Glee: Lumifalsetti | Joe/Quinn | S

[Zacharias]

Spoilaa omalla tavallaan Gleen 3. tuotantokautta

Title: Lumifalsetti
Author: Zacharias
Rating: S
Fandom: Glee
Pairing: Joe/Quinn
Genre: romance, lievä fluff (härregyyd) ja angst

Summary: Quinn kurottaisi suupieliään jos jaksaisi

A/N: Quinn on ihana hahmo. Joe on ihana hahmo. Joe/Quinn on ihana paritus. Kelasin hieman Quinnin sanomia quoteja, ja rakastuin niihin mielettömästi. Quinn tuntuu muutenkin olevan Gleen masentunein, väärinymmärretyin yms. hahmo ja halusin antaa hänelle vähän toivoa. Tässä siis tällainen (:

Lumifalsetti

Quinn istuu asfalttiportaikolla, betonisella kivetyksellä. Helmikuu puhaltaa kylmää ilmaa vasten kasvoja, ja tyttö nostaa kaulahuiviaan kasvojen suojaksi. Kaulassa riippuva risti tuntuu raskaalta, painavalta. Quinn ei vain osaa riisua sitä pois. Siinä se on aina ollut, siihen se on juuttunut. Kiltti tyttö, isän tyttö. Hän on aina kantanut sitä kuin kruunua. Iltaisin ennen nukkumaan menoa ristinyt kätensä, ja rukoillut. Rukoillut itselleen, rukoillut saavansa, tahtoo ja haluaa. Ja Quinn tietää, etteivät itsekkäät ihmiset saa koskaan haluamaansa.

Haluaisin vain jonkun rakastavan minua.

Silmät sulkeutuvat taivaan tieltä. Ehkä jossain on pilvilinna, paratiisi. Niin Quinn ainakin haluaa uskoa. Ehkä joku joskus tulee, ja rakastaa. Ei käytä hyväkseen ja heitä menemään. Käsi hakeutuu ristin päälle, silittää sen kultaista pintaa. Ihmisten nauru täyttää pihan. Kukaan ei huomaa, kukaan ei välitä. Quinn vain istuu vakavana paikoillaan.

En koskaan palaa takaisin.

Quinn tuntee, miten joku istuu viereen, metrin päähän. Jos hän kurottaisi kättänsä, voisi hän koskettaa toista. Niin lähellä, niin kaukana. Liian kaukana. On parempi vain upottaa haaveensa valtameren pohjaan kuin yrittää. Eihän siitä tullut ennenkään mitään. Vielä kauempana, vastapäätä pihaa, soi kitara ja liian iloinen musiikki. Kaikki on liikaa, kaikki on liian vähän. Quinn kurottaisi suupieliään jos jaksaisi. Sen sijaan hän keskittyy kuuntelemaan, näkemään sielunsa lävitse. Musiikki ympäröi ja sulkee sisäänsä. Halaa, pehmeä kosketus.

En jaksa odottaa tuntevani eri tavalla.

Quinn avaa silmänsä. Poika soittaa kitaransa kieliä hennoin kosketuksin, hymyilee katse eteenpäin luotuna. Ei taakseen, ei ylös, ei alas. Vain eteen. Quinn tiukentaa otettaan ristin ympärillä. Ne tulevat ja varastavat, repivät ja rikkovat. Vaikka kuinka huutaisi jumalansa nimeä, ei kukaan vastaa rukouksiin. Ehkä Quinn risti kätensä väärin. Poika laulaa paratiisin puista, huomisen mahdollisuuksista. Ja Quinn keinuu hiljaa paikallaan.

Kuuden kuukauden kuluttua, me olemme poissa.

Kukaan muu pihalla ei tunnu huomaavan soittavaa poikaa. Quinn katselee varovasti, ei uskalla ottaa suoraa katsekontaktia. Toinen tuntematon, tuntematon jopa itsellensä. Risti puristuu kättä vasten, painaa ääriviivoja ihoon. Ja pian silmät kohtaavat toiset, toiset joista putoilee vesihelmiä. Poika ottaa askelia Quinnin suuntaan, lakkaa soittamasta.
“Soita vielä”, sanat karkaavat huulilta. Quinn katsoo nyt silmästä silmään poikaa.
“Sinä itket”, poika sanoo. Se ei ole kysymys, se on toteamus.
“Etten hymyilisi”, Quinn selittää. Poikaa hymyilee toisella suupielellään ja painaa taas kitaran kieliä, yksi kaksi kolme. Quinn sulkee silmänsä uudelleen.

Vaikka rakastinkin joitain heistä, seuraavan lumen sataessa maahan, en osaa sanoa miksi.

