Title: Jouluraapaleita
Author: aribella
Rating: S
Genre: fluffy,
angstDisclaimer: Kaikki minun, muhaha
A/N: Osallistuu Jouluhaaste V:seen
Nämä raapaleet ovat omistettu kaikille niille, jotka ovat jouluni keskeisimmät ainekset, saavat minut tuntemaan oloni rakastetuksi ja joiden avulla tunnen olevani kokonainen.
Hyvää joulua!
Joulun tunne200 sanaa"Vau, katso Annie, nuo ovat valtavia!" Katy huusi innoissaan ja kohotti kätensä kohti taivasta, yrittäen napata kaikki. Katy oli oikeassa, ne eivät ikinä ole olleet noin isoja, edes Annie, joka oli sisartaan hieman vanhempi ei ollut eläessään nähnyt niin isoja lumihiutaleita. Katyn riemukas nauru raikui pihan puista ja aurinko heräili koomastaan. Oli jouluaatto ja loputon harmaus oli vihdoin poissa. Anniesta tuntui viimeinkin joululta. Ehkä se oli lumi tai sitten vain Katy. Katyn nauru, innostuneisuus ja se vilpitön ilo. Ne tekivät Annien joulun. Hän unohtui hetkeksi katselemaan lumisadetta vasten kirkkaansinistä taivasta. Hän ajatteli ystäviään joiden kanssa hän oli edellisenä päivänä vaihtanut lahjoja, hän mietti isää ja äitiä, rahaa ja sitä kuinka sitä ei kosksaan ole tarpeeksi, hän mietti Katylle hankkimaansa lahjaa ja sitä ilmettä jonka tytön kasvoille ilmestyisi huomatessaan paketin sisältävän juuri sen jota hän kaikista entien oli pukilta toivonut. Hän muisteli edesmenneitä jouja ja sitä kuinka joulut saapuivat joka vuosi vain nopeampaa ilman tuskaista odottamista. Hän oli kiitollinen parinviikon lomasta ja siitä, että joulua edeltävän viikon kokeet olivat sujuneet paremmin kuin hän oli toivonut. Hän oli helpottunut.
"Mitä mietit Annie?" Katy kysyi kummissaan kun huomasi siskonsa jääneen tuijottamaan taivasta.
"Joulua, Katy. Joulua." Annie vastasi ja hymyili lempeästi.
Rakastan100 sanaaLumi oli kietonut maan lämpimään vaippaansa ja istuskelin pakkasen koristeleman ikkunan edessä. Lumi näytti siltä kuin se ei koskaan loppuisi.
"Mitä mietit?" kysyi ääni selkäni takaa; säpsähdin.
"En mitään" vastasin ja hän istui viereeni. Jos jossain oli ihminen joka oli tyytyväisempi elämäänsä kuin minä tällä hetkellä... mahdotonta.
"Olet rakas" hän sanoi ja hymyilin leveämmin. Sipaisin hänen poskipäätään sormillani.
"Sinäkin" sanoin takaisin ja laskin käteni syliini. Minun jouluni koostui ihmisistä ja rakkaudesta. Muistin olleeni joskus hölmö ja todennut ettei mokomaa tarvita, enkä olisi voinut olla enempää väärässä. Jokaisella ihmisellä oli tarve tuntea itsensä rakastetuksi ja minä tunsin.
"Minä rakastan sinua."
Kokonainen200 sanaaTaivaan tummansinisen sametin läpi loistivat tähdet kirkkaampina kuin ennen. Tai niin ainakin Luciasta tuntui. Olihan sentään jouluyö. Ja hieno jouluyö vasta olikin. Lumihiutaleet kimalsivat timanttien lailla hangesta aina kun lyhtypylväiden kirkas valo kosketti niitä. Lucia ei normaalisti pitänyt kylmästä, eikä talvesta ylipäätään. Hän oli aina ollut kesäihmisiä. Hän rakasti aurinkoa ja sen loppumatonta valoa. Nyt tosin talvikin tuntui hyvältä, eikä häntä edes palellut. Voi olla, että paksulla toppatakilla oli osansa asiassa, mutta enne kaikkea hänestä tuntui lämpimältä sisältä. Hän oli käyttänyt päänsärkyä tekosyynä päästekseen ihailemaan yksin tähtiä. Hän halusi suoda hetken itselleen ja tähdille, joiden takaa häntä katseltiin. Tai ainakin niin Luciasta tuntui. Hän halusi näyttää edesmenneille läheisilleen, että voi nyt paremmin. Lucia tunsi parin suklaanruskeita silmiä selässään ja käänty katsomaan kohti olohuoneen valtaisaa ikkunaa. Sisällä loistivat kuusen kultaiset koristeet ja joukko ikkunoiden takana vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Vain katse, joka katsoi häntä vaikutti jotenkin tyhjältä, huolestuneelta. Lucia päätti, että oli aika palata takaisin sisään ja karistaa tuo järjetön huoli pois nuorukaisen silmistä. Ovi avattiinkin jo ennen kuin hän ehti edes hipaiasta jykevän oven kahvaa. Hänet vetäistiin lämpimään halaukseen ja Lucia värähti äkillisestä lämmöstä, ehkä hänellä oli sittenkin ollut hieman kylmä.
"Miltä tuntuu?" kuiskasi pehmeä ääni hänen korvaansa.
"Kokonaiselta" Lucia vastasi.