Title: Yön tähdet himmeät
Author: senna
Beta: noup
Rating: S
Genre: drama
Starring: Mustan sisarustrio eli Bellatrix, Andromeda ja Narcissa
Disclaimer: Mustan sisarukset ja koko muukin suku kuuluvat edelleenkin Rowlingille. Minä en saa tästä muuta kuin hyvän mielen (jos sitäkään).
Quote: ”Mene pois, Bella Et sinä mahdu tänne. Sitäpaitsi sinä olet jo iso tyttö, joten sinun pitää nukkua omassa sängyssäsi.”
Warnings: aivan pienen pieni maininta alkoholista
A/N: Omistan tämän ficin kolmelle aivan käsittämättömän ihanalle ihmiselle. Tämä on teidän, Lumille, Natural ja Beatrice, olette rakkaita ♥ Tämän kautta haluan myös toivottaa sekä teille kolmelle että kaikille muillekin ihanaa joulua. Kiitos. Niin ja tämähän menee FF50:een sanalla 048. Joulu
Yön tähdet himmeät
Viini virtasi, aterimet kilisivät lautasia vasten, puheensorina kantautui muuten hiljaisen talon jokaiseen nurkkaan. Oli aika juhlaan, juhlaan, joka kestäisi pitkälle yöhön, eikä kukaan lähtisi kotiinsa vielä pieneen hetkeen.
Äänet kantautuivat hiljaisina myöskin yläkertaan, jonka autioita käytäviä koristivat kalpeaa, väräjävää valoaan tummille seinille luovat kynttilät. Ovien sisäpuolella tapahtuvasta elämästä ei kuitenkaan yksikään aikuinen alakerrassa tiennyt.
Pienten lasten nukkumaanmenoaika oli mennyt jo aikoja sitten, mutta Andromeda ei vain saanut unen päästä kiinni. Hänen mielessään pyöri kaikenlaisia ajatuksia kuluneesta päivästä, käärepapereista paljastuneista lukuisista lahjoista, kaikesta tapahtuneesta. Mutta ei se yksin ollut syynä siihen, ettei hän onnistunut saamaan unta. Alakerrasta kuuluva aikuisten keskustelu häiritsi Andromedaa ja muutenkin herkkäunista tyttöä se alkoi lievästi sanottuna ärsyttää.
Alakerran suuri kaappikello aloitti kumeat lyöntinsä. Andromeda laski niistä jokaisen hiljaa mielessään. Yksi... kaksi... kolme... neljä... viisi... kuusi... seitsemän... kahdeksan... yhdeksän... kymmenen... yksitoista... kaksitoista... Lopulta lyönnit vaimenivat jääden vain väräjämään hiljakseen ilmaan. Oli keskiyö.
Andromeda alkoi tulla jo hieman levottomaksi. Miksi uni ei tullut? Miksei hän onnistunut nukahtamaan, vaikka kuinka sitten yrittikin? Hän pyöri vuoteessaan, eikä huomannut edes, kuinka huoneen ovi aukeni rakoselleen, kalpea hahmo astui sisään, ja ovi painui taas hiljaa kiinni. Andromeda huomasi tulijan vasta siinä vaiheessa, kun tämä oli hänen sänkynsä vieressä.
Neljävuotiaan tytön siroja kasvoja reunustivat vaaleat, hieman hapsottavat suortuvat, joihin ilmeisestikin sängyssä pyöriminen oli jättänyt jälkensä. Suuret, siniset silmät katsoivat Andromedaa arkoina ohuen otsatukan alta.
”Mikä hätänä, Cissy?” Andromeda kysyi.
”Minua pelottaa”, Narcissa kuiskasi. ”Tuolta alhaalta kuuluu niin paljon kovia ääniä.”
”Ei mitään hätää”, Andromeda sanoi. ”Aikuisilla on vain tapana juhlia joulua hieman railakkaammin ja valvoa pidempään kuin me.”
”Mutta minä en saa unta”, Narcissa totesi.
