Title: Langennut
Author: Larjus
Fandom: Amour Sucré
Chapters: Oneshot
Genre: songfic, femslash, drama
Song: Orange Caramel (오렌지 캬라멜) – 까탈레나 (Catallena)Pairing: Candy/Debrah (pienenä mainintana Castiel/Debrah)
Rating: K-11
Warnings: Pikkasen kähmintää ja läimimistä (jotka eivät ole molempien osapuolien mieleen)
Disclaimer: Amour Sucré hahmoineen kuuluu ChiNoMikolle ja Beemooville. Ficissä oleva biisi kuuluu tekijöilleen, ja sen englanninkieliset käännökset (koska harva meistä osaa koreaa, en minäkään) ovat popgasa.comista.
Summary: Debrah palasi lukioon Castielin vuoksi mutta jäikin sinne eri syystä.
A/N: Olin jo pitkään hinkunut kirjoittaa Catallenaan femme-songficin, mutta varsinainen idea puuttui. Alkuun mietin, että parituksena olisi ollut Candy/Violette, mutta sitten keksinkin, että Debrah'n parittaminen Candylle olisi mielenkiintoisempaa. En pidä Debrah'sta, mutta hänestä on jännä kirjoittaa. Biisistä voisi sanojen puolesta hyvin myös kirjoittaa Candyn näkökulmasta, ehkä jopa paremmin, mutta halusin kirjoittaa Debrah'n perspektiivistä niin paljon, että päädyin lopulta siihen. Vähän houkutti vaihtaa sanoihin Catallenan tilalle Candy (tai vaihtoehtoisesti kutsua Candya Catallenaksi), mutta en viitsinyt
Tapahtumat seuraavat jonkin verran jaksoja 15 ja 16, mutta eivät suoraan, koska A) mä en muista tarkkaan miten kaikki meni enkä halua/jaksa nyt pelata niitä jaksoja uudestaan (säästän toimintopisteitä tuleviin jaksoihin) ja B) en mä halua kopioda jotain jaksoa ficiksi (mikä järki siinä olisi) vaan kirjoitan mieluummin jotain omaa.
Candylla on tässä ficissä pinkit, lyhyet hiukset ja violetit silmät, koska minunkin Candyllani on. Mutta jos hänet haluaa kuvitella erinäköiseksi niin siitä vain. Ihan kuin minä sitä voisin estää...
Tämä fici kuuluu osaltani
hetslashfemme-haasteeseen, ja vie samalla femme- ja songfic-neitsyyteni
Varokaa.
LangennutVaikka Debrah olikin palannut Sweet Amorikseen Castielin takia, poika ei ollut syy, miksi hän sinne jäisi. Ei todellakaan, tyttö oli löytänyt koulusta jotain paljon mielenkiintoisempaa. Hän oli ollut poissa vain vajaan vuoden, mutta sinä aikana oli tapahtunut ilmeisen paljon. Castiel oli muuttunut, eikä Debrah tiennyt, oliko muutos parempaan (hänen kannaltaan). Lisäksi lukioon oli tullut uusia oppilaita: muutama hyvännäköinen poika ja yksi tyttö.
Tyttö, jossa selvästikin oli jotain erityistä.
Debrah oli kuullut muilta paljon tuosta uudesta tytöstä, Candysta. Tämä tuli toimeen lähes kaikkien kanssa, auttoi jokaista melkeinpä missä vain, piti tukiopetusta matematiikassa ja oli ollut järjestämässä kouluun rockkonserttia. Ja suunnistuksen aikana eksynyt metsään Nathanielin kanssa, brunetti ajatteli huvittuneena.
Melody ja Iris olivat sanoneet, että hän ja Candy olivat hyvin samanlaisia keskenään. Ehkäpä heistä voisi tulla ystäviä... Mutta vain, jos Candy ei tulisi hänen ja Castielin väliin. Hänellä oli pojalle käyttöä.
