Nimi: Airplanes And Wishes
Kiroittaja: heartless
Aihe:poika rakkaus /draama
Ikäraja: K-11
Summary: "Tulemme olemaan yhdessä aina" Aina on vain sana, se ei merkkaa mitään tässä tarinassa. Tarina kahdesta pojasta koettelee hermoja, mutta myös sulattaa homojen ystävän sydämen. ps. lisää lukuja on tiedossa!
Warnings; HUOM: jos et pidä poika rakkaus lällytarinoista...on permpi jos ET lue tätä tarinaa!
luku 1
Katseeni harhaili pitkin ruskeaa tiili seinää. Se oli märkä ja likainen. Se kuvotti minua. Katseeni tavoitti vihdoin mitä oli etsinytkin, eli Gabrielin. Tuijotin suoraan hänen ruskeisiin silmiinsä ja hän hymyili vienosti. Gabriel oli upea ilmestys. Hänellä oli hänen onnentoppinsa yllä, eli se ihana valkea hiukan läpikuultava hihaton paita. Hänellä oli ne himoitsemani farkut jotka olivat haalistuneet pinnasta ja siinä oli joissain kohti pieniä reikiä. Totta kai hänellä oli myös hänen onnenkorunsa. Se oli laatta, mutta siinä ei lukenut mitään. Hän sanoi että sitten kun hän keksii siihen jonkun sopivan lauseen, hän menee ja vie sen kirjoitettavaksi koruliikkeeseen. Hymyilin itsekin, mutta vielä ujommin kuin Gabriel. Yleensä sanon häntä Gabby:ksi, tiedän että se on tytön nimi. Siksi juuri kiusoittelen häntä. On hänelläkin minulle lempinimeni ”will”, se nyt sentään on vähän miehisempi kuin Gabby. Hymähtelen itsekseni, mutta silti en pysty irrottamaan katsettani Gabbyn silmistä. Hän hymyilee vielä leveämmin ja suutelee minua hellästi huulille. Minusta on söpöä, että hänen pitää nousta varpailleen, koska olen häntä pitempi. Minä kumarrun ja hän nousee varpailleen ja huulemme koskettavat toisiaan. Se oli ihanin tunne koko päivänä.
***
Gabby piti tiukasti kiinni kädestäni ja vilkuili kadulle vähän väliä. Tämä oli meidän kahdeskymmenes kerta kun tapaamme salaa. Olemme muiden silmille vain kavereita, mutta kun pääsemme olemaan kahdestaan, olemme enemmän kuin ystäviä. Emme kuitenkaan seurustele vielä, koska Gabby haluaa näyttää minut ensin perheelleen. Hän haluaa tietää kestänkö hänen perhettään. Jos kestän, olen se oikea hänelle. Olen yrittänyt vakuuttaa Gabille, että jos kestän meidän koululaisetkin, niin kyllä kestän hänenkin perheensä. Mutta Gabby ei halua ottaa riskejä. Se on omalla tavallaan suloista. Gabbyn persoona oli ailahteleva. Joskus hän oli päällekäyvä, mutta taas joskus hän on niin ujo että tuntuu siltä kuin hän vain katoaisi. Yleensä kun Gabby on ujo, jotain pahaa on sattunut. Ja yleensä se on perheessä. Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja silitteli sitä hellästi.
”Tänään mä vien sut kattomaan, mun perhettä!... sitä paitsi mä en jaksa tätä salailuu enää, mä oon kuolla koulussa ku en saa suudella sua”
hymyilin ja halasin häntä pitkään. Vetäydyin taaksepäin ja kysyin
”Mihin aikaan?” Iskin silmää ja hän naurahti suloisesti.
Hän veti kädestäni minut jalkakäytävälle kävelimme käsikädessä. Yritin irrottaa käteni hänen kädestään, mutta hän ei suostunut päästämään irti. Luulin, että tällä kertaa kävelisimme käsikädessä hänen talolleen asti, mutta heti kun yksi meidän luokkalainen käveli meitä vastaan Gabby vetäisi kätensä pois ja morjesti kaveriamme. Suuni kääntyi hymystä normaaliin ja morjestin itsekin kaveriamme. Kun Gabby yritti ottaa kädestäni uudemman kerran kiinni vetäisin sen kauemmaksi ja hymähdin. Gabby astui eteeni ja kysyi
”Hei mikä sulle tuli? Miks et haluu pitää mua kädestä?”
Katsoin häntä vähän aikaa ja vastasin
”Miks ite sitten päästit irti mun kädestä, ku toi kaveri tuli tohon?!”
Gabby oli hetken hiljaa ja katsoi huolestuneena silmiini. Ja suuteli minua sitten. Työnsin hänet pois luotani ja lähdin kävelemään. Gabby tarttui kiinni ranteestani ja vetäisi minut syliinsä.
”Mä en pitäny sua kädestä siks, koska… no mua pelotti, että mitä se sanoo, mutta tiedäthän sä että mä rakastan sua enemmän kuin mitään muuta, sä oot mun koko elämä, enkä haluu ikinä luopuu susta”
Hän suuteli minua taas ja tällä kertaa vastasin suudelmaan. Hän vetäytyi taaksepäin ja lähdimme kävelemään taas, mutta tällä kertaa ihan kuin vain kavereina. Se harmitti minua vähän, mutta sitten muistelin tuota äskeistä suudelmaa ja tulin heti paremmalle tuulelle.