”Tule minun viereeni nukkumaan”, Andromeda ehdotti. ”Silloin me olemme molemmat turvassa ja saamme nukkua yömme rauhassa.”
”Joo”, Narcissa innostui, pomppasi sänkyyn ja pujahti peiton alle. Tyttö pujotti kätensä siskonsa käteen, ja Andromeda huomasi tämän sormien olevan jääkylmät.
”Onko sinun huoneessasi kylmä?” Andromeda kysyi.
”On siellä vähän”, Narcissa sanoi vältellen. ”Ehkä minä senkään takia en voi nukkua.”
”Tiedätkö, nukkuuko Bella?” Andromeda kysyi.
”Kai...” Narcissa mietti. ”Ei hänen huoneestaan ainakaan kuulunut mitään, enkä nähnyt valoa sieltä. Kai hän sitten nukkuu.”
”Enkä kyllä varmasti nuku”, kuului ääni ovelta.
Andromeda ja Narcissa käänsivät katseensa ovelle, joka samalla hetkellä paukahti kiinni hieman liian lujaa. He eivät olleet huomanneet, kuinka heidän isosiskonsa oli hiipinyt sisään lähes heti Narcissan jälkeen.
Bellatrix oli kuin vastakohta hennolle Narcissalle. Kasvojen piirteet olivat selkeät ja voimakkaat, poskipäät korkeat. Eebenpuunmustat kiharat loivat huiman kontrastin norsunluunvalkeille kasvoille, joissa tuikki kaksi uteliasta silmää.
Andromedan ja Narcissan kehot jännittyivät. Ei kai kukaan alakerrassa vain ollut kuullut oven paukahdusta? Ei, tuskinpa vaan, sillä keskustelu siellä tuntui jatkuvan normaalisti, eikä kukaan kiivennyt yläkertaan katsomaan, mitä siellä oikein tapahtui.
”Ettekä te kaksi kyllä varmasti nuku siinä ilman minua”, Bellatrix tokaisi samantien ja pomppasi sängylle Narcissan viereen. Pian kuului kuitenkin kova rämähdys, kun siskoksista vanhin putosi selälleen lattialle.
”Mene pois, Bella”, Narcissa komensi nelivuotiaan vakavuudella. ”Et sinä mahdu tänne. Sitäpaitsi sinä olet jo iso tyttö, joten sinun pitää nukkua omassa sängyssäsi.”
”Pää kiinni, Cissy”, Bellatrix totesi. ”Minä nukun tasan siellä, missä haluan. Enkä minä tahdo nukkua yksin, jos tekään ette nuku.”
”Mutta minä en halua sinua siihen”, Narcissa kitisi.
”Ei sen väliä”, Bellatrix sanoi. ”Tulen silti.”
Sen sanottuaan Bellatrix kapusi takaisin sänkyyn ja putosi välittömästi taas lattialle.
”Lopeta, Cissy”, Bellatrix käski. Hän alkoi jo selvästi ärsyyntyä pikkusiskonsa käytökseen.
”En”, Narcissa kieltäytyi. ”Mene pois, minä en halua sinua tänne. Meddy, minä en halua nukkua Bellan vieressä!”
”Entä jos minä nukun Bellan vieressä ja sinä minun vieressäni?” Andromeda ehdotti. ”Kävisikö se? Kun eihän nyt ole reilua Bellaa kohtaan, jos hän joutuu nukkumaan aivan ypöyksin. Ja onhan nyt joulu.”
”Hmm...” Narcissa mietti. ”Hyvä on sitten.”
Andromeda ja Narcissa vaihtoivat paikkaa, ja viimein myös Bellatrix pääsi sänkyyn vailla huolta pudotetuksi tulemisesta. Siinä he olivat kaikki, Mustan kolme siskosta, samassa sängyssä, hakemassa turvaa toisistaan. Ja siihen he kaikki myöskin nukahtivat – yön pimeyteen, tähtien tuikkeeseen.
