Supernatural, Luminen yllätys lippalakilla (S) [Dean&Sam lapsina]

[PurpleHorizon]

Kirjoittaja: PurpleHorizon
Nimi: Luminen yllätys lippalakilla
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Genre: Fluff, family
Hahmot: Dean, Sam
Disclaimer: En omista Supernaturalia
Summary: Dean haluaa piristää Sammya talven kylmyyden keskellä.



Luminen yllätys lippalakilla

Tuijotin taivasta, jolta putoili hassun näköisiä palloja. Ne olivat suuria, valkoisia ja kaikin puolin kiehtovia. Mieleni teki mennä nappaamaan niitä suullani, mutten voinut poistua rumasta huoneesta. Katsoin takanani olevaa nojatuolia, jolla veljeni, Sammy, nukkui. Sammy oli niin pieni, että minun piti isona poikana vahtia häntä. Isä oli metsästysretkellä Bobbyn kanssa, joten emme voineet olla hänen kanssaan. Isä kuitenkin lupasi palata pian.

"Sammy? Oletko hereillä?" kysyin hiljaa veljeltäni.

Sammy ei vastannut, sillä hän oli niin sikeässä unessa. Hän vain tuhahti ja käänsi kylkeään. Suuni levisi hymyyn. Heitin takin päälleni ja sulloin kengät jalkoihini, villasukat unohtuivat television eteen lattialle. Ryntäsin pihalle innoissani.

Ulkona olikin vähän kylmempi, kuin olin odottanut. Viileys iskeytyi kasvojani päin, ja se pisteli inhottavasti. Hetkellisesti tunsin, kuinka kylmä levittyi peittämättömän ihoni ylle, mutta se ei ollut nyt ajatuksissani ensimmäisenä. Laskeuduin polvilleni vitivalkoiseen märkään kerrokseen, joka peitti maan näkyvistä. Muotoilin pyöreän pallon, jota pyöritin maassa saaden sen koon kasvamaan. Innoissani jatkoin pyörittämistä. Konttasin suuren pallon perässä, kunnes en enää jaksanut työntää. Vilkaisin käsiäni. Ne olivat punaiset ja litimärät. Kuivasin ne kiireesti housuihini jatkaakseni pallojen taputtelua.

Pitkän urakan jälkeen nousin maasta kylmästä täristen. Farkkujeni läpi oli mennyt kaikki vesi, ja varpaitani palelsi. Puhalsin kohmeisiin käsiini lämmintä ilmaa. Tarkastelin lopputulosta, johon olin todella tyytyväinen. Nyt vain pitäisi odottaa Sammyn heräämistä. Palasin takaisin kammottavaan motellihuoneeseen, jossa pikkuveljeni nukkui vieläkin tuhisten, ja käperryin hänen viereensä.


"Dean! Tule katsomaan!"

Säpsähdin hereille, kun kuulin veljeni kovaäänisen huudahduksen. Sammy seisoi vieressäni ravistellen minua terhakkaasti pienillä käsillään.

"Isä on tehnyt meille lumiukon!"

Nousin hitaasti nojatuolista kankeasti. Tallustin ilahtuneen pikkuveljeni perässä pakkaskukkien muuraamalle ikkunalle, josta näki ulkona kököttävän lumiukon. Se ei ollut kovin korkea, mutta sillä oli törröttävät kädet ja kivinen suu. Rikkinäinen lippalakki oli asetettu lumiukon valkoisen päälaen peitteeksi. Kaksi pullonkorkkia toimivat silminä.

"No siltä näyttää, Sammy", vastasin ja hymyilin itselleni salaisesti.




A/N: Well, ne tapahtumat vilahti ohi tosi nopeesti, mutta tämä olikin vain 300 sanaa.

[Sokerisiipi]

Oi, miten ihana! Heti kun luin otsikosta, että "Dean ja Sam lapsina" niin oli aivan pakko katsoa.

No en minä oikeastaan häiriintynyt, vaikka tempo olikin nopea. Minusta se tavallaan sopi Deanin maailmankuvaan. Ei jaaritella turhia ^^ Kuitenkin. Kuvailu oli söpöä ja minä olen aina ihastuksissani kun Dean kutsuu Samia Sammyksi. Deanin välittäminen tuli hienosti esille pieninä eleinä ja muutamalla sanalla. Lumiukon rakentaminen nyt oli aika ilmiselvää, mutta minä pistin merkille myös Deanin ajatukset ja hymyt. Tykkäsin.

Sam oli vissiin aika pieni vielä. Hänen innostuksensa oli kuitenkin niin viatonta ja ihanaa. Sinäänsä suretti vähän se, että Sam luuli heidän isänsä tehneen lumiukon (en usko, että sellainen pälkähtäisi Johnin mieleen ikinä) ja se saa olon tavallaan haikeaksi, mutta jos se saa Samin noin kovasti ilahtumaan niin mitäpä pienistä.

Olisi kiva lukea heistä vähän vanhempanakin, jos ideaa sellaiseen siis tulee
Mutta, mutta. Minusta tämä oli kyllä aivan hirvittävän suloinen ja ihana piristys päivälle. Kirjoita vaan lisää Supernaturalia!

[PurpleHorizon]

Kiitos, Sokerisiipi : ))

Ihanaa, että jaksoit kommentoida näinkin lyhyttä ficciä. Mä en oikein tiedä, kuinka vastata tohon kommenttiin. Samista ja Deanista on ihana kirjottaa, kun ne on pieniä. Supernaturalissa ne on niin vakavia ja koko maailma on vaakalaudalla melkeinpä koko ajan, mutta kun kirjottaa heistä lapsina, se kaikki kuolemanvakavuus katoaa. Ja tuo lumiukko oli kyllä todella arvattava, mutta lumilinna olisi ollut liian iso urakka pienelle Deanille ja lumienkeli on jo käytetty. : ))

Oon jo alottanu muutamia huumorificcejä, joissa Dean ja Sam ovat vanhempia. Koitan nyt vaan saada niitä valmiiks. Mulla on paha tapa alottaa tarina, mutta jättää se sitten kesken. Kyllä sitä Supernaturalia lisää tulee. Mä en aio ikinä luopua siitä <33

Mutta kiitos vielä kerran kommentistasi.

[LittlePinkFreak]

Awww, kuinka suloista! Pikku Dean ja pikku Sammy!
Huomautit tossa, että tapahtumat etenee tosi nopeasti, mutta mun mielestä ei erityisen nopeasti. Ihan hyvä tempo.
Kuten aina, olet jälleen kirjoittanut todella lumoavasti, mutta en edelleenkään tiedä mikä sun kirjoituksissasi on iiin lumoavaa. Lupaan kyllä ottaa siitä selvää ja innolla sen teenkin!
Kiitos <3

[Sacrifice]

Dean ja Sam lapsina? Totta kai tulen lukemaan! Tää oli tosi hellyttävä ja ihana ja aa <3 Dean oli niin ihana (milloin se tosin ei olisi ihana?) kun ei kertonut pienelle ihanalle Sammylle, että ei ollut isä joka sen lumiukon teki :--3

Sammy oli niin pieni, että minun piti isona poikana vahtia häntä.

En voi sanoa muuta kun että kawaii :'3

Heitin takin päälleni ja sulloin kengät jalkoihini, villasukat unohtuivat television eteen lattialle. Ryntäsin pihalle innoissani.

Tää oli kans tosi veikeä kohta. "Villasukat unohtuivat television eteen lattialle." Oikeesti, tää koko ficci on vain niin ihana vaikka lyhyt onkin!