Käsi päästää hiljalleen rististä irti. Quinn tuntee toisen ihmisen kyljen kiinni omassaan, siinä vierellä. Istumassa, huomaten. Ja Quinn lupaa itselleen hymyilevänsä huomenna.

[Solembum]

Härregyyd tosiaan, mutta en mä nyt oikein siitä fluffista tiedä, olihan tämä pikkuisen romanttinen, mutta enemmän se angsti tuli läpi ja fluffi vuosi kuin siivilä.

Mutta se oli hyvä asia, Quinnista olisikin aika vaikeaa tehdä onnellista yhdessä näin pienessä hetkessä. Se on liian rikki, rikottu tai rikkonut itsensä liian monta kertaa. Tai antanut itsensä rikkoutua. On niin monta eri tapaa, jolla se on särkynyt vielä vähän pienmmiksi palasiksi. Siitä ykköskauden cheerleader-tytöstä ei ole jäljellä enää mitään muuta kuin kasvot, joilla pysyy surullinen ilme. Se on kokenut paljon ja paljon se on myös pakotettu kokemaan. Ja vaikka sitä onkin ollut omalla tavallaan mielenkiintoista seurata, en toivoisi Quinnin elämän tapaista elämää yhtään kenellekään. En edes Quinnille itselleen.

Joe. Tykkään siitä, kyllä. Ja Quinn/Joe... siitä voisi todellakin tulla jotain. Sillä Joessa on jotain, mikä sai heti ajattelemaan, että se sopisi Quinnille. Se voisi koota palaset ja tehdä Quinnista taas kokonaisen. Jos nyt ei ihan samanlaista kuin ennen, niin ainakin kokonaisemman. Vaikka Quinn lähteekin Yaleen, onhan tässä aikaa. Se kokonaiset kuusi kuukautta, josta tulikin mieleen, että:

Kuuden kuukauden kuluttua, me olemme poissa.

tähänhän ei taida kieliopin mukaan kuulua pilkkua.
Mutta niin, kaiken lisäksi Quinnilla ja Joella on jotain yhteistä, ja se on uskonto. Vaikka se ei välttämättä olekaan maailman paras yhdistävä tekijä, se saattaisi olla tekijä, jota Quinn todella tarvitsee. Etenkin tässä ficissä puhuttiin Quinnin suhteesta uskontoon. Se kantaa ristiään kaulassaan, mutta ei oikein tunnu tietävän miksi. Ja kuitenkin olen ain saanut siitä sellaisen kuvan, että se uskoo jumalaan. Ehkä Joe voisi auttaa sitä löytämään itsesä ja uskonsa uudelleen? Jos ei jumalaan, niin ainakin itseensä. Joe voisi tehdä sille tosi hyvää.

Haluaisin vain jonkun rakastavan minua.

Niin ihanan canon (vaikka en Gleen canonia enää ihan hirveän paljon pystykään arvostamaan) ja samalla silti niin ihanan fanon!

Tykkäsin tosi paljon : ))

[Drizzle]

Luin tän jo pari viikkoa sitten mutta internet pasko sillon mun kommentin bittiavaruuteen... No, itseänihän tässä pitäa syyttä ko en jaksanut koko aikana enää uutta alkaa kokoamaan... _{;__;}

Hihhii kiva että Quinn'stakin kirjotetaan ♥_{Vielä kivempi että se oot sie joka kirjotat Quinn'sta :3 ^{+kyllä, olen lukenut sulta muutakin Quinn-tuotantoa:3}}

Tykkäämpäs mä näköjään käyttää efektejä.. Nyt loppu niitten käyttö.

Niin...
 Quinn on tosiaan sellanen hahmo josta on vaikea, ellei miltei mahdotonkin kirjottaa fluffya. Siihen nähden tässä onnistuit hyvin, miun mielestä:3 Joe ja Quinn kyllä vaikuttaa söpöltä parilta Gleessä, Ryan M. saa turpiinsa jossei se nyt vihdoin ala ymmärtämään hahmojansa...

 Sitten vielä pari havaintoani; Sie taidat aina ystävänpäivän alla kirjottaa tällasta ainakin-melkein-fluffya jonka julkaset sitten aaton jälkeen, nyt on ainakin viime vuosina ollut Gleestä:D
 Taidat aina valkata niihin sen surullisimman hahmon(:
Olenko oikeassa? Vai keksinkö nyt omia teorioitani:''D

Nonih, koska en osaa sanoa mitään järkevää/rakentavaa, jätän tämän tähän... Tykkäsin siis paljon tästäkin
 Ja kiitoksia lukuelämyksestä!(: 

~Kiddo-sama