The small, dancing Catallena (Red sun)
Without knowing, I’m falling for you
Chic and proud, Catallena (Red sun)
Jutti meri oye hoi hoi, I’m bewitchedPunapää itse, samoin kuin hänen tylsämielinen ystävänsä, olivat Nathanielin lisäksi ainoat, jotka eivät olleet Debrah'lle Candysta juuri kertoneet, joskaan tyttö ei kummastellut sitä. Nathanielia ei ollut näkynyt koulussa, eikä tämä puhuisi hänelle muutenkaan. Castielkin oli pysytellyt poissa, ja tämä selvästikin varoi sanomasta yhtään mitään asioista, joita oli tapahtunut Debrah'n poissa ollessa. Voi miten söpöä, Raksu ei halunnut hänen tietävän naisseikkailuistaan. Lysandrekin vältteli hänelle puhumista; poika oli vain tuonut selvästi ilmi, ettei arvostanut häntä murto-osaakaan siitä, miten paljon piti Candya arvossaan.
Candysta paljon kuultuaan Debrah sai tietoonsa myös sen, että tämä itsekin haki informaatiota hänestä. Brunettia hymyilytti tuo tieto. Candy piti häntä kiinnostavana, ihan niin kuin hänkin tätä!
Oh my, she’s so great, I’ve fallen for her
Even as a girl, I can see she’s so greatValitettavasti Melody murskasi hänen toiveikkaan ajattelunsa hetkessä.
”Candy on sitä mieltä, että olet epäilyttävä”, Melody kertoi, kun Debrah oli päätynyt koulukierroksellaan oppilaskunnan huoneeseen.
”Epäilyttävä? Minä? Miksi ihmeessä?” Debrah aukoi suutaan hämmentyneenä.
”En minä tiedä”, toinen vastasi papereita selvitellessään. ”Hänen mukaansa paluusi takana on jotain muutakin kuin vanhojen tuttujen tapaaminen. Hän sanoi, että sinä salaat jotain ja että sinulla on pahat mielessäsi.”
”Mitä ihmettä se tyttö selittää”, pidempi tytöistä puuskahti ärsyytyneenä. Loukattuna. Satutettuna. ”Hän ei edes ole puhunut minulle!”
”Se onkin naurettavaa. Yritin puhua hänelle järkeä, mutta hän ei kuunnellut minua.”
Melodyn puheista loukkaantuneena Debrah päätti, että oli aika etsiä Candy käsiin ja puhua tytölle suoraan. Tämä oli kuullut hänestä hajatietoa (joka varmasti oli vain pelkkiä kehuja, ellei Candy ollut puhunut Ambrelle), ja teki siitä johtopäätöksiä, että hänen paluunsa takana olisi jotain hämärää. Debrah'aa ei suututtanut niinkään se, että Candy oli nopeiden ja vajaiden havaintojensa kanssa oikeassa, vaan se, että tämä oli alusta alkaen ajatellut hänestä pahaa. Ja hän kun oli ajatellut, että heistä olisi voinut tulla ystäviä...
She’s temperamental but I want to see her
I want to know her, I want to dance with herVaikka Debrah ei ollut käynytkään Sweet Amoriksessa moneen kuukauteen, hän muisti koulun paikat erinomaisesti. Onnekseen hänen ei kauaa tarvinnut etsiä, kun jo löysi Candyn käytävältä puhumassa parin vieraannäköisen pojan kanssa. Brunetti ei tohtinut marssia keskelle kolmikkoa hajottamaan keskustelua, joten hän jäi hetkeksi sivuun, koulukaappien taakse odottamaan ja kuuntelemaan. Samalla hän tarkkaili kolmea hahmoa tarkkaan, erityisesti Candya.
Pojat olivat varsin hyvännäköisiä, vaikkakin heiltä puuttui Debrah'n arvostama rokkarin karisma. Candylta puolestaan löytyi särmää, joka viehätti brunettia. Hän ei ymmärtänyt, miksi Lysandre oli aina jaksanut heitellä kylmiä, puolihuomaamattomia kommentteja hänen pukeutumisestaan muttei kritisoinut lainkaan Candyn tyyliä, vaikka tällä selvästikin oli jopa enemmän paljasta pintaa esillä. Tytöllä oli yllään turkoosi tuubitoppi, ja mustat, lyhyet farkkushortsit. Jaloissa pinkit tennarit, ja nahkainen takki lepäsi käsivarrella. Debrah unohtui hetkeksi tuijottamaan Candyn pyöreää, täyteläistä mutta kiinteännäköistä takapuolta ja vaaleita, pitkiä jalkoja. Olisiko siinä syy, miksei Lysandre kommentoinut tuon ulkonäköä mitenkään?
