Yövapauksista valoon (K-11, Ginny/Pansy)

[Vanilje]

Nimi: Yövapauksista valoon
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Genre: angst, drama
Paritus: Ginny/Pansy
Haasteet: Musiikkivideohaaste, Kerää kaikki hahmot (Pansy Parkinson), Genrehaaste vol. 2 (femme), Femme10 vol. 3, Rare10, OTS20 (Luihuiset), Ficlet300 (146. Valo)
Vastuuvapaus: En omista hahmoja vaan ne kuuluvat J.K. Rowlingille. En myöskään saa tuotoksistani rahallista korvausta.

A/N: Tämän tosiaan kirjoitin musiikkivideohaasteeseen. Videona minulla oli tässä pohjana t.A.T.u.:n All The Things She Said. Joten ehkä jos haluaa tähän saada videon näkökulmaa niin sen katsominen jossakin vaiheessa on suositeltavaa, mutta ei toki pakollista. Parituksen valitsin aika lailla omien mielikuvieni perusteella videoonkin nähden, joten en tätä ehkä parin toimivuuspohjalta niinkään rakentanut, mutta toivottavasti se ei häiritse lukemista. Hmm, unohdinkohan vielä jotakin? En kai. Erityiskiitokset vielä foxtrotille, joka oli korvaamaton apu tämän kanssa. Kiitos. ♥




Aina he ovat olleet vähän eksyksissä, vaikka tietävätkin haparoiden oikean suunnan. He haluavat ottaa selvää, tietävät mitä tahtovat, pelkäävät ehkä hieman siltikin (ei se ole väärää pelkoa). Mitä muut heistä uskovat, odottavat.

Sadevesi valuu vuolaana kasvihuoneiden räystäältä, pilvien päältä. Kastelee pisara kerrallaan mustiin sekoittuvat punaiset hiukset aivan litimäräksi. Vaatteet liimautuvat ihoon kiinni, väristyksiä kulkee pitkin kehoa. Siitäkään huolimatta ei ole liian kylmä, toinen on vieressä lämmittämässä kuitenkin. Pehmeät huulet painuvat toisia vasten, maistavat, kulkevat suupielistä kaulalle asti. Kädet työntävät rajusti seinää vasten. Kumpikin pitää siitä, tietää että näin sen on aina kuulunutkin mennä, eivätkä he halua muuttaa siitä mitään.

Siltikin tuntuu kuin tuhat ihmistä ja enemmänkin tuijottaisi.

Se kaikki on vain niin epäreilua. Miksi kukaan ei osaa hyväksyä? Miksi joudumme tuntemaan itsemme vangituiksi, häkkilinnuiksi? Ei kukaan sitä toivoisi itselleen, muttei ehkä osaa ymmärtääkään. Silti se sattuu. Useimmiten sen haluaisi vain työntää mielen perukoille, unohtaa kaiken ympäröivän, muut ihmiset, juosta pimeää polkua oikeaan suuntaan sinne missä aurinkokin pilkahtaa sadepilvien lomasta.

Vaikka ei se aina ole niinkään. Yöllä on helppoa olla kokonaan toisen sormen piirrellessä kaaria kyljille tai huulten merkitessä kehoa omakseen, vaikka aamulla onkin vastassa kaikki muu.

***

Tyhjässä rohkelikkojen oleskeluhuoneessa sulkakynä raapustaa karhealle päiväkirjan sivulle koukeroisia kirjaimia, jotain sellaista, mitä kukaan muu ei saa nähdä. Kaikki on vain niin vaikeaa, sattuu kun en voi olla kokonaan sitä mitä haluan, mitä olen. Rakastan sinua Pansy, tiedät sen, toivon että joskus voimme vielä olla vapaita yhdessä. Ja ehkä hän uskookin sen. Pari katkeraa kyyneltä tipahtaa sivulle, sotkee lopun tekstistä niin ettei siitä saa enää selvää.

Muiden nähden Ginny ei itke koskaan.

Luihuistyttöjen makuusalissa mustahiuksinen istuu sängyllään, puree tyynyään ettei huutaisi ääneen. Se kaikki tuntuu niin hukuttavalta, kuin olisi vangittuna omaan mieleensä, ehkä vähän se toisenkin. Ei hän sitä kuitenkaan muille näytä, ei se olisi arvolle sopivaa. Paljaalle käsivarrelle hän raapii kynnellään koukeroita, haluaa omistaa toisen, olla täysin ehjä kaikkien edessä. Muistutuksena itselleen käsivarressa viivat kertovat siitä toisesta, ehkä jotain mitä he eivät vielä ole saavuttaneet. Mutta tulevat vielä saavuttamaan, hän tietää sen.

Muiden nähden Pansy ei koskaan nosta hihojaan.

***

Lopulta he päättävät yhdessä olla välittämättä muista, he haluavat vain olla sitä mikä tuntuu oikealta, vaikka joskus se vaikeaa onkin. Ei se kuitenkaan tunnu ylivoimaiselta kun vierellä on toinen.

