Tekijä: Haruka
Otsikko: Satiinin kosketus
Päähenkilöt: Viivi ja Aava
Genre: Draama
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Mainintana seksi
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluvat minulle eikä näin ole (ainakaan vielä) tapahtunut
Yhteenveto: Viivi tutkii äitinsä vaatekaappia ja Aava on uteliaisuuttaan myös mukana.
A/N: Jälleen kerran Viivin ja Jarnon tarinaa. Tällä kertaa valotan taas Viivin elämää ja hänen suhtautumistaan pikkusiskoonsa, joka on häntä huomattavasti nuorempi. Osallistuu ficlet300 -haasteeseen sanalla 164. Väri.
Koulusta päästyään Viivi oli tehnyt vähäiset läksynsä keittiön pöydän ääressä ja syönyt välipalaksi muutaman lämpimän riisipiirakan. Leevi oli jo kotona ja hakenut heidän äitinsä pyynnöstä Aavan tarhasta, mutta lähtenyt Jarnolle ja pyytänyt Viiviä pitämään Aavaa silmällä.
- Onks mun ihan pakko? Viivi oli nurkunut itseään kaksi vuotta vanhemmalle veljelleen.
- On, koska mulla ja Jarnolla pitää olla nyt aikaa hetki myös kahdestaan, Leevi oli todennut kiskoessaan takin ylleen ja kengät jalkaansa.
Viivi löysi sisarensa istumasta huoneestaan lattialta punaturkkisen kissan, Darcyn, kanssa. Darcy hieroi päätään Aavan pieneen kämmeneen ja nuuhki tytön kasvoja uteliaana saaden tämän nauramaan. Viivi meni heidän luokseen, nosti kissan syliinsä ja kysyi Aavalta hymyillen:
- Haluaisitko sä tulla mun kanssani leikkimään pukuleikkiä?
- Joo! Aava hihkaisi innoissaan.
Viivi johdatti Aavan heidän vanhempiensa makuuhuoneeseen ja avasi heidän äitinsä vaatekaapin. Aava puolestaan yritti avata heidän isänsä vaatekaappia, koska hän halusi hatun, mutta Viivi pudisti päätään. Viivi halusi leikkiä mieluummin heidän äitinsä vaatteilla, koska ne olivat hienompia ja ojensi pikkusisarelleen kukallisen, pitkän hameen. Viivi itse otti musta, pitkän samettihameen.
He leikkivät hetken aikaa hienoja rouvia, kunnes Viivi kyllästyi ja rupesi jälleen penkomaan vaatekaappia. Hän muisti nähneensä siellä ripustimella jotain valkoista ja hienoa, niin hienoa, ettei hän uskonut, että heidän äitinsä olisi koskaan voinut pitää jotain sellaista.
Lopulta Viivi löysi etsimänsä: valkoisen satiiniaamutakin ja puki sen vaatteittensa päälle. Hän ei tiennyt, miksi hänen äitinsä oli aikoinaan ostanut kyseisen aamutakin kirpputorilta, ei tiennyt, miten hänen äitinsä oli pitänyt sitä nuorempana, hurmannut heidän isänsä ja rakastellut tämän kanssa suihkun jälkeen, koska hän oli rakastanut nuorta, liikuntarajoitteista miestä, joka ei kuitenkaan uskonut, että tämä voisi tai edes pystyisi siihen. Viivi ajatteli Jarnoa, toivoi, että voisi joskus näyttää äitinsä aamutakin hänelle. Viivi toivoi, että Jarno ymmärtäisi häntä ja pitäisi aamutakista, joka korosti kauniisti Viivin mustia, puolipitkiä hiuksia. Viivi muistutti monessa suhteessa äitiään luonteeltaan, vaikka oli isänsä näköinen enemmän.
Aava katsoi sisartaan ihaillen, mutta samalla kadehtien. Hän ei tiennyt, miksi hänestä tuntui niin kummalliselta katsoa sisartaan, joka ei ollut edes kehittynyt täyteen kauneuteensa. Vaikka Aava oli vielä pieni, hän toivoi, että aamutakki jäisi aikanaan hänelle, kun Viivi löytäisi jostain itselleen jotain kauniimpaa päälle puettavaa.