Tosiaan, Debrah hymyili itsekseen, Lysandre erosi siinä mielessä Castielista, että hän tuntui arvostavan tytöillä muotoja enemmän takana kuin edessä. Eipä sillä, että Debrah itsekään löytäisi Candysta mitään moittimisen arvoista.
Aikansa odoteltuaan Debrah havaitsi, että pojat viimein jättivät Candyn yksin. Brunetti tiesi tilaisuutensa koittaneen. Candy lähti kävelemään eri suuntaan poikien kanssa, ja Debrah kiirehti hänen peräänsä.
”Hei, Candy”, hän sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä.
”Sinä!” toinen päsähti. Hänen periaatteensa oli selvästikin päinvastainen kuin Debrah'lla.
”Niin, minä”, tämä hymyili ja päätti mennä suoraan asiaan. ”Kuulin muilta, että olet kysellyt minusta.”
Candyn ärsyyntynyt ilme yritti lipua salakavalasti epävarman suuntaan, mutta pinkkihiuksinen tyttö palautti sen aina ennalleen.
”Etkö ole uskaltanut tulla juttelemaan minulle suoraan?” Debrah ihmetteli.
”Puhu vain omasta puolestasi”, lyhyempi tokaisi. ”Minä tiedän, että sinäkin olet kysellyt muilta minusta.”
”Koska sinua on ollut mahdoton löytää”, brunette kertoi. ”Olen kuullut sinusta paljon, mutten nähnyt juuri lainkaan. Totta kai haluan tietää tarkemmin, millainen on tyttö, josta kaikki puhuvat.”
Lalala shake, shake it, wave your hand
Scream until you lose your voicePinkkihiuksinen näytti miettivältä. Hänen kasvoillaan häivähti pieni huoli, ennen kuin hän jälleen sysäisi sen syrjään.
”Kaikki ovat kertoneet, että me kaksi olemme hyvin samanlaisia”, Debrah kertoi. ”Meistä tulisi varmasti läheiset ystävät.”
”Älä kuvittelekaan!” Candy kivahti. ”Minä en ole kuin sinä! Sinä et palannut Sweet Amorikseen noin vain, sinä haluat täältä jotain. Minä tiedän, että sinä ja Castiel olitte ennen yhdessä. Jätit Castielin, mutta nyt olet kuitenkin palannut. Miksi, tulitko satuttamaan häntä uudelleen?”
”Minun ja Castielin ero ei kuulu sinulle”, Debrah vastasi hivenen kylmästi. ”Vaikka minä olinkin se jättävä osapuoli, se ei tee minusta millään tavalla pahaa. Yhtä hyvin Castiel olisi voinut jättää minut.”
”Minä en usko tuohon”, lyhyempi vastasi oitis.
”Se on omaa tyhmyyttäsi sitten. Et tunne minua. Mistä edes olet saanut päähäsi, että minä haluan täältä jotain erityistä? Onko joku sanonut jotain sen suuntaista? Enkö muka saa tulla käymään vanhassa koulussani?”
”Kukaan ei ole sanonut mitään”, Candy myönsi harmissaan hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Mutta minä olen kuitenkin varma. Muut ovat tyhmiä, kun eivät näe sitä sinussa.”
”Voivoi”, Debrah hymyili. ”Oletko sinä vain kateellinen? Tai ehkäpä sinä oletkin ihastunut Castieliin ja pelkäät, että ex-tyttöystävä tulee ja vie hänet sinulta.”
”Tuo ei ole totta!” pinkkihiuksinen kivahti. ”Muut ovat ehkä kehuneet sinua, mutta en ole vielä kuullut sinusta mielipidettä kolmelta ihmiseltä: Nathanielilta, Lysandrelta ja Castielilta itseltään.”
”Pyh”, Debrah tuhahti. ”Luuletko, että kukaan kehuisi entisiään? Ja ihan totta, sinuako muka kiinnostaa sen hikipingon mielipide?”
