Nimi: Lukuhetki
Kirjoittaja: Kupla
Genre: Drama, ficlet
Päähenkilöt: Narcissa & Andromeda Musta
Ikäraja: S
Vapausvastuu: En omista tässä tekstissä mainittuja henkilöitä, paikkoja tai muita asioita. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille. En saa tästä rahallista korvausta.
Tiivistelmä: ”Joku tylsä kirja se kuitenkin on, eikä lukemisessa ole muutenkaan mitään järkeä”, Narcissa kohautti harteitaan.
A/N: Tässä on ensimmäinen ficci yhdeksän ficin sarjaani. Tämä ei kuulu mihinkään haasteeseen, vaan kirjoitan kreikkalaisen mytologian innoittamana ficin, jossa jokaisessa käsitellään yhtä yhdeksästä muusasta ja hänen aihettaan. Ja vaatimattomasti aloitan Kalliopesta, päämuusasta, jonka aiheena on eepillinen runous.
”Mitä ihmettä sinä luet?” Narcissa ulvaisi. Hänen vanhempi sisarensa, Andromeda, rypisti kulmiaan nojatuolistaan ja kohotti järkälemäisen kirjansa ilmaan.
”Odysseiaa”, hän sanoi lyhyesti ja syventyi takaisin kirjaansa.
”Mutta miksi? Meda, vihdoinkin koulusta on lomaa eikä meidän tarvitse hetkeen opiskella – ja sinä luet jotain tylsää opusta!” Narcissa tuskastui. Hän oli tullut hakemaan sisartaan pelaamaan velhoshakkia, ja vaikutti pahasti siltä, ettei tiukasta pelistä tulisikaan mitään.
”Tiedätkö sinä edes, mistä tämä kirja kertoo?” Andromeda tiuskaisi. Hän inhosi yli kaiken sitä, että häntä häirittiin lukiessa. Meda paiskasi kirjan kiinni sylissään ja pyyhkäisi pari karannutta suortuvaa korvan taakse.
”Joku tylsä kirja se kuitenkin on, eikä lukemisessa ole muutenkaan mitään järkeä”, Narcissa kohautti harteitaan. Hän asteli vanhan kullan värinen hame kahisten siskonsa luokse ja tarttui tämän käteen. ”Tule nyt!”
Tyttö kiskoi Andromedaa pystyyn tuolista, ja huokaisten tämä nousikin. Hän laski kirjansa nojatuolin viereiselle pöydälle. Salaa hymyillen Narcissa päätti, että antaisi Andromedan voittaa pari ensimmäistä erää,
***
Suolainen iltapala janotti Narcissaa, kun tämä hiipi yläkerran käytävässä. Hänen päällään oli ainoastaan ohut yöpaita, ja kynttilä lepatti luoden seinille varjomaisia kuvia. Varmoin askelin, narisevia lattialautoja väistellen Narcissa hipsutti portaat alas. Päästyään alakertaan tyttö kääntyi kohti keittiötä, kun hänen silmiinsä sattui Andromedan kirja.
Olohuoneen verhot olivat unohtuneet auki ja katuvalot paistoivat kirkkaina. Huoneessa oli melkein yhtä valoisaa kuin päivällä, joskin valo oli kovin vaaleaa ja kylmää. Valo osui kirjan nahkakanteen ja sai sen kimaltamaan. Hieman harakaksi taipuneena Narcissa menikin keittiön sijasta tutkimaan kirjaa.
Kirjan tuoksu oli suorastaan huumaava. Narcissa ei ollut koskaan aikaisemmin huomannut, miten ihanalta vanhat kirjat tuoksuivat. Kenties yö oli saanut hänen aistinsa tarkemmiksi, mutta tyttö ei voinut vastustaa kiusausta istahtaa nojatuoliin, taittaa jalkoja alleen ja alkaa lukea kirjaa aivan sattumanvaraisesta kohdasta.
***
Narcissa havahtui todellisuuteen vasta kuullessaan askeleita aivan vierestään.
”Ja mitäs sinä muka luet?” Andromeda tokaisi ja purskahti hersyvään nauruun. Narcissan kasvoille nousi hehkuva puna.