”En jaksa piilotella enää näin. Kävellään huomenna käsi kädessä aamiaiselle, sopiihan se? Sopiihan?” Ehkei sitä tarvitse ääneen edes sanoa.

Aamulla sydän pamppailee kovempaa kuin ennen, kumpikin tietää mitä on tulossa. Tuntuu kuin koko keho vavahtelisi sykähdysten voimasta. Askeleet ovat haparoivia, mutta eivät liian – eivät muut tiedä vielä mitään, eivät osaa erottaa. Hermostunut naurahdus karkaa kiristyneiltä huulilta, miksi näin pieni asia tuntuu niin suurelta? Naurettavaa, mutta niin se vain on, eivätkä he mahda sille mitään.

Varovasti kapeat sormet hipaisevat toisen viileää kämmenselkää, ujuttautuvat varovasti toisten lomaan omistavasti. Ihmisten katseet tuntuvat porautuvan selkään, mutta molemmat kävelevät eteenpäin välittämättä siitä. He ovat päättäneet olla vapaita, ovat tehneet sen eikä enää peräännytä. Tätähän he ovat niin kauan halunneetkin, eivätkä he kadu. Tunne on keveämpi kuin pitkiin aikoihin.

Auenneista porteista kaksi on pyrähtänyt kohti aurinkoa.

[Vanilje]

Sab, kiva kuulla että pidit tästä! Jotenkin halusin tuoda tähän sitä viattomuutta ja tietynlaista ahdistustakin siitä, miten tuntuu ettei kukaan osaa hyväksyä, vaikka oli siellä sitä pehmeyttäkin kaiken synkemmän lomassa. Ehkä tämä kuvaa juuri sellaista itsensä etsimistä, mitä nuoruus monesti on. Hienoa kuulla että tämä toimi kokonaisuutena hyvin, ja sopivasti nivoutui kasaan. Kiitoksia paljon kommentistasi, kirjottajana ne ilahduttavat aina! Ehdottomasti piristit iltaani sanoillasi. : )

[Santeli]

Hypin aina ilosta kun löydän uuden ficin kyseisellä parituksella, mutta vielä enemmän kun tämä oli näin hyvä! Ihan mahtavaa kuvailua ja niin toden tuntuista :--) vau ja kiitos tästä♥

[Solveig]

Tämä on ollut jo kauan kirjanmerkeissä parituksen ja musiikkivideon takia! Muutaman kerran tullut sitä videota tuijoteltua ja olet kyllä onnistunut vangitsemaan tekstiin videon ja kappaleen tunnelman hienosti.

Kuten Sab sanoi, Pansy ja Ginny vaikuttavat tosiaan hirveän nuorilta ja epävarmoilta. Toisessa pätkässä välittyi hyvin ahdistus ja halu olla vapaasti mitä on, pidin tästä teemasta. Pidin myös siinä toistuvasta kaavasta (Muiden nähden Ginny/Pansy ei koskaan...), toimi hienosti vaikka toisaalta itkeminen ja itsensä vahingoittaminen ovat molemmat hieman kliseitä. Mutta mikäpä nuoruudessa ja rakkaudessa ei olisi, heh.

Jokainen kappale oli mielestäni edellistä parempi. Ensimmäisessä häiritsi, ettei käytetty ollenkaan nimiä ja lauseet tuntuivat hieman haparoivilta ja töksähteleviltä. Tuo (musiikkivideossakin esiintyvä) sadesuutelukuvaus oli kyllä erittäin mukava, pidän sen aiheuttamista mielikuvista. (; Pansy ja Ginny ovat aika voimakas pari, tahtoisin ehkä joskus itsekin kirjoittaa heistä. Grr.

Toisesta kappaleesta tosiaan pidin enemmän, joskin siellä hieman tuon "toinen" - sanan käyttö taas häiritsi. Mutta sisällöllisesti se on erittäin toimiva ja tuo esiin sen epävarmuuden, mitä ympäristön mahdolliset negatiiviset asenteet pakostakin aiheuttavat. Vapaudenkaipuusta.

Kolmas kappale on hieno lopetus ficille! Varsinkin tuo kursivoitu repliikki on hyvä. Rohkeita tyttöjä. Tähän olisi ehkä sopinut tyttöjen kutsuminen nimeltä, kun ne kuitenkin oli jo toisessa pätkässä kerran mainittu - mutta toki tämä on ihan mielipidekysymys,

Kokonaisuudessaan teksti on toimiva. Jokaisessa kappaleessa on vähän oma tunnelmansa, mutta olet onnistunut sitomaan ne taitavasti toisiinsa. Pidin tästä, enkä pelkästään parituksen takia!