***
Olin kotona ja etsiskelin sopivia vaatteita. Halusin näyttää siistiltä, mutta samalla juhlavalta herrasmieheltä. En löytänyt valkeaa kauluspaitaani mistään. Olin kääntänyt koko huoneen ympäri, mutta ei mitään. Kohta kompastuin pyyhkeeseen joka lojui lattialla ja kaaduin sängyn viereen. Katseeni osui valkeaan läjään sänkyni alla. Tartuin siihen ja vedin sen pois sängyn alta. Suoristin sen ja ravistelin sitä kaikesta pölystä. Siinä se nyt oli, minun kauluspaitani. Se oli likainen ja ällöttävä. Puuskaisin ja vein sen pesukoneeseen. Samalla kun se oli pesukoneessa, menin huoneeseeni ja pysähdyin peilin eteen. Otin paitani pois yläkautta ja pörrötin hiuksiani. Ne eivät olleet kelpaavat joten otin pöydältäni hiusvahaa ja laitoin sitä hiuksiini. Laitoin ne pystyyn ja otin askeleen taaksepäin. Hymyilin, mutta se jäi lyhyeen, kun kuulin pesukoneen piippaavan. Aukaisin pesukoneen oven ja vetäisin paitani sieltä. En ajatellut tätä loppuun asti koska paitani oli aivan märkä. Laitoin sen kuivumaan ja sitten kävelin keittiöön. Otin jääkaapista purkin maitoa ja join suoraan purkista. Laitoin maidon takaisin kaappiin ja pyyhin suutani ranteeseeni. Käänsin katseeni olohuoneeseen ja näin isäni istuvan sohvalla ja katsovan telkkaria. Hänen ympärillään oli monta kalja tölkkiä ja näytti siltä kuin hän kohta nukahtaisi. Parempi olisikin. Ajatukseni keskeytti piippaus ja menin katsomaan paitaani. Avasin kuivurin oven ja kiskaisin paitani ulos sieltä. Katsoin sitä hetken ja laitoin sen ylleni. napitin kaikki muut napit paitsi kolme ensimäistä. Nostin kaulukset pystyyn ja hymyilin vienosti. Kävelin eteiseen ja kun olin lähdössä kuulin hengitystä takanani ja joku kiskaisi minua kädestäni
”Minne sä luulet meneväs?” Se oli isäni joka oli ihmeen kaupalla päässyt ylös läski tuolistaan.
”Kaverin luo” Vastasin vaimeasti
”Sä et mee kyllä minnekkään. Minun poikani ei mene ihmisten ilmoille näyttäen tuollaiselta … homolta!”
Käteni puristuivat nyrkkiin, mutta hengittelin rauhallisesti ja laskin päässäni lukuja kymmenestä alaspäin.
”Ei hemmetti, nyt menet vaihtamaan nuo vaatteet! Minä en päästä sinua ulos tuon näköisenä!”
En vastannut mitään, vaan käännyin ovea kohti. Ja juuri kun olin aukaisemassa ovea, isäni tarttui kiinni kädestäni, käänsi minut häneen päin ja löi minua nyrkillä suoraan silmääni. Kaaduin lattialle ja silmäkulmastani pääsi vierähtämään kyynel. Nousin ylös ja juoksin keittiöön. Otin käteni ensimmäisen esineen joka tuli vastaan. Se oli leipälaatikko. Heitin sen niin kovaa kuin pystyin kohti isääni. Se osui hänen kaljuun päähänsä ja hän kaatui lattialle. Kävelin hänen ohitseen, nappasin kengät ja juoksin kadulle. Näppäilin Gabbyn numeron ja painoin kännykkäni korvaani vasten. Tuskallinen odotus teki minut hulluksi. Jauhoin mielessäni ” vastaa, vastaa nyt, vastaa!” Meni pitkään ennen kuin hän vastasi
”Missä hemmetissä sä oot? mä oon oottanu sua jo ihan hirveen kauan!”
”Joo… mä tiedän. Voitko tulla vastaan, mulla on sulle tosi tärkeetä asiaa!”
Hetken Gabby oli aivan hiljaa ja lopulta vastasi myöntävästi ja lopetti puhelun. Kävelin hitaasti ja pysähdyin sammuneen katulampun kohdalle. Kauempaa erotin hahmon kävelevän tännepäin. Kohta hän juoksi. Suljin silmäni hetkeksi. Se ei ollut hyvä idea koska meinasin kaatua kun joku otti minut syleilyynsä. Silmäni rävähtivät auki ja vaistomaisesti takajalka nojautui taaksepäin.
”Kulta mikä tuli? onko kaikki hyvin?!”
Gabby katsoi minua hetken ja huomasi mustan silmäni.
”Voi helvetti! mistä sä oot ton mustan silmän saanu? tekiks sun isäs ton? Mä meen vittu hakkaa sen jos vielä ees hipasee sua!”
Hymähdin ja käänsin katseeni maahan. Gabby otti hellästi kiinni leuastani ja nosti kasvojani niin että katsoimme toisiamme silmiin. Hän suuteli minua ja otti kiinni kädestäni. Kohta lähdimme jatkamaan matkaa hänen talolleen. Vain pari minuuttia oli kulunut ja olimme jo hänen talollaan. Se oli kuin kartano. Gabby lähti kävelemään edeltä ja päästi irti kädestäni. Kävelin hänen perässään ihastellen taloa ja sen ympäristöä. Pysähdyimme ovelle. Vedin syvään henkeä ja katsahdimme toisiamme. Sitten Gabby painoi ovikelloa ja hetken päästä joku tuli avaamaan oven.