”Kiinnostaa”, Candy vastasi oitis. ”Minä luotan häneen täysin. Lisäksi Lysandre ei ole suostunut puhumaan sinusta, mutta hänestä kyllä näkee, ettei hän ajattele sinusta yhtä kauniisti kuin muista.
”Lysandre oli aina mustasukkainen Castielista. Hän uskoi, että veisin Castielin pois”, brunetti väitti.
(Jutti Meri Oye Hoi Hoi
Paula Mera Oye Hoi Hoi)
Good job, I’ll give you 100 points**
Keskustelu Candyn kanssa vainosi Debrah'aa. Kuka tuo tyttö oikein oli? Miksi tämän oli pitänyt saapua Sweet Amorikseen vasta sen jälkeen, kun hän itse oli lähtenyt ja mennyt mukaan musiikkimaailmaan? Mikseivät he olleet voineet tavata aiemmin erilaisissa yhteyksissä?
Brunetti ei saanut yöllä unta. Hän pyöri sängyssään levottomana, nousi moneen kertaan ylös, harjasi pitkiä, ruskeita hiuksiaan ja mietti. Miten Candy osasikaan heti sanoa, mitä hän koulusta halusi? Vaikka toisaalta tyttö oli tällä hetkellä väärässä. Hän halusi jotain muuta nyt enemmän kuin Castielia. Debrah'n elämässä musiikki oli aina tullut ensin, mutta Candy oli kuin sormia napsauttamalla muuttanut kaiken. Hän ei tiennyt, pitikö siitä. Mitä hänelle oli tapahtumassa? Valitsiko hän ihan oikeasti ennemmin tytön, jota ei edes tuntenut, sen sijaan, että ottaisi jälleen pojan, josta voisi hyötyä musiikkibisneksissä? Vai voisiko hän saada molemmat? Hänellä kun olisi yhä tarvetta Castielille.
The small, dancing Catallena (Red sun)
Without knowing, I’m falling for you
Chic and proud, Catallena (Red sun)
Jutti meri oye hoi hoi, I’m bewitchedDebrah mietti mielessään Candyn lyhyeksi leikattuja, pinkkejä hiuksia, suuria violetteja silmiä ja siroa, takaa muodokasta vartaloa. Tyttö oli kaunis ja viehättävä vaikkakin melkoisen lauta.
Miltäköhän pienet rinnat tuntuisivat, Debrah pohti painaen päänsä tyynyyn. Lopulta uni tuli, kun brunetti haaveili mielessään kauniista, itsepäisestä tytöstä, josta kaikki tuntuivat pitävän paljon, hän itse mukaan lukien...
Softly, softly, melting, melting
Shivering, shivering, trembling
I want to follow herSeuraavana aamuna Debrah palasi Sweet Amorikseen. Hän halusi heti etsiä Candyn käsiinsä ja puhua tälle. Hän kyllä saisi tytön kuuntelemaan, olihan hän sentään mestari ihmisten manipuloinnoissa. Candy ei voinut olla häntä parempi, vaikka olikin saanut koko luokan ihailemaan itseään kuin luonnostaan.
Lukiossa oli kuitenkin haastavaa olla ilman opiskelijan statusta. Henkilökunta ei katsonut häntä pahalla, koska kaikki muistivat hänet edelliseltä vuodelta, mutta hänellä ei ollut oikeuksia mennä tunneille tai edes mahdollisuutta ottaa selvää, missä kukakin oli ja milloin. Candyn löytäminen oli vaikeaa... mutta hän halusi löytää tytön. Siitä oli tullut hänen päätehtävänsä – pakkomielteensä – Sweet Amoriksessa. Castielilla ei ehkä sittenkään olisi niin väliä, hän tarvitsi Candyn. Hän vaikka viettäisi jok'ikisen päivänsä koulussa kunnes onnistuisi.
Brunetti ei edes tiennyt, miksi halusi Candyn huomiota niin paljon. Eikö sen olisi pitänyt olla toisinpäin?
I don’t like her because she’s so chic
But even as a girl, I can see she’s so attractive
I’m angry but I want to dance for an hour, two hours
I want to play down to my very last bone”Tapaamme jälleen”, Debrah sanoi voitonriemuisesti, kun Candy tuli ulos englanninluokasta Iriksen kanssa. Hän oli viimein päätynyt odottamaan oikean luokan eteen.