[Vanilje]

Santeli, oi olen otettu kommentistasi! Ihana kuulla että pidit tästä noinkin paljon ja kuvailu oli toimivaa, se kun on minulle ainakin kirjoittaessa melko tärkeää. Kiitos paljon nätistä ja piristävästä kommentista. ♥

Solveig, ooh kiitos paljon! Ensinnäkin ihan tosi kiva kuulla että olin onnistunut saamaan tuon videon hyvin tähän mukaan, kun sen pohjalta tämä ficcikin lähti. Itselle jotenkin se tietty tunnelma ficeissä on melko tärkeää, joten kiva että se on tässä onnistunut. (itsekin pidin tuosta sadesuutelukohtauksen aiheuttamista mielikuvista (; ) Jotenkin juuri tuon videon pohjalta tulee sellainen fiilis, että on vähän epävarmuutta, pelkoakin siitä mitä muut ajattelevat. Mutta lopussa kuitenkin sitten kuitekin vapaudenkaipuu saa voiton ja uskalletaan näyttää muillekin mitä todella ollaan. Sitten tuosta toinen-sanan käytöstä. Itsekin mietin että onko se vähän liian tönkkö noin kun ei käytetä oikeita nimiä ollenkaan, mutta en sitten kuitenkaan sitä enää lähtenyt muokkaamaan kun en saanut sitä oikein muotoiltua mitenkään fiksusti. Mutta no, hyvä jos se ei kuitenkaan aivan liikaa lukemista häirinnyt. : ) Ja hei, hienoa että toi lopetus toimi, sen kanssa painin pitkään kun tuntui ettei mikään oikein toimi. Hyvä kuitenkin jos se oli osuva. Niin ja kirjoita ihmeessä näistä kahdesta joskus jotakin jos siltä tuntuu! Minä ainakin lukisin. Näissä kahdessa on vaan jonkinlaista tiettyä vahvuutta ja potentiaalia, molempien persoonat kun ovat sellaisia tietyllä tapaa vahvatahtoisia. Apua kun en osaa tämän paremmin vastata, mutta kiitos vielä kerran kommentistasi ihan tosi paljon. ♥

[eevuli]

Ihana ficci! En oo ennen lukenu tästä parituksesta ja olin vähän epäluulonen aluks mut tää oliki tosi ihana =3

[Vanilje]

eevuli, kiitoksia! Hienoa kuulla että pidit tästä ficistä noinkin paljon, vaikka paritus olikin uusi ja vähän ennakkoluuloja aiheuttava! Se on aina kiva kun saa ihmiset lukemaan jotain uutta ja kenties tutustumaan uuteen paritukseenkin. Kiitos vielä kommentistasi, piristit minun iltaani sillä! ♥

[Frank]

Hmm. En tiedä, miksi juuri t.A.T.u.:n "All The Things She Said" -kappaleen musiikkivideo on jäänyt mieleen. Näin sen vuosia, vuosia, monia vuosia sitten, mutta muistan silti kahden tytön metalliverkkoaidan takana muiden ihmisten katsellessa välillä jopa järkyttyneen näköisinä menoa. Pienenä en vielä kunnolla ymmärtänyt musiikkivideoiden sanomaa, mutta vuosien mittaan on niitäkin tullut ajateltua pidemmän päälle.

Onnistuit toden tosiaan kiitettävästi ficissä, sillä viimeisen lauseen tukahduttavan tunteen toi todella nostalginen välähdys juuri kyseisestä videosta. (:
Plussana vielä se (en tosiaan tiedä, onko hahmot valittu tarkoituksella näin), että Ginnystä tulee väkisin mieleen hieman iloisempi ja tyttömäisempi punahiuksinen Lena, kun taas asteittain poikamaisempi ja tummempi Pansy on ennemminkin Julijan oloinen. Mahtavaa! :D

Femmet on ehkä enemmän mun juttu (heteroficcien rinnalla), kuin slash -tyyppiset ficit, ja ehkä juuri tuon vuoksi sain mittavan inspiraationpurkauksen lukuelämyksen seurauksena. Ei kun tekstinkäsittely auki ja kirjoittamaan!

Kiitos paljon tästä (:

[Vanilje]

Frank, pakko kyllä myöntää, että oma suhteeni tuohon kappaleeseen on kehittynyt vähän samalla tavalla kuin sinun; siinä on myös jotakin niin nostalgista. Mutta tosiaan sen varsinainen sanoma on auennut vasta vähän myöhemmällä iällä. Hienoa kuulla että olin onnistunut vangitsemaan musiikkivideon tunnelman tähän ficciinkin, osallistuihan tämä tuohon musiikkivideohaasteeseenkin ja niin. Ja jotenkin se oli itselle ainakin kirjottaessa tärkeää mukailla videota ja saada sitä tunnelmaa mukaan. Kiva siis, että onnistuin siinä. Itse asiassa mietin näitä hahmoja ennen kirjoittamista vähän samalla tavalla kuin sinä pohdit kommentissasi, eli oikeastaan tämä paritus oli juuri tietoinen valinta. (: Jotenkin Ginny ja Pansy on olemukseltaan vähän Lenan ja Julija! Ja oi, ihana kuulla että tämä teksti onnistui myös inspiroimaan! Olen oikein otettu. Kiitoksia vielä itsellesi kommentista oikein paljon ja kiva kuulla että pidit! : )

[rantaleijona15]

Aivan ihana! Pidin kovasti!