Ensinnäkin iso anteeksipyytö siksi, että jouduit odottamaan kommenttia niin kauan!
Tätä oli kiva lukea! Vaikka sanoja oli näennäisesti vähän, ei tätä kuitenkaan vain suhannut läpi, vaan pysähdyin katselemaan noita kuvioita (joita en aluksi melkein huomannutkaan, haha - tosin en kyllä lopuksikaan saanut ihan kaikista selvää, piti luntata tuolta kommenttivastauksesta
) ja maistelemaan erilaisia äänteitä ja sanoja. Tykkäsin myös siitä, että tässä oli selvästi tarina, alku ja loppu ja juoni, eikä pelkästään niitä kuvioita ja pamppailevia sydämenääniä.
Jotkut kohdat olivat mielestäni todella onnistuneita, esimerkiksi makoileminen
kahdenkahden lammen rannalla. Ihana! Siinä on nopea sointi, vähän niin kuin hermostunut sydän, joka hyppii kurkkuun, ja sanatoisto onnistuu vielä korostamaan sitä kahdestaan olemista, minä ainakin sain heti sellaisen vaikutelman, että tässä makoillaan ihan lähekkäin, kylki kyljessä niin kuin nuo sanatkin ovat. Toinen kohta, josta tykkäsin erityisesti, oli tuo sydämenlyöntirimpsu - ettei se ollut vain tasainen, vaan siellä oli tuollainen kevyt hypähdys välissä - ehkä Lily hymyili juuri silloin?
Nimen sointikin on kiva - ensin
hymyilisitkö ja vielä painotetaan, että nimenomaan
minulle. Se liittyy tiiviisti tekstiin, koska kuljetit hymyaihetta läpi koko tekstin, ja on muutenkin varsin istuva juuri tämänlaiseen tunnelmaan; aluksi kuvataan sitä kevyttä ihastumista, niitä piirteitä ja asioita, jotka Severus muistaa ja joihin hän kiinnitti huomionsa Lilyssä, sitten on hermostunutta sydämensykettä ja lopulta katumus ja haikeus -
jos olisin sanonut, mutta ei.
Tällaista lukisin enemmänkin, kiitos!