Candy käänsi päänsä poispäin hänestä. Brunettia ärsytti, hän ei aikonut sietää tuota!
”Hei, Iris”, hän tervehti punapäätä ystävällisesti hymyillen samalla kun tarttui Candya käsivarresta ja kiskaisi tämän perässään pois luokkalaisten luota.
”Mitä sinä teet!?” Candy ärähti ja riuhtaisi itsensä irti, kun he olivat hieman syrjemmässä.
”Meillä jäi juttu kesken”, Debrah kertoi. ”Sinähän olet halunnut tietää minusta niin paljon, että ajattelin voivani kertoa sinulle sen, mitä haluat.”
”Sinä et kertoisi kuitenkaan”, pinkkihiuksinen väitti. ”Valehtelisit minkä ehtisit, sen sinä varmasti osaat.”
”Syytöksiä, syytöksiä”, pidempi sanoi teeskennellen harmistunutta. ”Meidän on parempi mennä jonnekin rauhalliseen paikkaan puhumaan. Uskoisin, ettei biologianluokassa ole nyt ketään.”
”Ei meidän tarvitse puhua.”
”No, ei kai”, Debrah tuumi, ”ellet halua jatkaa minun mustamaalaamistani tietämättä lainkaan, mistä puhut.”
Candy katsoi häntä vihaisesti, mikä suorastaan ihastutti brunettia. Mieltä ihan lämmitti ajatus, että hän sai jossakussa aikaan vahvoja tunteita, olkoot ne miten vihaisia ja kielteisiä tahansa.
”Hyvä on”, lyhyempi lopulta tokaisi. Hän piti äänensävynsä tyynenä, vaikka Debrah aistikin sanojen takana kuohuvan raivon. ”Saat puhua, mutta minä en lupaa uskovani sinua.”
”Se olisikin liikaa pyydetty.”
Lalala shake, shake it, wave your hand
Scream until you lose your voiceDebrah johdatti Candyn, tuon pienen ja sievän Candyn, biologianluokkaan, joka tosiaan oli tyhjillään. Brunetti katseli luokan perällä olevia mikroskooppeja hajamielisenä. Paikka oli täydellinen. Oppilaista tyhjä ja rauhallinen, mutta kuitenkin lähellä muita, jos heitä sattuisikin tarvitsemaan.
”No, Candy”, hän sanoi sulkien oven. Hän varmisti, ettei se mennyt lukkoon, jotta muut pääsisivät halutessaan sisään. ”Mitä haluat tietää?”
”Miksi sinä palasit? Oikeasti! En usko, että halusit vain tulla tapaamaan vanhoja koulukavereitasi.”
Debrah kääntyi ympäri, jottei pinkkitukkainen tyttö näkisi hänen kasvojaan. Hän painoi kämmenensä vasten pöytää, jolle joku oli unohtanut lyijykynännysän.
”Minä odotan.”
Brunetti kuuli Candyn tennarien kumisen kopinan lattiaa vasten. Hänen hartiansa nykivät, eikä hän tiennyt, pitäisikö hänen itkeä vai nauraa.
”Mikset vastaa? Noinko sinä pidät sanasi? Olin siis oikeassa sinusta.”
”Luuletko sen olevan niin yksinkertaista!” Debrah kivahti. ”Minä tulin takaisin, koska... Minä en enää tiedä!”
”Et tiedä”, Candy toisti ja naurahti ilottomasti. ”Jos sinulla ei ollut mitään muuta sanottavaa, niin minä lähden. Ja sinunkin olisi parasta lähteä. Sweet Amoriksesta. Pysyvästi.”
(Jutti Meri Oye Hoi Hoi
Paula Mera Oye Hoi Hoi)
Not good enough, have some more strengthTyttö suuntasi ovea kohti valmiina lähtemään. Juuri kun hän oli painamassa kahvaa alas, Debrah'n takaa ilmestynyt käsi pysäytti hänet.
”Mitä nyt?”, hän kysyi kylmästi, vaikka olikin selvästi hämillään.
