Tämähän oli jännä.
Nimi oli todella kaunis, pitää sanoa heti näin ensimmäiseksi; ehdottomasti sellainen joka nappaa ainakin minun silmäni ja oikein kutsuu lukemaan. Olen oikeastaan hieman arka (ja no, laiska) lukemaan tekstejä ihan vierailta kirjoittajilta, varsinkaan lempihahmoistani, joten nimen todellakin pitää olla houkutteleva, jotta uskaltaudun tutkeilemaan ficciä tarkemmin. Ja tälle kertaa se todellakin kannatti - luulenpa, että minun pitää myöhemmin tutustua enemmänkin teksteihisi (ja sinun pitäisi ehdottomasti kirjoittaa lisää!).
Fleur on, kuten jo aiemmin taisinkin mainita, lempihahmoni koko fandomista, ja olen melkoisen pinttynyt mielikuvieni kanssa, mitä häneen tulee. Myös Cho kuuluu tuohon kastiin, josta minulla on vahvat näkemykset, ja näiden kahden toisilleen paritettuina ollessa yksi suosikkiparituksiani, vaaditaan aika paljon minun miellyttämiseeni. Tämä teksti oli kuitenkin oikein kiva, hahmot tuntuivat helposti samaistuttavilta ja olivat melkolailla omat itsensä (tai no, sellaiset kuin miksi heidät miellän). Fleurille jotenkin istuu tuollainen pettäjän tai ei ainakaan kovin uskollisen rooli, ja kun muistelee kuinka Cho itki lohduttomasti Cedricin perään neloskirjassa, niin hänenkin paikkansa oli luonteva tässä ficissä - joskin itse ajattelen hänet hitusen vahvemmaksi. Kuitenkin, pointti oli siis se, että tykkäsin kovasti asetelmasta.
Kirjoitustyylisi oli myös mukava, sopivan keveä näin iltalukemiseksi ja eteneminen oli loogista ja tempo hyvä. Pidän tällaisista hieman enemmän kuvailevista teksteistä, joissa kauniit sanat ja lauseet pääsevät oikeuksiinsa ja hahmot tuntuvat heräävän henkiin aivan uudella tavalla, ja sinulta tällainen teksti selkeästi luonnistuu. Lisäksi olen sitä mieltä, että femmeen tällainen on ihan omiaan.
Joka tapauksessa, virheitäkään ei näkynyt, enkä muutenkaan löytänyt mitään moitittavaa. Paitsi niin, ehkä sen, että tuo Parvati tuli ehkä hieman kulman takaa ja yllättäen, kun aiemmin tekstissä oli ollut tavallaan Chon PoV ja sitten yhtäkkiä siinä olikin Fleur joka ajatteli Parvatia. Tietysti yhdennäköisyyksiä Chon ja Parvatin välillä löytyy, joten kaipa tuo on ihan loogistakin, ja en tiedä, alkutiedoissa kun luki Parvatin nimi ja Fleur/Parvatia osasi odottaa, niin se ehkä hieman pilasi tunnelmaa ja niin. (Ja tavallaan harmittelen sitä, että valitsit tähän Parvatin etkä Padmaa, joka on enemmän mieleeni näistä sisaruksista - mutta toisaalta, sitten olisin ehkä kuollut ihastukseen, enkä tiedä onko se niin terveellistä.)
Oi, tunnelmasta pitikin sanoa! Se oli aika ihastuttava, tuollainen hieman suloisenkatkera ja kaipaava,
haikea. Nimikin jo viestii sitä. Cho kaipaa Fleuria, mietin, ehkä aavisteleekin kuka veelan mielessä on, ja Fleur on jostain syystä kovin kiinnikasvanut Chohon - tämä tosiaan jätti miettimään, että miksi? Miksei Fleur ollutkaan Parvatin kanssa? Oliko Parvati ehkä kuollut, jonkun muun kanssa? Se minua ei kuitenkaan niin ihmetyttänyt, että Cho moiseen suostui - jotenkin hän vaikutti niin hauraalta tässä, että ehkä, jos hän rakasti veelaansa (ja niin taisi tehdä) niin otti sitten mieluummin Fleurin ilman vastarakkautta kuin ei Fleuria ollenkaan. Parvatista tosiaan olisin tahtonut kuulla lisää, tämä jäi sillä tavalla kutkuttelemaan mielen perukoille ja uteliaana ihmisenä en varmaan saa yöllä unta, kun mietin tätä ja kaikkia eri tulkintoja - ei sillä, että se olisi huono asia, ei se ole. Tykkään pohtia ficcejä jälkikäteen, ja sellaisen sopivan pohdituttavan tarinan luominen vaatii totisesti taitoa.
Jokatapauksessa, tykkäsin tästä kovasti, kiitos!