Nuori Morse/Endeavour
Sallittu
Tuplaraapale
En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.
Sijoittuu kakkoskauden ja kolmoskauden väliin.
--
Vajoaa katuvainen päivä
Morse on ollut sellissä jo monta päivää. Päivistä on hankala pitää laskua, mutta hän onnistuu siinä, tietysti. Kukaan ei käy hänen luonaan kuin työntämässä ruokatarjottimen, kolmesti päivässä, ja silloinkaan sanakaan ei vaihdeta.
Hän tietää että hänen pitäisi oikeastaan ajatella Monicaa, joka on varmasti huolesta suunniltaan. Hän sai soittaa tälle nopean puhelun, jossa puoliakaan olosuhteista ei voinut selittää. Niinpä lehdet varmasti ovat kertoneet hänen tyttöystävälleen, että häntä epäillään murhasta.
Toisinaan hän ajattelee Thursdaytä. Hän ei edes tiedä, onko tämä hengissä vai ei, ja se epäilys tuntuu toisinaan riittävältä lamauttamaan hänen hengityksensä.
Mutta enimmäkseen hän ajattelee Jakesia. Peteriä. Se, että hän joutui jättämään tämän yksin, kalvaa häntä enimmät valveillaolotunnit. Hän muistaa alkoholin joka näytti olevan miltei liikaa tälle, ja sen epätoivon, jonka veroista hän ei koskaan arvannut piilevän miehen piikikkään ulkokuoren alla. Hän toivoo että voisi olla hakkaamassa Blenheim Valen kappaleiksi, pala kerrallaan.
Ja hän toivoo että olisi voinut pidellä Jakesia sylissään ja vakuuttaa tälle, että vielä joskus tuntuisi paremmalta. Silittää tämän päätä aamulla kaiken sen alkoholin jälkeen. Puristaa tämän kättä tiukasti ennen asemalle menoa. Mitä tahansa.
Toisinaan hän raapii ihoaan tai kolauttelee päätään kaltereihin. Kukaan ei tule, kukaan ei sano mitään, eikä hän välitä. Jakesin piinatut silmät ovat palaneet hänen verkkokalvoilleen.