”Minä kertoisin sinulle totuuden, jos voisin”, brunetti sanoi hiljaa ja veti Candyn käden pois kahvalta. ”Minä luulin tulleeni takaisin Castielin vuoksi, mutta en tiedä enää, onko se minulle syy jäädä.”
”Mitä sinä tuolla tarkoitat?”
”Sinä sekoitit kaiken”, Debrah tokaisi lopulta. ”Kuka sinä oikein olet? Mistä sinä tulit?
Miksi sinä tulit vasta kun minä olin lähtenyt?”
Brunetista tuntui, että hänen pitäisi nyt itkeä. Hänen sydämeensä koski, mutta kyyneleitä ei tullut. Hän yritti itkeä, epäonnistui ja järkyttyi. Hän oli aina ennen pystynyt itkemään milloin vain halusi, komentamaan kyyneleitä ilmestymään silmäkulmiin, mutta nyt, juuri kun hän olisi tarvinnut niitä kaikin puolin, ne pysyivät poissa.
”Etkö sinä näe, mitä sinä olet tehnyt minulle?” Debrah sanoi lopulta turhautuneena kyvyttömyydestään itkeä.
”Minä en ole tehnyt sinulle mitään. Vielä”, Candy tokaisi. Hän oli varma, että tytön käytös oli pelkkää näytelmää. Hän ei suostuisi olemaan niin yksinkertainen ja tyhmä, että lankeaisi siihen.
”Niin sinä luulet. Tajuatko edes, että sinä olet syynä kaikkeen. Kaikki puhuvat sinusta samalla tavalla kuin minusta aikoinaan.”
Debrah tuli lähemmäs Candya. Hän pakotti lyhyemmän tytön seinää vasten ja tutki herkeämättä tämän kasvoja silmillään.
The small, dancing Catallena (Red sun)
Without knowing, I’m falling for you
Chic and proud, Catallena (Red sun)
Jutti meri oye hoi hoi, I’m bewitched”Ehkä me tosiaankin olemme hyvin samanlaisia, sinä ja minä. Meillä voisi olla hauskaa yhdessä, vai mitä luulet?”
”Hauskaa... mi-mistä sinä nyt puhut!?”
Candy olisi kavahtanut kauemmas, jos seinä ei olisi tullut vastaan. Hän olisi painanut kätensä Debrah'aa vasten ja tyrkännyt tämän pois, jos tämän runsaat rinnat eivät olisi olleet niin hyvin esillä, suorastaan tyrkyllä. Polvet olivat pettää alta. Hän alkoi lipua seinää pitkin kohti lattiaa.
Debrah'aa suorastaan viehätti pinkkihiuksisen tytön kasvoilla häilyvä epävarmuus. Hän laskeutui alas yhdessä tämän kanssa, pitäen heidän kasvonsa koko ajan samalla tasolla.
”Olet niin sievä...” hän kuiskasi. ”Ei mikään ihme, että pojat eivät saa silmiään irti sinusta. Eikä kukaan muukaan.”
”De-debrah...” Candy aloitti, mutta brunetti vaiensi hänet verkkaisella hyssyttelyllä.
”Noh, noh”, pidempi sipaisi hänen poskeaan. ”Etkö sinä vieläkään ymmärrä, miksi sekoitit kaiken. Hitot Castielista. Sinussa on jotain paljon enemmän.”
Yes!
I’m bewitched, I’m bewitched...
I’m bewitched, I’m bewitched...Brunetin käsi alkoi sivellä Candyn kaulaa, solisluita ja käsivarsia. Hän nautti tytön ihon sileydestä ja kehon pehmeydestä. Ei kovaksi treenattuja lihaksia missään, pelkkää suloista ja pehmeää, naisellista täyteläisyyttä.
Candy seurasi hänen käsiensä liikkeitä tarkkaan mutta ei pyrkinyt estämään häntä. Debrah'aa hymyilytti. Läheltä Candy oli upeampi kuin kauempaa tarkasteltuna, ja tätä oli miellyttävä koskettaa. Voisipa hän tehdä enemmänkin... Pelkkä ajatuskin sai Debrah'n kostumaan.
