Mua ei kiinnosta se, mikä muita, K-11

[av]

Kirjoittaja: av
Ikäraja: K-11 flawless nosti
Genre:  Draama, angst, ystävyys
Yhteenveto: Jillian, Jeffrey ja Vivianne ovat sulkemassa kahvilaa. Aluksi kaikki ovat iloisia, mutta kun alkoholista tulee puhe, Viviannelle tulee yllättävä paha olo.
A/N: Inspis tuli yhdestä päivästä jossa oli aika samanlainen tilanne ja joka herätti minussa samoja tunteita kuin tekstin kertojassa.. Kirjoitin tämän viime vuonna ja löysin vihdoin tänään uudelleen.

___________________________________________________________________

Mua ei kiinnosta se mikä muita

”Haluutteko te hengailla ulkona vähän aikaa, kun ollaan saatu suljettua?” Jeffrey kysyi minulta ja Jillianilta." Okei!” Hihkaisin innokkaasti. Hymyilin ja katsoin Jeffiä silmiin. Me oltiin Jillianin kanssa töissä kahvilassa ja Jeffrey oli tullut auttamaan iltasiivouksessa. ”Joo, onks sul kaljaa?” Jillian nauroi. Se sai mun hymyn nopeasti laantumaan. Nyt ne nauroivat yhdessä, mä tuijotin hiljaa kahvilan keltaisia seiniä. Me istuimme vielä hetki tekemättä mitään, kunnes jokainen tajusi ettei ilta etene siivoamatta. Jeffrey luuttusi lattioita, Jillian puhdisti espressokoneen ja mä hoidin kassaraportin. 'Jes! Päästiin paljon voitolle sitten viimeviikkoisesta.’, ajattelin iloisena. Meillä oli ollut kahvilassa pientä konkurssia viime viikkoina, nyt se ehkä alkoi tasaantua. Loistavaa.

Takapihalla oli roskakatos. Vein bio- ja sekajätteen yksin sinne minne ne kuuluivat ja tapasin Jillianin ja Jeffreyn taas ulko-oven edessä. Ne poltti siinä tupakkaa. Vaikka kaikki oli täysin hyvin, mulla oli hieman, tai itse asiassa tosi huono olo koko jutusta. Päihteet oli aina kuulunut mun elämään huonolla tavalla. En itse käyttänyt mitään, pari kertaa olin polttanut röökiä ja kerran vallatussa talossa maistoin jotain alkoholipitoista, mutta se oli vain pieni huikka, ei siis mitään. Mun äidillä oli ollut, ja se tappeli edelleenkin alkoholiongelmaansa vastaan, kahdella puoliveljellä oli ongelmaa huumeiden kanssa, jonka takia en ollut ikinä nähnytkään heitä. Yhden todella hyvän kaverin menetin siihen, että se alkoi juomaan. Ei sillä ollut enää aikaa mulle. Jillianilla oli ollut huumeongelma, mutta se oli lopettanut vähän ennen kuin me tavattiin, eli noin kolme vuotta sitten. Mun jouduttua lastenkotiin se aloitti taas, ensin alkoholilla, mutta lopulta myös muilla mömmöillä. Nyt sillä on taas pelkkä alkoholi käytössä.

Me käveltiin bussipysäkille päin. Jeffrey huomasi mun vaitonaisuuden, ”Vivianne..”, se sanoi ja silitti mun pehmeää poskea. Mä vilkaisin sitä ja virnistin nopeasti. Ehkä pitäisi vain esittää, että kaikki on okei. On ihan turhaa pilata muitten iltaa, jos ei ole edes hyvää syytä siihen. Ei kukaan voi loukkaantua siitä, että muut tykkää vetää päätä sekaisin ja itse ei. Ei helvetti mutta kun voi. Bussipysäkille päästyämme jatkoin hiljaisuutta. En siksi, että halusin olla hiljaa, mulla ei vaan ollut mitään lisättävää tai kommentoitavaa. Oli jo pimeää ja bussin valot sokaisevat silmiä, me viitataan bussille ja se pysähtyy eteemme. Bussi on aika täynnä, kello on kymmenen, useat varmaan pääsevät töistä tähän aikaan. Mä ja Jillian istutaan vierekkäsille paikoille ja Jeffrey istuu meidän takana. Mä osallistun hieman keskusteluun, kunnes Jillian sanoo, että se haluis bilettämään. Vittu. Mä käännyn katsomaan takanani olevaa Jeffiä, ”Hei Jeff, vaihetaan hetkeks paikkoja. Mä kirjotan nopeesti päiväkirjaan.”, sanon sille. ”OK.”, se sanoo ja nousee ylös. Mä meen sen paikalle ja nostan jalat ylös ikkunaa vasten.

”Oon dösässä Jillianin ja Jeffreyn kaa. Ne puhuu vaa bissestä ja pilvestä ja mua vituttaa. Tai sillai, paska olo. En tiiä, ei huvita mikää. On vaan  superulkopuolinenolo. Tuntuu et istuisin takakontissa hiljaa ja yksin. Kuulen kaikkien puheet ja äänet ku ne on iha edessä ja lähellä. Välissä vain on seinä. Muuri.

Oon yksin.
Mua ei kiinnosta päihteet.
Mua ei kiinnosta seksi.
Mua ei kiinnosta ihmisten ajatukset musta.
Mua ei kiinnosta mikään.”

Mä suljen päiväkirjan. En vaihda paikkaani Jeffin kanssa. Ei huvita. Mä haluun nyt istua just tässä ja miettiä asioita omassa päässä. Olla vaan tässä ja nyt. Ei mun tartte vielä miettiä, että me noustaan vielä jossain vaiheessa bussista ja mitä sitten tapahtuu