolla oli tästä paljon juteltavaa.

Tuo loppu kyllä oli vähän hassu, jotenkin vaan se Minervan kihertely ja "vanha voi olla nuori" olivat outoja, ja muutenkin ehkä tässä edettiin turhan nopeasti. Olisin ehkä kaivannut sellaista välien lähenemistä ja juttelun jatkumista toki, vähän jotain rikkomista siihen oppilaan ja opettajan väliseen suhteeseen ja sen muuttumista enemmänkin tuttavuudeksi - hiljalleen, kuitenkin. Sillä tavalla, ettei tässä ficissä ihan vielä olisi varsinaisesti tapahtunut mitään vaan olisi vain viitattu tuleviin hetkiin tai jotakin. Ehkä tuo loppu oli jotenkin vaan liian hölmö tai jotakin, tai sitten fluffy ei vaan pure minuun missään muodossa. : D

Mutta muuten tosi ihana fic, ihanilla hahmoilla ja tunnelmalla ja kaikkea! Tässä oli mielenkiintoinen idea ja varsinkin tuo animaagius oli kiva lisä – no lisä ja lisä, aika isossa osassahan se oli – siihen suhteen kehittymiseen. Kiitos mielenkiintoisesta ja ehdottomasti positiivisesta lukukokemuksesta!

[ainoboy]

Kiitos paljon kommenteista, Jahma ja Lils!

Jälkimmäiselle vielä, että joo loppu tulee vähän äkkiä. Mulla oli päähänpinttymänä tehdä tästä max triplaraapale laulunsainoineen, ja aika paljon jouduin typistelemään pois =D Ja inspiraatio koko ficciin lähti tuosta 'kissan kanssa keskustelemisesta' > Luonnollisesti Minerva.