Mutta toisaalta, mikäpä häntä estäisi. Olihan hänellä aina varasuunnitelma, jos jokin menisi pieleen.
Antamatta Candylle hetkeäkään reagoida brunetti vapautti itsensä estoistaan ja suorastaan hyökkäsi tytön huulien kimppuun. Tämä oli oletettavasti niin hämmentynyt suudelmasta, ettei yrittänytkään estellä. Toisaalta tämä ei myöskään vastannut suudelmaan millään tavalla. Debrah ei ollut yllättynyt. Hän maistoi kokemattomuuden tytön huulilta. Candy-pieni, tämä ei selvästikään ollut suudellut montaa kertaa, vaikka olikin koulussa aina kaikkien ympäröimänä. Oliko tyttö muka niin ujo ja epävarma? Debrah ei ollut huomannut viittaustakaan siihen suuntaan, ei ennen kuin nyt.
Lopulta Debrah itse katkaisi suudelman. Hän vetäytyi hivenen kauemmas, vain nähdäkseen Candyn kasvot. Tytön ilme oli utuinen, ihan eri luokkaa kuin aiemmin. Toisaalta tämä ei vieläkään hymyillyt, minkä puutteen Debrah'n virne pyrki kompensoimaan. Hänen hymynsä oli leveämpi ja makeilevampi kuin koskaan.
The hands that brush by are warm
Is she actually nice once you get to know her?Debrah kumartui uudestaan suutelemaan Candya. Hän oli jälleen kiihkeä ja estoton teoissaan, eikä pinkkitukkainen olisi pysynyt hänen mukanaan, vaikka olisikin yrittänyt. Tämä antautui Debrah'n kosketukselle, vaikkei voinutkaan rentoutua. Lihakset pysyivät jäykkinä ja liikkumatta.
Nopeasti brunetti sujautti kätensä Candyn topin sisään. Ne pienet rinnat, hän halusi tuntea ne. Debrah ei kuitenkaan tajunnut, että niihin tarttumalla hän oli ylittänyt rajan, jonka toiselle puolelle Candy ei päästänyt häntä. Hetkessä tämä oli kiskaissut käden pois ja tyrkännyt hänet kauemmas. Debrah ei ehtinyt reagomaan, kun Candy läimäytti häntä avokämmenellä poskelle ja potkaisi häntä vatsaan niin, että hän liukui lattialla hetken ja kaatui lopulta kumoon.
”Mikä helvetti sinua vaivaa!” Candy rääkyi. ”Näpit irti minusta!”
Nyt oli tarvetta varasuunnitelmalle.
”Auuuuuu!” Debrah nousi istumaan ja alkoi ulvoa poskeaan pidellen. ”Ole kiltti, älä lyö enää!”
”Mitä täällä tapahtuu?”
Ovi luokkaan aukeni, ja Iris sekä mustahiuksinen poika, jota Debrah ei tuntenut kuin ulkonäöltä, astuivat sisään. He katsoivat hämmentyneinä lattianrajassa istuvia tyttöjä.
”Iris”, Debrah vaikeroi. Kyyneleet, joita hän oli kaivannut jo aiemmin, saapuivat viimein. ”Auta...”
”Debrah”, punatukkainen tyttö sanoi huolestuneena. Hänen katseensa kääntyi pinkkihiuksiseen. ”Candy... löitkö sinä Debrah'aa!?”
”Hän aloitti”, Candy puolustautui. ”Debrah kävi päälleni ensin.”
My temperamental Catallena
Everyone is falling for her
Chic and proud, Catallena (Red sun)
Jutti meri oye hoi hoi, I’m bewitched
Yes!Hieman sivusta seurannut poika katseli tyttöjä hämmentyneenä ja siirtyi lopulta Candyn luo. Hän auttoi tämän ylös.
”Tuota, Candy...” hän aloitti. ”En tiedä oliko tuo ihan fiksua.”
”Mutta Armin”, pinkkihiuksinen sanoi. ”Kaikki on Debrah'n syytä. Hän kävi ensin minun kimppuuni.”
”Löikö hän sinua?”
”No ei, mutta...” Candy katsoi epätoivoisesti Arminia, joka näytti jo valmiiksi turhautuneelta. ”Armin, sinä olet itse aina ollut väkivallan puolella!”
