Ficin nimi: Pelastava enkeli
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Mukana: Midnight & Eraser/Mic
Genre: Slice of life
Summary:
Miksi ensimmäisenä nukahtivat aina ne, jotka kuorsasivat kaikista kovaäänisimmin?A/N: Niin, se onkin hyvä kysymys.
Osallistuu haasteisiin
Neliottelu ja
Kerää kaikki hahmot #2 (Midnight).
***
Miksi ensimmäisenä nukahtivat aina ne, jotka kuorsasivat kaikista kovaäänisimmin?
Nemuri tuijotti punareunaisin silmin makuuhuoneen kattoa ja hillitsi halunsa kirkua epätoivoaan. Myöhäisiltaan venyneen ravintolareissun päätteeksi hän oli saanut mielihyvin jäädä Yamada-Aizawa-residenssiin nukkumaan, mikä olikin aluksi vaikuttanut loistoidealta. Laskuhumalan mukanaan tuoma unetus oli kuitenkin hälvennyt hetki hetkeltä enemmän, eikä hän enää siinä kohtaa yötä uskonut saavansa tuosta vain unenpäästä kiinni. Selällä maatessa tuntui hienoisesti siltä kuin olisi rymistellyt vuoristoradassa, ja vaikka se tekikin hänet perhanan uupuneeksi, ei siitä ollut avuksi pyrkimykseen nukahtaa.
Oli suorastaan mahtavan ironista, että hänen kykynsä sai ihmiset nukahtamaan muutamassa sekunnissa, mutta ettei se sitten vaikuttanut häneen itseensä.
Hänen vasemmalla puolellaan Shōta nukkui selkä häntä kohti ja hengitti niin rauhallisesti, että Nemuri joutui ihan kuulostelemaan. Todellinen unelmavieruskaveri.
Samaa ei sitten voinut sanoa Hizashista. Tämä ei muutenkaan ollut hiljaisin mahdollinen uinuja, mutta käheä humalapöhinäkuorsaus oli suorastaan murhaavaa. Nemuri olisi toivonut voivansa ruuvata päänsä hartioiltaan ihan vain siitä ilosta, ettei hänen olisi tarvinnut kuunnella sitä.
"Turpa umpeen, Mic, jooko...?" hän mutisi nykäisten kevyesti Hizashin poninhäntää, mutta se ei saanut osakseen mitään reaktiota. Sen johdosta hän tömäytti kantapäällään Hizashia sääreen, mutta sen sijaan, että se olisi vähän herättänyt, tämä vain kiemurteli kyljeltä vatsalleen ja alkoi murista naama tyynyyn painautuneena.
"No voi vittu..."
Hän tulisi tuota pikaa hulluksi.
Ehkä Nemuri olisi voinut alistua muuttamaan olohuoneen sohvalle peiton ja tyynyn kanssa, mutta totta puhuakseen häntä laiskotti ihan liikaa sellaisia toimenpiteitä suorittaakseen. Lisäksi Shōtan ja Hizashin sänky oli selälle suorastaan jumalainen. Hän oli valmis sietämään läheisyyden tukalaa hikisyyttä ja ryöstetyksi päätyviä peittoja, mutta äänekkäässä kuorsaamisessa meni mukavuuden raja.
Shōta murahti unissaan ja oikaisi selälleen. Tummat hiukset muodostivat tämän kasvoille paksun sekaisen verhon. Nemuria hymyilytti väkisinkin kaiken sen ketutuksen keskellä. Millä lie ilveellä Shōtan oli onnistunut tottua siihen vallitsevaan meteliin, sen hän halusi totta vie tietää.
Hizashi sen sijaan... Saamarin Hizashi oli hänelle hyvät yöunet velkaa.
Raolleen jääneen oven luota kuului hiljaista rapinaa, joka kiinnitti Nemurin huomion. Hän kuuli pehmeän naukaisun, jonka aikaansaaja tepsutti lähemmäs ja hyppäsi sitten sängylle Shōtan jalkoihin. Dion siniset silmät hehkuivat hämärässä.
"Hei, pallero", Nemuri kuiskasi, kun kissa tasapainoili tiensä tuttavallisesti hänen vatsalleen. "Etkö sinäkään saa nukutuksi?"
Dio päästi hauskan kurnahduksen ja puski päätään hänen kättään vasten. Kehrääminen oli suorastaan musiikkia korville kuorsauksen vastapainoksi.
"Tulitko pitämään minulle seuraa?"
Sen sijaan, että Dio olisi pötkähtänyt hänen vatsalleen, se tassutteli hänen rinnalleen, pujahti pieneen väliin Hizashin ja hänen välissä ja kiipesi sitten vaivattomasti toisen isäntänsä päälle. Kissa asettui mukavasti aloilleen Hizashin selälle, ja samalla pahin kuorsaaminenkin kuului laantuvan.
"No jo on hemmetti..." Nemuri naurahti ällistyneenä.
Dio siristi hänelle silmiään ja tarttui tassuillaan leikkisästi hänen paijaavaan käteensä. Nemuri kääntyi kyljelleen silitelläkseen kissaa paremmin ja samalla antoi kuolemanväsyneille silmäluomilleen luvan painua kiinni voidakseen yrittää viimein nukahtaa.
"Saisit sinäkin harkita sankarin uraa, pelastava enkeli..." hän hymähti Dion rauhoittavaa kehräämistä kuunnellessaan.