”Niin peleissä, Candy, peleissä”, poika huomautti. ”Ei niin voi tehdä oikeassa elämässä, vaikka kuinka haluaisi. On ehkä parempi, että tämä tilanne selvitettäisiin puhumalla.”
”Minä vain ehdotin, että minä ja Candy voisimme olla ystäviä ja tehdä asioita yhdessä”, Debrah nyyhki kyyneleitään pyyhkien. ”Mutta sitten hän alkoi lyödä ja potkaisi minua mahaan.”
”Voi Debrah”, Iris pahoitteli. ”Nouse ylös, tule, minä vien sinut terveydenhoitajalle.”
Punapää auttoi tytön ylös lattialta ja lähti saattamaan tätä pois oikeaan suuntaan. Candy ja Armin jäivät heidän jälkeensä luokkaan. Debrah kuuli, miten Candy aloitti kiivaat puolustuspuheet, ja poika yritti jotenkin saada tämän rauhoittumaan. Epäonnistuen.
Voi Candy, Debrah mietti sekä vihaisena että huvittuneena. Siitä tytöstä löytyi kyllä sisua, enemmänkin kuin hän oli uskonut. Harmi vain, ettei tämä loppujen lopuksi ollutkaan kovin suopea hänen kosketukselleen, Debrah kun oli pitänyt kokemastaan...
”Minä en ymmärrä, miksi Candy käyttäytyy noin”, Iris sanoi hiljaa tukien brunetin kävelyä. ”Ei hän tietääkseni ole ennen lyönyt muita tai mitään vastaavaa.”
”E-ei se mitään”, Debrah sanoi sipaisten viimeisetkin krokotiilinkyyneleet silmäkulmastaan. ”Ehkä hän on vain mustasukkainen. Olenhan minä kuitenkin ollut Castielin tyttöystävä, ja ilmeisesti Candy pitää hänestä.”
”Ai”, toinen vilkaisi brunettia. ”Olen joka tapauksessa pahoillani hänen puolestaan. Mustasukkainen tai ei, se ei oikeuta häntä lyömään. Mielestäni rehtorin pitäisi puuttua asiaan.”
”Niin kai”, Debrah mutisi siirtäen Iriksen kädet syrjään. ”Minä pärjään tästä eteenpäin itsekin, kiitos.”
”Mutta minä tulen kuitenkin mukaasi”, punapää ilmoitti. ”...Vai?”
”Ei tarvitse, mutta kiitos kuitenkin!”
Debrah katosi käytäville ihmismassan sekaan jättäen Iriksenkin jälkeensä. Hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa mennä käymään terveydenhoitajalla, vaikka poskea jomotti edelleen ja Candyn potku tuntui yhä vatsassa. Hän pärjäisi kyllä.
Brunetti hymyili itsekseen suunnatessaan ulos ja lähtien Sweet Amoriksesta.
Poskeen tulisi ehkä mustelma, mutta se oli tytölle yksi ja sama. Vatsaakin todennäköisesti koskisi vielä monta päivää mojovan potkaisun jäljiltä, mutta ei sekään häntä vaivannut. Candy oli yrittänyt loukata hänen kunniaansa, mutta onneksi hänen loistava kykynsä manipuloida tilanteita oli auttanut hänet pinteestä. Hän palaisi kyllä, ja jos hyvin kävisi, Candy olisi pian muiden silmissä enemmän tai vähemmän hirviö. Ehkä tuo sitten viimeinkin kuuntelisi häntä ja antautuisi hänelle. Lankeaisi.
Softly, softly, melting, melting
Shivering, shivering, trembling
I want to follow her Debrah itse nimittäin oli jo langennut.
A/N2: Candystakin tuli tässä aika bitch. No, nyt kävi näin (Debrah'lla on huono vaikutus). En alkanut mässäilemään sillä, mitä Debrah tarkemmin ottaen Castielista halusi, koska se ei ollut ficin pointti. Joka tapauksessa Debrah tosiaan halusi hyötyä Castielista ja tämän kitaroinnista omissa musiikkibisneksissään, mutta sitten Candy sotkikin kaiken (niinhän se teki ihan canonissakin).
